Kulttuurin saralla on edellisen Kulttuurinurkan jälkeen tullut nautittua pari elokuvaa sekä muutamien ennestään tuntemattomien kirjailijoiden teoksia. 40 kirjaa vuodessa -projekti etenee loistavasti, tällä hetkellä olen hyvässä vauhdissa tämän lukuprojektin parissa. Sain mielestäni varsin loistavan idean edellisen kirjatovierailun aikana - sen sijaan että lainaisin jotakin suosikkikirjailijoideni tuotannosta, rohkenin avoimin mielinetsimään uusia lukukokemuksia valitsemalla suosikkikirjailijastani hyllyssä seuraavaksi aakkostetun kirjailian teoksen.
Suosittelen uusia yllättäväiä lukukokemuksia janoavien rohkeasti kokeilemaan tuota valintaperustetta seuraavan kerran kirjastossa vierailessanne.
Kirjoista tämän päivän teemaan - kuukauden elokuviin.
Tälläkertaa pureudun pohtimaan hetkeksi naiskuvaa ja naisena olemiselle asetettuja kahden radikaalisti toisistaan eroavan elokuvan kautta. Elokuvahistoriassani on viimeisiltä viikoilta vauhdikasta actionia Fast and Furious 7 tarjoamana sekä glitterin hohtoista taikuutta Cinderellan välityksellä. Hassua, että kahta näinkin erilaista elokuvaa - Äijämättöä ja Tyttösatuja - yhdistää hyvin samankaltainen sovinistinen naiskuva.
Kenelekkään ei lienee yllätys, että Fast and Furious -elokuvan tarjoama naiskuva on pelkistetyn kaksiulotteinen - nainen on joko kaikkeen pystyvä ratkaisijai tai miehien himojkkaista ajatuksista nauttiva statisti
Fast and Furious elokuvan hienous piilee siinä, että elokuva tietää olevansa sovinistisesti heteronormatiiviinen ja nauraa itse esille tuomille stereotypia-asetelmilleen.
Tekijät tietävät, että hyvän maun rajoilla mennään ja tuovat asian selkeästi julki.
Kevyesti sellaista haista-vee! -asennetta - että tiedän mitä teen ja teen sitä siksi, että se kuuluu tähän skeneen ja kulttuuriin.
Ehkä juuri siksi elokuvan tarjoama naiskuva ei oikeasti onnistu pahoittamaan mieltäni Tekijät osoittavat tehneensä valinnan ja seisovansa valintanasa takana. Viesti on mikä on, mutta maailmaa toisesta vinkkelistä katseleville on annettu myöskin tarvittava tila - lupa olla eri mieltä.
Elokuvaa katsoessa on lupa tuntea itsensä ulkopuoliseksi - hypätä täysillä sisään siihen tunteeseen, että noi tuolla ajattelevat niin eri tavalla kuin minä ja että se on ihan OK.
Elokuvaa katsellessa ei tule sellainen fiilis, että tekijä olettaa esille tuomansa naiskuvan olevan ainoa oikea totuus - hei, nehän nauraa itsekin elokuvassaan niille siinä esiintuotaville stereotypiolle.
Tuhkimo elokuva puolestaa kirvoittaa koko joukon kiukunsekaisia kyyneleitä feministin silmäkulmaan. Elokuvasta tekee haastavan se, että elokuva ei naura yksiuloitteiselle naiskuvalleen. Elokuva on sanomattoman tosissaan - uskoo vahvasti siihen, että tämä on se paras ja oikein malli.
*****
Vuorossa feminismillä sävytettyä pohdintaa Tuhkimokultista.
(suositellaan luettavaksi sopivassa feminisminpuuskassa, muussa tapauksessa joku toinen postaus inspiroi sinua tänään todennäköisesti enemmän)
.
Satuna Tuhkimo on lapsuudesta tuttu useimmille meistä - eikö?
Tuhkimo joka alistuu ja uhrautuu äitipuolen tyrannina alla
- ja lopulta löytää elämänsä rakkauden prinssistä.
Tuhkimo kertoo meille, että ihanteellinen nainen on lempeä ja urhea - aina valmis antamaan anteeksi.
Unelmat aidosta lempeästä ja uhrautuvasta rakkaudesta auttavat jaksamaan karua arkea.
Tuhkimotarina kanonisoi äidit - kuoleva äiti viimeisillä voimillaan vannottaa tytärtään pysymään lempeänä ja urheana. Urheus ja lempeys - hyveet joilla voit nostaa itsesi muun maailman yläpuolelle - näkyvät Tuhkimon elämässä loputtomana uhrautumisena ja anteeksiantamisena, vähäinenkin kiukku johtaa itsesyytöksiin äidin muiston tahraamisesta.
Tuhkimokultissa nainen on kehoton ja puhdas kaikesta halusta.
On sallittua on esitellä hyvyyttään ja uhrautuvaista asenetta. Tuhkimoelämässä kengän välityksellä nostetaan näkyville kaikki se inhimillisyys - lihallinen kuolevaisuus - jota peitellään ajatuksella, että kun uhrautuu riittävästi tosirakkaus pelastaa lopulta kaikesta kärsimyksestä.
Tyttö kohtaa Pojan - Tyttö näkee pojassa pelastuksen pois ankeasta elämästään. Tyttö rohkaistuu ja lähtee etsimään pelastajaa - tarvitaan oikealainen asu ja sopiva tilanne pinnan alla kytevien tunteiden esiinhoukuttelulle. Ajaudutaan tilanteeeseen jossa ollaan äkkisältään kahden - tyttö ja poika keskenään ilman esiliinaa - kunnon tyttö tietenkin poistuu paikalta sillä kellonlyömällä. Kiireessä putoaa kenkä ja kenkään kulminoituu tytön koko houkuttelevuus.
Pojalle kasvaa pakkomielle tuosta kengästä. Siinä määrin, että hän haluaa omakseen ainoastaan tytön jonka jalka sopii tuohon kenkään. Hän laiminlyö työnsä ja valjastaa alaisensa etsimään pelkästään sopivaa jalkaa, vaikka aiemmin hänen isänsä ja upseerit ovat korostaneet tarvetta miettiä taloudellisesti parempia naimaratkaisuja. Viatonta neitseelistä uhrautuvaa Tuhkimoa parempaa ei vaan ole.
Tuhkimo on tyttö, jonka tosimies itselle haluaa.
Tittelitön ja tavallinen ehkä, mutta hyveiltään ihanteellinen.
Puhdas ja Tahraamaton.
Täydellinen kodinhengetär.
Kaino ja viaton - aina valmiina miellyttämään .
Jottei äiti pahastuisi.
Jotta vanhempien jälkeensä jättämät perintö säilyisi kirkkaana ja puhtoisena.
Elokuvassa ei suudella ennen avioliittoa. Sen sijaan kenkää hyväillään hävyttämän rakastavasti. Kengän ja jalan välinen kohtaaminen intiimein jalkaan liu'utuksin nähdään kahdesti. Ihana rakastettava kenkä - lihallisten himojen lasinhohtoinen symbooli.
Itsenäisiä naisia elokuvassa on yksi - Helena Bonham-Carterin hulvattomasti tulkitsema haltijakummi.
Hompssuinen ja hiukan kulahtaneen oloinen itsenäinen ja omatoiminen Nainen.Sellainen menestyvä omillaan toimeentuleva Nainen, joka ei ehkä osaa, mutta siitä huolimatta ottaa ja kokeilee.
Saa aikaa ihastusta pikku Tuhkimossa. Tosin vaarallisen oloisen käytöksen ansiosta Tuhkimo tulee tulokseen että tuota Haltijakummia on parempi katsoa kaukaa ja ihailla, kuin vakavasti harkita itse haluavansa olla täsmälleen tuollainen.
Eihän Haltijakummia kukaan mies oikealla tavalla uskalla rakastaa.,
päätyy taikojen kautta onneton mies vielä ties millaiseen hahmoon.
Yksin se ja yksin tulee aina olemaan,
tuollainen huolimaton homssuinen Haltijakummi.
Tuhkimo elokuva on hämmentävä sekoitelma mieskeskeistä maailmankuvaa ja uhrautumisasenteellisen puhtauden vaalimisen piiloviestintää - hyvä nainen vs. paha nainen -naiskuva-asetelmia.
Ole hyvä ja puhdas - Have Courage and Be kind
niin tosirakkaus lopulta ottaa sinut omakseen!
Bullshit!
Have Courage and Be Kind on mitä parhain ohje maailmassa
- jotakin sellaista, mitä toivoisi löytyvän hitusen jokaisen elämästä.
Rumaa Cinderella elokuvassa on ne asiat ja ominaisuudet naisen elämässä,
joihin kehoitus olla rohkeasti aina kiltti kaiklle yhdistetään.
Että pitäisi uhrautua muiden eteen ja antaa aina anteeksi ollakseen olemassa olon arvoinen.
Mielestäni tuota hyvää "Have Courage and Be Kind" sanomaa voi parhaiten toteuttaa olemalla itsenäinen omilla jaloilaa seisova itsensä arvokkaaksi tunteva yksilö.
Vetää sanattomaksi.
Mietin hetken, että mahtoikohan se lempeä ja uhrautuva tosirakkaus livetä minun näpeistäni tämän elämän osalta, kun enhän minä oikeasti ole ehkä ollut ikinä aidosti rohkea ja lempeästi uhrautuvainen.
Hups.
Onneksi Tuhkimoelämä on vain elokuvaa.
Kaukana tosielämästä olevaa harhakuvitelmaa.
Setien Satuilua.
Cinderella elokuva on pullollaan fetissejä, kinkyelementtejä ja ihmismielen kieroutuneisuutta.
Voittaa fetisseillään 50 Shades of Gray elokuvan nilkan mitalla.
Bibbity-bobbity-boohoo.
Rakkaudella,
Sallamari
Suosittelen uusia yllättäväiä lukukokemuksia janoavien rohkeasti kokeilemaan tuota valintaperustetta seuraavan kerran kirjastossa vierailessanne.
Kirjoista tämän päivän teemaan - kuukauden elokuviin.
Tälläkertaa pureudun pohtimaan hetkeksi naiskuvaa ja naisena olemiselle asetettuja kahden radikaalisti toisistaan eroavan elokuvan kautta. Elokuvahistoriassani on viimeisiltä viikoilta vauhdikasta actionia Fast and Furious 7 tarjoamana sekä glitterin hohtoista taikuutta Cinderellan välityksellä. Hassua, että kahta näinkin erilaista elokuvaa - Äijämättöä ja Tyttösatuja - yhdistää hyvin samankaltainen sovinistinen naiskuva.
Kenelekkään ei lienee yllätys, että Fast and Furious -elokuvan tarjoama naiskuva on pelkistetyn kaksiulotteinen - nainen on joko kaikkeen pystyvä ratkaisijai tai miehien himojkkaista ajatuksista nauttiva statisti
Fast and Furious elokuvan hienous piilee siinä, että elokuva tietää olevansa sovinistisesti heteronormatiiviinen ja nauraa itse esille tuomille stereotypia-asetelmilleen.
Tekijät tietävät, että hyvän maun rajoilla mennään ja tuovat asian selkeästi julki.
Kevyesti sellaista haista-vee! -asennetta - että tiedän mitä teen ja teen sitä siksi, että se kuuluu tähän skeneen ja kulttuuriin.
Ehkä juuri siksi elokuvan tarjoama naiskuva ei oikeasti onnistu pahoittamaan mieltäni Tekijät osoittavat tehneensä valinnan ja seisovansa valintanasa takana. Viesti on mikä on, mutta maailmaa toisesta vinkkelistä katseleville on annettu myöskin tarvittava tila - lupa olla eri mieltä.
Elokuvaa katsoessa on lupa tuntea itsensä ulkopuoliseksi - hypätä täysillä sisään siihen tunteeseen, että noi tuolla ajattelevat niin eri tavalla kuin minä ja että se on ihan OK.
Elokuvaa katsellessa ei tule sellainen fiilis, että tekijä olettaa esille tuomansa naiskuvan olevan ainoa oikea totuus - hei, nehän nauraa itsekin elokuvassaan niille siinä esiintuotaville stereotypiolle.
Tuhkimo elokuva puolestaa kirvoittaa koko joukon kiukunsekaisia kyyneleitä feministin silmäkulmaan. Elokuvasta tekee haastavan se, että elokuva ei naura yksiuloitteiselle naiskuvalleen. Elokuva on sanomattoman tosissaan - uskoo vahvasti siihen, että tämä on se paras ja oikein malli.
*****
Vuorossa feminismillä sävytettyä pohdintaa Tuhkimokultista.
(suositellaan luettavaksi sopivassa feminisminpuuskassa, muussa tapauksessa joku toinen postaus inspiroi sinua tänään todennäköisesti enemmän)
.
Satuna Tuhkimo on lapsuudesta tuttu useimmille meistä - eikö?
Tuhkimo joka alistuu ja uhrautuu äitipuolen tyrannina alla
- ja lopulta löytää elämänsä rakkauden prinssistä.
Tuhkimo kertoo meille, että ihanteellinen nainen on lempeä ja urhea - aina valmis antamaan anteeksi.
Unelmat aidosta lempeästä ja uhrautuvasta rakkaudesta auttavat jaksamaan karua arkea.
Tuhkimotarina kanonisoi äidit - kuoleva äiti viimeisillä voimillaan vannottaa tytärtään pysymään lempeänä ja urheana. Urheus ja lempeys - hyveet joilla voit nostaa itsesi muun maailman yläpuolelle - näkyvät Tuhkimon elämässä loputtomana uhrautumisena ja anteeksiantamisena, vähäinenkin kiukku johtaa itsesyytöksiin äidin muiston tahraamisesta.
Tuhkimokultissa nainen on kehoton ja puhdas kaikesta halusta.
On sallittua on esitellä hyvyyttään ja uhrautuvaista asenetta. Tuhkimoelämässä kengän välityksellä nostetaan näkyville kaikki se inhimillisyys - lihallinen kuolevaisuus - jota peitellään ajatuksella, että kun uhrautuu riittävästi tosirakkaus pelastaa lopulta kaikesta kärsimyksestä.
Tyttö kohtaa Pojan - Tyttö näkee pojassa pelastuksen pois ankeasta elämästään. Tyttö rohkaistuu ja lähtee etsimään pelastajaa - tarvitaan oikealainen asu ja sopiva tilanne pinnan alla kytevien tunteiden esiinhoukuttelulle. Ajaudutaan tilanteeeseen jossa ollaan äkkisältään kahden - tyttö ja poika keskenään ilman esiliinaa - kunnon tyttö tietenkin poistuu paikalta sillä kellonlyömällä. Kiireessä putoaa kenkä ja kenkään kulminoituu tytön koko houkuttelevuus.
Pojalle kasvaa pakkomielle tuosta kengästä. Siinä määrin, että hän haluaa omakseen ainoastaan tytön jonka jalka sopii tuohon kenkään. Hän laiminlyö työnsä ja valjastaa alaisensa etsimään pelkästään sopivaa jalkaa, vaikka aiemmin hänen isänsä ja upseerit ovat korostaneet tarvetta miettiä taloudellisesti parempia naimaratkaisuja. Viatonta neitseelistä uhrautuvaa Tuhkimoa parempaa ei vaan ole.
Tuhkimo on tyttö, jonka tosimies itselle haluaa.
Tittelitön ja tavallinen ehkä, mutta hyveiltään ihanteellinen.
Puhdas ja Tahraamaton.
Täydellinen kodinhengetär.
Kaino ja viaton - aina valmiina miellyttämään .
Jottei äiti pahastuisi.
Jotta vanhempien jälkeensä jättämät perintö säilyisi kirkkaana ja puhtoisena.
Elokuvassa ei suudella ennen avioliittoa. Sen sijaan kenkää hyväillään hävyttämän rakastavasti. Kengän ja jalan välinen kohtaaminen intiimein jalkaan liu'utuksin nähdään kahdesti. Ihana rakastettava kenkä - lihallisten himojen lasinhohtoinen symbooli.
Itsenäisiä naisia elokuvassa on yksi - Helena Bonham-Carterin hulvattomasti tulkitsema haltijakummi.
Hompssuinen ja hiukan kulahtaneen oloinen itsenäinen ja omatoiminen Nainen.Sellainen menestyvä omillaan toimeentuleva Nainen, joka ei ehkä osaa, mutta siitä huolimatta ottaa ja kokeilee.
Saa aikaa ihastusta pikku Tuhkimossa. Tosin vaarallisen oloisen käytöksen ansiosta Tuhkimo tulee tulokseen että tuota Haltijakummia on parempi katsoa kaukaa ja ihailla, kuin vakavasti harkita itse haluavansa olla täsmälleen tuollainen.
Eihän Haltijakummia kukaan mies oikealla tavalla uskalla rakastaa.,
päätyy taikojen kautta onneton mies vielä ties millaiseen hahmoon.
Yksin se ja yksin tulee aina olemaan,
tuollainen huolimaton homssuinen Haltijakummi.
Tuhkimo elokuva on hämmentävä sekoitelma mieskeskeistä maailmankuvaa ja uhrautumisasenteellisen puhtauden vaalimisen piiloviestintää - hyvä nainen vs. paha nainen -naiskuva-asetelmia.
Ole hyvä ja puhdas - Have Courage and Be kind
niin tosirakkaus lopulta ottaa sinut omakseen!
Bullshit!
Have Courage and Be Kind on mitä parhain ohje maailmassa
- jotakin sellaista, mitä toivoisi löytyvän hitusen jokaisen elämästä.
Rumaa Cinderella elokuvassa on ne asiat ja ominaisuudet naisen elämässä,
joihin kehoitus olla rohkeasti aina kiltti kaiklle yhdistetään.
Että pitäisi uhrautua muiden eteen ja antaa aina anteeksi ollakseen olemassa olon arvoinen.
Mielestäni tuota hyvää "Have Courage and Be Kind" sanomaa voi parhaiten toteuttaa olemalla itsenäinen omilla jaloilaa seisova itsensä arvokkaaksi tunteva yksilö.
Vetää sanattomaksi.
Mietin hetken, että mahtoikohan se lempeä ja uhrautuva tosirakkaus livetä minun näpeistäni tämän elämän osalta, kun enhän minä oikeasti ole ehkä ollut ikinä aidosti rohkea ja lempeästi uhrautuvainen.
Hups.
Onneksi Tuhkimoelämä on vain elokuvaa.
Kaukana tosielämästä olevaa harhakuvitelmaa.
Setien Satuilua.
Cinderella elokuva on pullollaan fetissejä, kinkyelementtejä ja ihmismielen kieroutuneisuutta.
Voittaa fetisseillään 50 Shades of Gray elokuvan nilkan mitalla.
Bibbity-bobbity-boohoo.
Rakkaudella,
Sallamari
Minä näin kerran sellaisen version tuhkimosta, jossa Tuhkimo palkkasi yksityisetsivän etsimään kenkäänsä. Yksityisetsivä oli lammas ja hän kulki ympäriinsä kenkä kädessä etsimässä sille paria. Prinssi sitten näki kenkää kantavan lampaan ja sanoi, ettei haittaa, ettei Tuhkimo ollutkaan niin kaunis kuin mitä hän oli luullut ja meni lampaan kanssa naimisiin. :)
VastaaPoista