Yksi bloggarin lauantai

Bloggarit uusien kehyksien lumoissa

Minua on aina viehättänyt suuresti blogipostaukset joiden teemana on yksi tavallinen päivä bloggaajan elämästä. Pieni oven raoitus lukijoille siihen, mitä kaikkea yksi tavallinen päivä ihmisen elämässä pitää sisällään. Eri asian kokonaan on sitten se miten suuresti faktaa tai fiktiota se blogitekstiin tai videolle päätynyt päivä ihan oikeasti on - eikä ole minun asiani tai minulle jaettu oikeus puuttua kriittisesti todenperäisyysseikkoihin - kuki taplaa tyylillään.

Eilen aamulla en osannut aavistaa miten täyteläinen päivä eilisestä lopulta syntyy - miten paljon tunteiden kirjoa mahtuu yhteen lauantaipäivään. 

Päivä alkoi innokailla mielin täpötäyden bussin kyydissä kohti Helsinkiä ja päättyi väsyneeseen mutta onnelliseen itkuun yksin lämpimän suihkun huomassa reilu 12 tuntia myöhemmin.

Aloitetaan päivän tapahtumat alusta.

 Lähdin lauantain ratoksi siis Helsinkiin tapaamaan ihanaa ystävääni Laraa Indiedays Bloggers Inspiration Day -tapahtuman merkeissä. Tässä vuosien varrella meistä on tullut toisillemme sellainen "vakiodeitti" näidin BID tapahtumiin. Jokapäiväisestä Helsinkielämästäni huolimatta näen Laraa aivan liian harvoin - se on rehellisesti tunnustettava. Koitan vannotella itselleni, että tämä on vain kausi ja että kun kouluhommat helpottavat minulla on taas enemmän aikaa ihanille ystäville.

Bloggers Inspiration Day oli nimensä mukaisesti jälleen kerran inspiroiva tapahtuma. Minulle näiden tapahtumien suurin anti ovat ihmiset. Niin ne bloggaajat joiden kuulumisia seurailen vakituisesti blogien ja Instagram kuvien välityksellä, kuin tapahtumassa jutulle heittäytyvät uudet tuttavuudet. 

Olla yhtenä bloggarina muiden bloggareiden joukossa.

Samanlaisena samanlaisten parissa.

Tapahtuman ihanaa antia oli heittäytyä Irlantifiilistelyihin yhdessä XL Elämää -blogin kirjoittajan Sadun kanssa - että joku toinenkin tietää sen meren tuoksun jonka voit tuntea vain Irlannin etelärannikolla. Jaettuja yhteisiä kokemuksia, niitä erilaisia mutta hetkessä niin samanlaisia muistikuvia ja tunnelmia.

Universumi saattoi roppakaupalla uusia ihmisiä elämääni. Oli mukava tutustua koko joukkoon ihania värikkäitä kynsibloggari mimmejä. Visuaalinen silmä lepäsi koko joukossa kauniisti lakattuja kynsiä ja hyvin hoidettuja käsiä. Teki mieli käpristää omat sormet nyrkkiin, että kyllä mä taas sitten kun mulla on aikaa näiden koulujuttujen parista, niin sitten mä panostan kynsiinikin.

Eikä sovi unohtaa upeiden aikuisten leidien kanssa vaihdettuja kuulumisia. Jos ette vielä ole tutustuneet Tädit Tubettaa -You Tube kanavaan, menkää ihmeessä katsomaan. Tädit on niin huippuja - ne on mun idoleita. Tuollainen mustakin tulee - tai siis, mähän olen kovaa vauhtia matkalla elämäniloiseksi 40+ bloggaajaksi.

Äkkiarvaamatta täysin uudenlaisiksi muovautuneen Halloween -suunnitelmat.
Go by the Flow - oli heittäydyttävä virtaan mukaan ja otettava ilo irti kaikesta siitä mikä eteen annetaan.
Ei tullut kinkybileitä, tuli koti-ilta.

Tunnelmasta toiseen.

BID tilaisuudesta poistuessamme Maxinen aulassa takkia pukiessa saa JunttiPeeltä puhelinsoiton; Herra Hartikaisella on kuono golfpallon kokoiseksi turvonnut, koira on kipulevan oloinen. Eläinlääkäripäivystykseen soitettu ja aika on kuudelta - Ehitään nappaamaan sut linja-autopysäkiltä ja lähetään siitä sitten suoraan Turkuun. ; kuuluu JunttiPeen toimintasuunnitelma puhelimen toisessa päässä.

Hiljaiseksi vetää.

Itkettää toisen kipuilu.

Silmänräpäyksessä yleisfiilis vaihtui BodyLove -bloggarista

 huolestuneen lemmikinomistajan ajatusmaailmaan. 

Tiesin heti että hampaista tässä puhutaan - Kiinanharjakoirilla rotuominaisuutena on huonot hampaat. Silti surettaa välittömästi, että toista sattuu. Olenko mä ollut oikeasti niin huono omistaja, että nyt toinenon sitten todella kipeä. Olisiko mun pitäinnyt osta ennakoida tämä.

Rauhallinen potilas.
Halloween tunnelmissa - pinen harjakoiran kuono on turvonnut ja muistutti enemmän bit bull -koiran kuonoa

Bussipysäkillä minua odottaa pirteähkö potilas. Hänntä vispaa ja korvat on innokkaasti hörössä.

Ei tämä onneksi kuolemanvakavaa olekaan.

Eläinlääkärin toteamus on sama - vakava ja kivualias ongelma, muttei välintöntä hengenvaaraa. Koiralla on mitä todenäköisimmin mätäpaise hammasjuuressa. Antibioottia ja kipulääkettä kotiin viemiseksi, maanantaina aika leikkaushoitoon. 

Näillä mennään.

Matka pysähtyy odotusaulaan - sisälle saapuu kireisempää huomiota vaativa potilas.

Reseptinkirjoitus jää hetkeksi odottamaan.

Siinä hetkessä astun jälleen uuteen rooliin - kuuntelevaksi kanssaihmiseksi.

Kiireinen tapaus on ison koiran hyökkäyksen kohteeksi iltalenkillä joutunut pieni koira. Tilanne on vakava, omistaja sydän syrjällää itkuisena odottaa uutisia. Minä lohdutan minkä voin - olen läsnä ja kuuntelen. Annan tilaa toisen ihmisen huolelle ja surulle - elän mukana.

Kyyneleet kastelevat posket toistamiseen,

toisen ihmisen huoli ja suru on niin käsinkosketeltavasti läsnä.

Onneksi tää teidän potilas on iloisen oloinen ja pirteä,

toteaa nuori tyttö viimein ja kumartuu rapsuttamaan Hartikaista.

Jotakin hyvää sentään.

Toisen potilaan omistaja poistuu kuulemaan lääkäriltä toimintasuunnitelmaa,

 meidät kutsutaan hakemaan resepti.

Ovella kohtaamme vielä kerran,

"Toivottavasti teilläkin kaikki päättyy hyvin"

rohkaiseva hymy, johon vastataan kiitollisella hymyllä.

Enempää en tässä tilanteessa enää voinut tehdä.

Muuta en osannut sanoa.

Kohtaamisesta jäi lopulta hyvä mieli.

Sain olla hetken läsnä ihmisen elämässä ja lohduttaa.

Osoittaa inhimillisyyttä ja vilpitöntä lähimmäisenrakkautta.

*****

Apteekin edessä jäädään hetkeksi kaksin Hartikaisen kanssa.

Rapsutusta ja jutustelua - niinkuin silloin kun oltiin nuoria ja oli vaan me. Ei alituista kiirettä, ei uraa, ei lapsia eikä muita lemmikkejä jakamassa huomiota puolin ja toisin.

Olenkohan mä ollut ihan liian vähän sun kanssa viime aikoina?

Ollaan nyt vaan ihan kaksin ja nautitaan tästä hetkestä.

Sydän täyttyy kiitollisuudesta.

Kaksitoista ihmeellistä vuotta meidän ystävyys on kestänyt.

Toivon hiljaa vielä useita lisävuosia.

Tunnelmavalaistus

Kotona odottaa Halloween.

Vampyyriksi pukeutunut pieni tyttö, 

joka iloisesti pulputtaa eilisen yökyläilyn kuulumiset.

Äitinä olon hetki.

- Äiti, miksi sä aijot pukeutua tänä vuonna?

- Mä oon jo pukeutunut

Tänä vuonna mä olen täydellistä unelmaelämä elävä Bloggaaja.

Vitsi menee lapselta ohi,

palkkioksi vastauksesta saa rutistuksen ja toteamuksen

"Äiti sä oot ollu nättinä taas tänään."

Itseä tuppaa naurattamaan.

Maxinesta poistuessa tuntematon ihan tyttö lausui kehun

"Ootpa sä tosi kauniisti pukeutunut tänään."

Huolien sumentamat aivot kehittää vastauksen

"Niin no, tää on mun arkilook."

Seuraa hämentävä hetki ja puolihiljainen lause, 

"Niin ööö, mä siis tarkoin että sä yleisesti näytät tosi nätiltä."

En tajua pahoitella töksäytystäni.

Se tuli vähän niinkuin selkäytimestä tuo töksäytys, kun viime Halloweeninä joku kehui nättiä Halloweenasua ja mä olin arkivaatteissa tulossa töistä. Että sitä minä vaan, että en ole erityisemmin pukeutunut tänään ja kiitos kun sanoit minua kauniiksi.

*****

Takan päälle vilkaistessani huomaan kynttilät.

- "Kulta, tuu sytyttään kynttilät."

-"Miks?"

-"Koska tänään on vainajien muistopäivä ja kynttilän valolla mä haluan ilmentää mun ikävää ja rakkautta niitä ihmisiä kohtaan jotka ei oo enää täällä."

-Onks sulla sun äitiä ikävä?"

"No vähän. Mut ennemmän kuin sitä ikävää mä haluan ajatella sitä vaan ja olla tosi kiitollinen siitä, että se oli mun äiti. Se mun äiti vähän niinku elää sussa ja mä saan rakastaa sitä kovasti rakastamalla sua kovasti."

äitiä - ikävää - rakkautta - ystäviä joita ei voi enää tavata

Mietin hiljaa mielessäni kiitollisena kaikkea tuota kynttilää katsellessani.

*****

"Tuu kattoon käärmettä!"

Seuraavan proggiksen vuoro 

- edelleen samoissa meikeissä samalla mekolla mennään.

Käärmeen vatsa vaikuttaa munattomalta.

Munattomalta vaikuttaa myös munintaa varten tehty pesä.

Ehkä ne oli hedelmättömiä munia ja käärme sulatti ne takaisin itseensä.

Tai sitten sillä oli paha ummetus.

Käärme on kaiken puolin virkeä ja eloisan oloinen.

Syntyy päätös paketoida munitusprosessi ja siirtää käärmeet takaisin samaa terraarioon.

Sydän täynnä kiitollisuutta.

Onneksi kaikki meni näin,

ettei tullutkaan koko joukkoa käärmeenmunia.

Toista kertaa tänään lemmikinomistajan roolissa pohdin omaa toimintaani;

Voiko saman päivän aikana olla sekä superhuolellinen 

ja ehkä liian huolettomasti lemmikkiään tarkkaillut lemmikin omistaja?

*****

Suihkun lattialla lämpimän vesisuihkun alla istuessani itken viimein ulos kaiken.

Itken ulos

vilpitöntä kiitollisuutta,
huolta,
rakkautta,
ikävää,
surua,
iloa,
 naurua,
riemua,
hyvää oloa,
joukkoon kuuluvuuden tunnetta,
ystävän seurassa olemisen helppottua,
uusien ihmisten tapaamisen synnyttämää mielenkiintoa,
oman kodin tuomaa turvallisuuden tunnetta

koko tunteiden kirjoa

Palaan hetkeksi ihmisyyden alkulähtelle,

kiitollisuuden ääreen.

Kokemaan syvää kiitollisuutta kaikesta tämän päivän aikana tapahtuneesta.

Sydämessä asuu onnellisuus.

Mä oon onnellinen ja kiitollinen.

Kiitollinen aivan kaikesta, mitä elää on mulle eteen tämänkin päivän aikana heittänyt.

Ajatelkaa, joskus mä mietin että mä olisin vaan luovuttanut.

Vapaaehtoisesti luopunut tästä kaikesta omanlla valinnallani.

Miten pahalta musta onkaan silloin tuntunut.

Miten raskaiden ajatusten alle mä olen itseni antanut hautautua.

Kiitos, että mussa oli vahvuutta kivuta sieltä ulos.

Itken vielä lisää.

Rakkautta.

Onnellisuutta.

Kiitosta.

Ikävää.

Itken Elämää.

*****

Käperryn sohvalle syömään iltapalaa.

On vaimona olemisen vuoro.

"Voidaanko kattoa se uusin Rambo

- mä kaipaan mättöä elämään?"

"Mä en tiennyt, että sä tykkäät Ramboista."

"Nii, ei kolmessatoistavuodessa ihmisestä vielä kaikkea opi.

Jotakin pitää jättää tuleville vuosille.

Kato nytki taas sait irti musta jotakin uutta tietoa."

"Just."

"Ja katotaan vaan."

---

"Oliko sulla muuten kivaa siellä bloggarimiitissä?"

*****

Rakkaudella,

Sallamari

ps. lisää BID tunnelmia luvassa myöhemmin.

ps II - Tämä elämä kaikkine yllättävine käänteineenkin on mun unelma elämää - sellainen joksiolen tämän elämän itse omilla valinnoillani luonut. Enempää en voisi toivoa.