Lahja ihmiselle

Haluan jakaa kanssanne tänään yhden itse luomani jouluperinteen. Tämä perinne on vilpittömin sydämin annettu lahja tuntemattomalle, kädenojennus yhdelle - tai parhaassa tapauksessa useammalle - avun tarvitsijalle. Täysin maksuton lahja, joka toteutuakseen pyytää itselleen noin kolme varttia ajastani ja kirpaisee sadasosasekunnin verran.

Lahjani tuntemattomalle on 450 grammaa luovutettua verta.

Minulle on kehkeytynyt tavaksi piipahtaa viimeisellä joulua edeltävällä työviikolla SPR:n Veripalvelun Sanomatalon toimipisteessä suorittamassa tämä perinteinen jouluinen kädenojennus. Tänä vuonna olin kiireiseen aikatauluun ja pitkäksi venyviin koulupäiviin vedoten henkisesti valmistunut jättämään tämän lahja väliin - mutta eipä niin käynyt,  Universumi auttoi. Opettaja päästi meidät ystävällisesti tuntia aikaisemmin koulusta eilen - tunti ylimääräistä aikaa aikataulutettuun elämääni. Minä oivalsin silmän räpäyksessä mistä on kyse - maailmankaikkeus järjesti minulle tänäkin vuonna aikaa muistaa apua tarvitsevia.

Luovutuspaikalla minua odotti iloinen yllätys - hienoihin lukemiin kohonnnut hemoglobiiniarvo. Edellisen luovutuksen kohdalla tuo arvo huiteli jossakin 120 tienoilla ja sillä kertaa mietittiin luovutusta vastaanottavan hoitajan kanssa olisiko sittenkin parempi skipata luovutus. Aivan mieletön muutos veriarvoissa edellisestä luovutuksesta. Lienee asiaa lupa tulkita niin, että elimistönikin alkaa hiljalleen osoittaa syömishäiriöelämän olevan taaksejäänyttä historiaa.

Varmuuden vuoksi nautin seuraavan viikon ajan ylimääräistä rautaa, jotta elimistö palautuu tehokkaasti tämänkinkertaisesta luovutusrupeamasta.

Ensimmäistä kertaa ikinä tunsin luvutuksen loputtua pientä "huminaa" päässä.

 Luovutuskatetrin neula jäi jotenkin epämiellyttävän itsestään tiedottavaan asentoon käsivarteeni toimenpiteen ajaksi. Vähän pohdintoja tehneenä, olen tullut siihen tulokseen, että tuo huonoa oloa muistuttava "humahdus"on ehkä enemmän liitoksissa tuohon epämiellyttävään neulatuntemukseen käsivarressa kuin itse luovutetun veren määrään tai muuhun oikeasti fyysiseen juttuun.

Verenluovutus ei tälläkään kertaa sattunut, eikä tunnut mitenkään ylisepääsemättömän epämiellyttävältä. Hoitaja seisoi pyynnöstäni koko luovutustapahtuman vieressäni ja kun pohdin ääneen sitä, että tänään tuntuu jotenkin tavan omaista tahmeammalta tämä luovutus, hoitaja rauhoitteli sen olevan ohimenevä juttu - joskus on vain sellaisia ei-niin-suurta-luksusta -luokkaa lukeutuvia luovutuskertoja. Mutta hei, hassunkurinen fiilis tai ei, lahjan annoin joka tapauksessa.

Suomessa tarvitaan joka arkipäivä lähes tuhat verenluovutusta, jotta potilaat saavat tarvitsemansa verivalmisteet. Verivalmisteita tarvitaan esimerkiksi leikkauspotilaiden, onnettomuusuhrien, syöpää sairastavien ja keskoslasten hoitoon. Juhlapyhien tuoma haaste on siinä, että nuo paljon käytetyt verihiutaleet säilyvät toimintakuntoisina vain noin viisi vuorokautta, pitkien pyhien sattuessa tuoreista verivalmisteista saattaa tulla pula.

Sanomatalon veripalvelu palvelee myös tämän viikon sunnuntaina 27.12 - jos Helsingissä liikuskelet ja olet hyvää tekemistä vailla, kehoitan poikkeamaan Sanomatalossa luovutusvisiitillä.

Kysymykseen siitä, kelpaanko minä luovuttajaksi löydät vastaukset kätevästiVeripalvelun sivulta. Ja vaikkei itse luovuttajaksi kelpaisikaan, tukihenkilö on yhtä arvokas - verenluvutus on tuntuvasti kivempaa kun mukana on joku tuttu henkilö, ihan vaan juttuseurana. Juttuseuraksi kaverille meistä kelpaa jokainen.

Minä heitän esimerkilläni Hyvä Teko -palloa eteenpäin.

Ota koppi ja luovuta -

 tai rohkaise toista luovuttamaan ja liity seuraan tsempaavana tukihenkilönä!

Oikein iloita aatonaattoa!

Rakkaudella,

Sallamari