...koska mä en ole tänään mä

Kävele sata metriä toisen kengissä, näet maailmaa aivan eri kantilta.

Läsnä on syksy ja ailahtelevat kelit - mieli ailahtelee (onneksi kyllä kovin hiljaisesti) synkroniassa  vähenevän auringonvalon kanssa.

 Minähän olen persoonaltani epävakaaksi diagnosoitu, vaikkakaan aniharvoin koen missään muodossa kärsiväni asian tiimoilta. Olen vuosia sitten jo sisäistänyt eläväni epävakaan persoonallisuushäiriön kanssa sulassa sovussa rinnakkain ja mitä pidemmälle toipumiseni syömishäiriöstä etenee, sen enemmän olen onnistunut keräämään itselleni työkaluja myös tämän epävakaan persoonallisuuden kanssa työskentelyyn.

Viikonloppuna epävakaus pitkän hiljaiselon jälkeen nosti tehokkaasti päätään pinnalle.

Yksi pieni lause varomattomasti sanottuna väärässä kohtaan sai minut pohtimaan kaikkea sitä mitä minä olen. 

Mietin lähes koko viikonlopun ajan miten mä voisin olla enemmän. Osata paremmin olla sellainen samanlainen kuin valtaosa ympärillä olevista ihmisistä - nähdä asioissa absoluuttisen mustan tai valkoisen sijaan muitakin sävyjä. Nähdä hienovaraisemmin.

Miksi mä en osaa.

Minä vain tässä hetkessä olen jo niin sinut oman vajavaisuuteni kanssa, etten osaisi kyllä olla mitenkään toisin. Minä kelpaan itselleni tälläisenä ja jos jollekulle toiselle se on liian vaikeaa, niin helpompaa ihmistä ympärilleen etsii sitten.

Sunnuntaiaamuna viiden aikaan kirosin kodin hiljaisuudessa epävakaata mieltä. Sitä, että aivan mitätön asia saa minun mielessäni norsumaiset mittasuhteet ja syyllisyys iskee päälle hyökyaallon lailla. Yksi osa mielestä tietää, että kaikki tuon mitättömän asian ympärillä pyörivät ajatukset ovat aivan turhaa - eivätkä oikeasti millään tavalla totta tai merkityksellisiä.

En  hyvällä tahdollaankaan kykene hypähtämään ulos paskamaisien ajattusten pyörästä. Osaan kyllä ignoorata ne ja ummistaa korvani kaikille mitättömän pienestä jutusta liikkeelle lähteneille minua itseäni solvaaville ajatusralleille.

Aktiivinen negatiivisten ajatusratojen väistely vaan saa minut ikään kuin vaipumaan hajamieliseen tilaan. Aivot kirjaimellisesti toimivat puolella teholla.

Sama puolitehoinen tila jatkui vielä eilen ja tänään.
Aivot hurisee, mieli vaeltaa - jatkuvana virtaavien ajatusten kakofonia.

Voisiko tämä jo rauhoittua?

Kukaan ei sanonut oikeasti edes mitenkään pahasti.

Oli kysymys erilaisista tulkinnoista ja käsityksestä - ehkä myös yleisestä sävymyksestä joka sai yhden ja toisen sanomaan oikean asian täysin kummallisella tavalla.

...katsokaa,

vieläkään en kykene päästämään irti asiasta.

Riivattua on tämä epävakaa persoonallisuushäiriöinen mieli toisinaan.

Sunnuntaifiilistelyjä

Kun mieli jää yhdessä kohtaa kiinni siihen ajatukseen, että jokin asia tuntuu pahalta ja sitäkautta sairas osa mieltä haluaisi leimata minut kokonaan arvottoaksi, huomaa pohtivansa arvottomuuden tunnetta ja arvottomaksi tekemistä ulkopuolisen maailman osalta.

Bongasin FB virrassani kirjoituksen, joka kirpaisi minua syvältä. 

Kohteena tässä kirjoituksessa oli asian tekeminen ja kirjoittaja toi selväsanaisesti esille, mitenn vähemmän toisen ihmisen tapa tulkita tekemisellään jokin asian on verraten sitä sitten näennäisesti oikeaksi pitämänään omaan tapaansa tulkita sama asia.

Kumpaisenkin tulkinnan kohdalla noin pintavilkaisulla jää fiilis mielenkiinnosta asiaa kohtaan. Se miten syvää ja miten pitkälle asian uumeniin mielenkiinto on saanut ihmisen itsensä kaivautumaan tuon asian tutkiskelussa, on sitten toinen juttu - jokatapauksessa kiinnostuksen aihe on yhteinen ja jaettavissa.

Mutta sitten on tämä minun tapani ja tuo sinun tapasi, ja se että ääneen sanotaan että tuo on huonoa ja minäpä tiedän jotakin parempaa.

What the fuck?

Noin ihan yleisesti ottaen, koskien mitä tahansa asiaan jossa kokee olevansa parempi/enemmän asiasta tietävä kuin toinen.

Miksi sanoa, että tuo mitä sinä edustat on aika tavalla kasa paskaa?

Miksi pitää sanoa latistavia asioita negatiiviseen sävyyn toisesta?

Miksei voisi vain todeta, että tuo sinun näköisesi tulkinta tästä jutusta on sinun näköisesi - mutta tiedätkö että minä voisin auttaa sinua kehittämään itseäsi vielä pidemmälle. Minulla voisi olla sellaista tietotaitos, josta voisit ehkä ammentaa suuntaa hieman syvemmälle jutun uumeniin. Että uskon vahvasti, että sinä saisit jotakin uutta syvyyttä tähän hommaan, jos hetken malttaisit kuunnella minua.

Tarjoaisi rehellisesti ja ystävällisesti apuaan.

Maksulla tai maksutta - riippuen siitä millä tasolla kokee toisen. Niin ja ratkaisevinta tietnekin on, onko se jokapäiväinen leipä pöydässä riippuvainen itsellä tässä tarkastelumme kohteena olevasta asiasta.

Mutta sen sijaan, että sanoisi missään muodossa "Vittu, mitä paskaa." ,onnistuisiko sanoa että kas sinullapa on siinä tästä asiasta yksi tulkinta, jonka pienellä viilauksella saisi tehdyksi tämän hetkistä olomuotoa syvällisemmin niin, että se antaa enemmän tekijälle itselle sekä mahdollisille tekemisen seuraamista nautiskeleville.

Ajattelin ensin, että avaan sanaisen arkkuni ja kirjoitan vastauksen FB postaukseen - mutta katsoin viisaammaksi vaieta. Ailahteleva mieli olisi valinnut väärät sanat.

Päätin, että ripittämisen sijaan minä toimin.

Pidän huolen, että minun suustani (tai sormistani jos puhutaan SoMe vaikuttamisesta) ei milloinkaan purskahda ilmalle pahaa sanaa toisesta tekijästä, vaikka hännen tulkintansa meidän yhteisestä kiinnostuksen kohteesta olisi täysin erilainen kuin minun.

Sellainen, joka on minun (ja kenties valtaosan muusta kiinnostujakunnasta) mielestäni totaalisen väärä. Se on tulkinta siinä missä kaikki muutkin. Mikäli tuolla tulkinnalla vaaditaan ihmisiltä paljon rahaa - koska onhan tämä nyt cool juttu - siinä tapauksessa voisin kai kauniisti ilmaista, että on olemassa muitakin tulkintoja ja tietysti puhua samaan lauseeseen muutaman tarkkaan valikoidun sanan perinteistä ja asioiden alkuperästä.

Minä annan uutta mieluummin kuin kritisoin.

Käytännön esimerkkinä mietin Balayge-raidoitusta. 

(oh, mistähän moinen hiusesimerkkiajatus tupsahtikaan tapetille)

On olemasa oikea Balayage ja ne kaikki variaatiot.

Tuolla Balayage maksaa tätä paikkaa enemmän .
Yksi on sellainen joka tehdään alkuperäistä teknistä ajatusta kunnioittaen,
 toisessa suditaan vähän väriä sinne tänne ja sanotaan toista paikkaa kovempi hinta

- koska tämä on Balayage ja kuuminta hottia tässä hetkessä.

Kuka on oikeassa ja kuka väärässä.

Saman asian kaksi tulkintaa

Ensimmäisen version tekijä on viettänyt monta hetkeä teknisiä kysymyksiä opetellen ja miettien - on kenties syvän innostuksen vallassa buukannut itsensä eturiviin katsomaan tekniikan kehittäjän toimintaa. Toinen tekijä jakaa saman innostuksen kivalta näyttävää hiusten värjäystä kohtaan - on katsellut niitä Instafiidissä kymmenien kuvien verran - ja omintakeisesti sitten tehnyt omat tulkintansa värin valmistusmenetelmistä. Teknisen puolen tietämys ja todellinen ymmärrys koko homman alkuperästä uupuu toisella - ehkä siksi, että tietoa kaikista teknisistä yksityiskohdista ei vain ole ollut helposti tarjolla ja kyky etsiä asioita pohjamutia myöten on erinomaisen sijaan kohtalainen. 

Täydelliseen onnistumiseen tarvittaisiin toisen tekijän toteutuksen osalta hieman lisäapua. Mutta mistäst pyydät kun et paremmasta tiedä. Tai et ehkä uskalla lähestyä tämän homman todellisia guruja - pelkäät ennä ne nauravat sut suohon innostuksesi kanssa.

Lopputulos kummankin osalta henkii samaa, mutta on silti kovin erilainen.

Onko ensimmäinen nyt se ainoa oikea ja toinen armotonta paskaa?

Paskaa on kyllä rahastaa kovaa hintaa tietämättä asiasta aivan kaikkea pohjamutia myöden vain siksi, että kun jollekin tekemälleen pistää kivan nimilapun on innokkaat valmiiita maksamaan olettaen saavans sitä mistä maksavat - näin minäkin suostun ajattelemaan.

Mutta käsitetasolla ainoa oikea vs. (aivan) paskaa

Jos omasta mielestäni olen parempi kuin toinen,

voisinko jakaa tietoa/taitoa/vinkkejä toiselle.

Saadaan sitten molemmat parempaa jälkeää maailmaan.

Minulle luontevin suhtautuminen on tarjota apua ennnemmin kuin kritisoin jotakin.

Moni pelottelee, että kyllä nämä ajatukset karisevat oman liikkeen ja yksityisyrittäjyyden myötä. Että vasta sitten osaan nähdä ympärilläni olevat tekijät oikeasti kilpailijoina.

Mutta kun mä en tahdo nähdä kilpailijoita,

mä tahdon nähdä kolleegoja joilla on omat vahvuutensa.

Luotan, että omat vahvuuteni ja aito asiasta innostuminen vievät minua eteenpäin.
Se, että jokin asia kiinnostaa syvästi,
se näkyy työjäljessä heti.

Se ,että kiinnostaa vähän - se on hyvä alku.
Jos joku on alussa, miksei sitä auttaisi eteenpäin.
Katsaistaisi ainakin löytyykö aitoa kiinnostusta.

Se mitä mä teenn, se puhuu puolestaan.

Aivan sama, jos joku toinen tekee samaa 

- toinen tekee jutun omalla tavallaan, minä omallani.

Kumpikin tekee jotakin ja se, että tekee jotakin se on tasa-arvoista.

Kolmannen osapuolen kokemus kummastakin meistä on se arvomaailmassa ratkaiseva.

Jos tuotan kokemuksen - joka luotu oppimiseen, tiedonhankintaan ja innostuneisuuteeni pohjautuen - puhuvan puolestaan, on kanssani työskentely kokijaosapuolelle kokonaisvaltaisesti miellyttävää avaten ehkä uusia ovia tuon kokijan elämässä. Tälläinen ihminen palaa jatkossakin minun luokseni.

Kokemus siitä, että tuo ihminen tekee asian joka minua kiinnostaa/jota tarvitsen, niin että mulle jää sen tekemisestä hyvä ja rakkaudellinen fiilis - se on se mitä minä haen.

Syvällisiä pohdintoja näin heti viikon aluksi.

Mustaa ja valkoista.

Vähän järjen äänellä sävytettyjä harmaita värejä siinä välissä.

I´ll survive.

Helmikuussa viimeistäänn helpottaa nämä pahimmat pohdinnat.

Mukavaa uutta viikkoa!

Rakkaudella,

Sallamari