"Ei mulla oo tarkkaa suuntaa,
mä menen minne sattuma johtaa."
Tuossa edellä esitetty Haloo Helsingin lyyrikkapätkä jotekin salakavalasti osuu ja uppoaa minun mietteisiini sopivaksi juuri tällä hetkellä. Oikeasti hassuksi pään sisäisen olotilani tekee sellainen pienen pienni seikka, että elämässäni on tällä hetkellä varsin tarkka suunta - tiedän hyvinkin kokonaisvaltaisesti ja määritellysti minne olen matkalla elämän eri osalaeilla ja millaisia reittejä pitkin kuhunkin tavoitteeseen pääseen.
Tämä blogi on ainut osa-alue, jonka suhteen olen totaalisen hakoteillä Blogilla ei alun alkaenkaan ole ollut tarkkaa suuntaa ja blogin kanssa olen ennakkoluulottomasti astellut sattuman johdattamiin suuntiin. Olen - taas kerrann - saapunut jonkinlaiseen tienristeykseen.
Tämä blogian alkoi syömishäiriötä sairastavan ihmisen rehellisyyspäiväkirjana - turvasatamana - jonka avulla opettelin rehellistä katsantokantaa elämää kohtaan. Opettelin purkamaan tunteitani rehellisiksi sanoiksi - ilmaisemaan itseäni vaikeiden hetkien keskellä.
Sairauden hellittämisen myötä tämä blogi jalostui kiitollisuuden täytteiseksi toipumispäiväkirjaksi. Henkilökohtaisen tunnekäsittelyn ja terapiafiilistelyn lisäksi blogissa on vilahtee säännöllisesti aiheita minimalismi pukeutumisesta - asuinpiraatiokuvilla maustettuna - BodyLove asennefiilistelyä ja ihan vaan arkipäiviäisiä kuulumisia.
Joskus ollut punainen lanka on hävinnyt bloigsta ajan kuluessa.
Huomaan toistuvasti kysyväni itseltäni "Mistä mä tänään kirjoitan?"
Aihepulaa ei ole ollut koskaan aikaisemmin, olen aina mennyt Go By The Flow -tunnelmissa. Olen purkanut sydäntäni ja ajatuksiani tänne blogin teksteihin - uskomatonta kyllä, se on auttanut minua elämässä eteenpäin yli niiden kaikkein vaikeimpien päivien.
Mistä siis kirjoittaa,
kun nyt on vihdoin olen onnellinen,
kun pään sisäinen maailma on löytänyt tasapainonsa?
Viime aikoina blogini sijoitus on tipahtanut elämäni tärkeiden asioiden listalla radikaalisti. Olen onnellinen saadessani sanoa, että tosielämä haukkaa nykyään suurimman osan arkipäivien tunneista ja koneella istumisellle jää varsin vähän aikaa. Ei sillä, ettenkö rtykkäisi yhä blogistani ja sen kirjoittamista - pidän edelleen paljon kaikesta tästä bloggailusta.
Kirjoittamisesta, tiedon jakamisesta, pohtimisesta,
elämän ja itseni analysoinnista,
niin ja tietenkin ihanista lukijoista ja bloggarikolleegoista.
Elämääni uutta toivottua positiivistä nostetta on tuonut syksyllä alkanut koulu koulu - olen koko sydämelläni niin syällä opiskelun lumoissa. Intohimo opiskelualaani kohtaan on silmin nähtävissä, väittävät junatuttavani. Minä suunnilleen puhun, elän ja hengitän opiskelun iloa - uusi ura ja sen mukanaan tuomat haasteet ovat minulle suunnilleen kaikki kaikessa juuri tässä hetkessä elämää.
Sitten on se BodyLove burleskikurssi ja ihanat kurssilaiset.
Sitten on perhe ja rakkaat ystävät.
Sitten on elämääni tulleet uudet ihmiset.
Viimeisimpänä - muttei vähäisimpänä - listalla tietenki Minä itse ja oma hyvinvointi
- arvokkaat Me Time -hetket.
Itse tekstiä blogiin kyllä onnistuu kirjoittamaan junamatkoilla, toki rehellisesti on myönnettävä, että jokapäiväisen blogikirjoittelunn sijaan mieluummin kyllä investoin junassa kulutettavan ajan kuulumisien vaihtoon junatuttavien kesken tai vaikkapa hyvästä novellikokoelmasta nnauttimiseen.
On oikeasti jännittävää huomata, miten paljon sosiaalisempi minusta on tullut koulun alkamisen myötä. Nykyisin junassa heittäydyn hetkeäkään epäilemättä juttusille vähän tuntemattomampienkin kanssajunailijoiden kanssa. Näin tuo Internetin ulkopuolinen tosielämä vie minua mennessään.
Valokuvien editointiin kuluva aika on se kaikkein haastavin löydettävä - laadukkaiden valokuvien aikaansaanti ottaa ikävä kyllä ison siivun aikaa. Olen tietoisena valintana käyttänyt viime kuukaudet blogini kuvituksena enimmäkseen kännykällä otettuja snap shot kuvia, kuin tarkkaan ja huolella mietityistä kuvista.
Instagram ja Facebook täyttyvät onnellisesta elämästä kielivistä kuvista
Kampauksia, värjäyksiä ja tukanleikkuuta.
Uusi vaatteita ja muita ostoslöytöjä.
Itsen ja muiden hemmottelua.
Matkoja ja uusia kaupunkeja.
Ikimuistoisia hetkiä ja rakkautta.
Hulvatonta lemmikkiomistajan arkea.
Olen vakaissanin harkinnut Snapchatin hankkimista.
*****
Ajankäyttökysymyksen lisäksi suurin pohdintain aihe on yksinkertaisuudessaan tämän blogin sisältö - miten tuottaa mukavampaa luettavaa blogissa vieraileville.
Oman pään sisäiset selvittelyt on tehty ja sillä sektorilla uusia kuulumisia viime aikaisten olotilojen mukaan ennustettuna heruu ehkä kerran kuussa tai kahdessa. Toki syömishäiriöstä, mielenterveysongelmista ja niistä toipumisesta voisi jauhaa loputtomiin - kirjoittaa tolkuttoman huonoista käypähoitosuosituksista ja voivotella hoitohenkilökunnan välinpitäättömyyttä. Ruotia erilaisia terapamuotoja ja pohtia sitä millainen voi - tai pikemminkin millainen tulisi - syömishäiriöstä toipuneen olla.
Olisihan siinä aihetta,
...but not my cup of tea.
Oma mieli, arjessa jaksaminen ja syömishäiriöstä yli pääsemisen mahdollisuus ovat edelleen elämässäni tärkeitä asioita - eivät ne koskaan menetä merkitystä - siitä huolimatta relevanttia sanottavaa minulla on näistä asioista päivä päivältä vähemmän.
Mielipiteitä, kokemuksia ja mutu -juttuja löytyy kyllä,
toki päivä päivältä - sitä mukaa kun oma olo on tasoittunut - omakohtainen kokemus asioista tuntuu enemmän ja enemmän pelkältä muistikuvien varassa taiteilulta. Kun ei nämä haasteet ole tässä hetkessä osa jokapäiväistä elämääni.
Onneksi löysin BodyLove -ajattelun.
Oman kehon rakastamista - miten tärkeä ja iso aihe.
Mutta riittääkö sekään yksistään jokapäiväisesti kirjoitettavan blogin teemaksi?
Olisihan niitä tukkajuttujakin?
Varsinkin tässä hetkessä, kun jokainen päivä raoittaa vähän lisää salaisuuksia hiusten maailmassa. Osa valjenneista asioista on kyllä sellaisia, että enemmän ne hämmentävät kuin helpottavat ei-niin-intohimoisesti-hiusasioihin -suhtautuvien elämää. Ihan koko maailma ei ole kiinnostunut siitä, millä reseptillä kullankeltainen tukka saadaan taitettua silmänräpäyksessä viileän vaaleaksi kuontaloksi. Yksi kuva kertoo enemän kuin satasanainen väriresepti - se, että asia on mahdollista tehdä kiinnostaa tavallista kaduntallaajaa ehkä eniten. Että minä saan tollaisen tukan kyllä ja tuo sen mulle osaa tehdä - jos niikseen tulee.
Loistavasti aasinsiltaa pitkin päästään asukuviin ja P333 -maailmaan - sitä mitää ei ole, ei ole.
Tai onhan kyllä, mutta aika perhanan minimaalinen ja pelkistetty valikoima - mustaa, mustaa ja mustaa. Kouluvaatteet on pääasiassa mustia käytännöllisyys syistä - sitä ei maallikko arvaakaan miten vastustamattoman ihanaa on ihan vahingossa tipautella vaalennusainnetta paidan hihoille tai miten sitä huomaamatta sipaisee juuri muotovaahdossa pyöritellyn kätensä vaivihkaa menon helmaa., Koulun ulkopuolella hengaan kotiverkkareissa.
Onnhan tietenkin ne juhlavaatteet ja bilelookit - kerran kuussa suunnilleen.
Yksi kirjoituksen aihe blogissa ensi vuodelle voisi olla hyvinvointiteema. Mieli on syömishäiriön osalta ollut niin pitkään niin vakaa, että suunnittelen ensi vuodelle kokonaisvaltaista Hyvä Olo Tsemppausta varta vastenn laadittujen ateriasuunnitelmien ja personal trainer -palvelun avulla.
On sellainen vahva tunne, että ensi vuonna haluan katsoa millainen on kehoni luonnollinen olotila ja mitä siihen pääsemiseksi vaaditaan.
*****
Olen vakaasti lekitellyt ajatuksella,
että blogi siirtyy vuoden alusta 2-3 viikottaisen päivityksen rytmiin.
Kymmenestä kahteentoista hyvää postausta kuukaudessa on realistinen uusitumistavoitteeni.
Aiheesta toiseen pomppimisen sijaan olen pohtinut myös kalenteriin kirjattua postausaiherunkoa - vähän kuin käsikirjoitusrunkoa. Nykyään elämäni pyörii luontevasti aikataulujen ympärillä ja kalenteri on olennainen osa ihan jokapäiväistä arkirytmiä.
Miltäs kuulostaa?
Voisiko tälläisellä suunnitelma tuoda blogiin enemmän sisällöllistä annettavaa?
Ehdotuksia, ajatuksia ja tietenkin postausideoita
kiitollisena vastaanotetaan.
Mukavaa sunnuntaita!
Rakkaudella,
Sallamari
Ei kommentteja