Eikö sulla ole toppahousuja

Viileät talvikelit ovat jälleen täällä. Luonto on tarjoillut Etelä-Suomen talvilomaviikosta nauttiville rehellistä talvilomatunnelmaa - rapeaa pakkaskeliä ja rutkasti uutta lunta. Näin talvikeleillä tuollainen pidempiaikainen ulkoilu asettaa pientä haastekerrointa pukeutumiselle. Miten tarjeta useampi tunti ulkona pakkaskelillä, kun toppavaatteet eivät syystä tai toisesta tunnu omalta asulta?

Ihanat muhkeat untuvatäytteiset toppatakit eivät oikein koskaan ole tuntunut minun jutultani. Toppahousuja puolestaan on hassunkurista yhdistää tuohon leveähelmaiseen hameen kanssa käytettäväksi suunniteltuun talvitakkiini. Joten mikä neuvoksi pukeutumisen suhteen, sellaisena hetken kun tarkoitus on viettää päivää ulkosalla pakkassäällä?

  

Taikasanani talvipukeutumisessa ovat kerrospukeutuminen ja luonnon materiaalit. Laajahelmainen takki kätkee alleen neljä vaatekerrosta. 

Paksujen 100 denierin talvisukkahousujen lisäksi jalkojen lämpimänä pysymisestä huolehtii villasekoite trikoot, vanhoista thermoleggareista tuunatut ohuet säärystimet sekä ohuet villasukat. Koelasta maasta kylmyys nousee helposti koko kehoon ohutpohjaisten kenkien kautta, siksi tiukemmilla pakkaskeleillä vedän suosiolla jalkaani Eccon karvavuorilliset talvinilkkurit. 

Leveähelmainen hame puolestaan kätkee alleen villahousut ja ilmavan tyllihameen. Niin hassulta kuin se ehkä kuulostaakin, on ilma yksi pahaista eristäjistä kylmää vastaan. Tyllihameen kuohkeus pitää hyvin kylmän ilman viilentämän hameenhelman poissa suorasta kehokosketuksesta. 

Lämpimiä ohuita villahousuja minulla on ainoastaan yhdet. Haaveilen alpakkalangasta kudotuista lahkeellisista villahousuista. Olen hipelöinyt pumpulinpehmeitä alpakkatuotteita ja jollakin tavalla kudottu alpakkavilla materiaalina sai minut lumoihinsa. Investointilistallani on alpakka villikset.

Mekon alle puen aluspaidan, jonka kiilaan kauniisti villapöksyjen alle. Näin kaikkein alimmaisin kerron on kokonaan kiinni ihossa, eikä kovimmallakaan tuulella kylmä viima pääse ihokosketukseen saakka vaatekerrosten alle eksyessään. Mekon ylle puen ohuen villaneuleen tai puuvillasekoitteisen villatakin. Mottoni kerrospukeutumisen suhteen voisi olla, että sisällä kotona ennen takin pukemista pitää olla kevyesti liian paljon vaateita ja mulla nyt on kuuma -olo.

Talvipukeutumisessa ehdoton must on asusteet - huivi, hattu ja hanskat. 

Todistin itselleni eilen, että talvisesta Korkeasaaren reissusta selviää kylmettymättä ilman toppahousuja. Reilu neljä tuntia vierähti Korkeasaaressa vajaan kymmenen asteen tuulisella pakkaskelillä edellä kuvaillun kerrospukeutumisen kera täysin vailla palelua. Kerrospukeutumisessa kivaa oli myös se, että eläintarhan sisäkohteisiin siirtyessä vaatetusta pystyi keventämään kätevästi, eikä sisätiloissa tukehtunut liialliseen kuumuuteen.

Olen uskotellut itselleni vuosikaudet, että tarjetakseen ulkona talvella pitää pukeutua sporttisiin talvivarusteisiin - how silly of me? Toppavermeisiin pakonomaisesti sonnustautunut minä pyöritetteli äänteisajatusta siitä, miten ihanilta näyttävätkään kaikki nuo pin-up neidot sekä vintage harrastajat retrohenkisissä talviasuissaan. Niissä leveähelmaisissa turkissomisteisissa takeissaan villasukkiin verhotut sääret näkyvillä. 

Että joka kelillä voisikin olla tyylilleen uskollinen palelematta?

Tuntu jotenkin uskomattomalta.

Oli löydettävä oma tyyli ja rohkeus olla uskollinen omalle tyylilleen sääsä kuin säässä. Uskoa siihen,että sopivilla vaatevalinnoilla sitä kyllä pärjää paleltumatta yleisesti jotenkin epätyypilliseksi mielletyissä talvivermeissä. Olen saanut rohkeasti jalostettua omaa vaatekaappiani siten, että kirpeimmilläkin talvikeleillä löytyy tarvittavat vaatteet. 

Hyvästi toppavermeet, teitä ei tule ikävä.

Mukavaa torstai-iltaa sinulle lukijani.

Onko sinun kotipihasi peittinyt uuden puhtaan lumen alle?

Rakkaudella,

Sallamari