16. helmikuuta 2017

Geelikynnet retrolakkauksella



Joko ollaan siinä kohtaa vuotta, että uusia kynsiään voi kutsua hyvällä omallatunnolla kevätkynsiksi? Vai meneekö tämän kuun kynnet vielä talvikynsinä?

Säännöllisestä päivärytmistä hetkeksi sivuun siirtyminen on saanut ajantajun jotenkin kertakaikkisen sekaisin, olen pari viimeistä päivää ollut vilpittömissä kevätfiiliksissä valoisien ja lämpimien päivien kautta. Oletko huomannut, miten valon määrä kuin varkain on lisääntynyt iltapäivisin? Neljän jälkeen töistä kotiin hipsiessä tuntuu, että päivää on vielä paljon jäljellä. Reilu kuukausi sitten tammikuun alkupäivinä tuntui päivä jotenkin olevan ihan illassa jo kolmen maissa kun katseli ikkunan takana hiljalleen hämärtyvää maisemaa.

Voin vannoa, että minusta eilen kevätaurinko paistoi ehkä tavanomaista kirkkaammin. Parin vuoden tauon jälkeen olen taas onnellinen geelikynsien omistaja. Olo on  supernaisellinen kauniin muotoisten kiiltäviksi lakattujen kynsien kanssa. Minusta kauniisti hoidetut kädet ovat ovat jotakin sanomattoman ihanaa. Ihailen toistuvasti ihmisten kauniisti hoidettuja käsiä lumoavista lakkauksista inspiroituen. Muistuta minua tästä onnellisuuden tunteesta, kun seuraavan kerran hehkutan luonnollisen oman kynnen helppoutta ja ihanuutta repsottavien kynsinauhojen ja rispaantuneiden lakkojen kera, jooko?

Minulle jotakin täysin uutta kynsissäni on tekniikka jolla nämä kynnet on tehty. Kynnet on tehty muotin päälle geelimassalla ilman erillisiä kärkitippejä. Kynnet ovat ohuemmat ja joustavammat kuin mitkään minulla tähän mennessä olluista kynsistä. Muotin päälle geelimassalla tehdyissä kynsissä yhtenä etuna on tekijän kertoman mukaa se ominaisuus, että kynnet eivät "napsahtele poikki kynsirakenteen puolivälistä omaa kynttä mukana repien mahdollisen haaverin sattuessa.

Kynsien malliksi toivoin klassista mantelimuotoa ja onnekseni tekijä tällä kertaa nappasi täydellisen kopin toiveestani. Kynsihuolloissa monesti haastavinta onkin juuri löytää yhteinen sävel tekijän kanssa muoto-opin ja värien osalta. Retrotyylin ystävänä tyydyn ihailemaan sateenkaarensävyisiä yksisarviskynsiä ja suurin kivin koristeltuja kitsch-kynsiä Pinterestkuvissa.  Ei liene yllättävä ketään, että inspiraatio minun kynsiini löytyy 40- ja 50-luvun glamourkaunottarilta.

On ihanaa löytää tekijä, joka innostuu täysillä vintage manikyyrien kanssa puuhailusta. Vaaleaki jätettävä puolikuu kynnen alalaidassa on herättänyt ihmetystä muutamassa tekijässä vuosien varrella. Ihmettelen sitä aina, sillä tyhjä alapuolikuu on lakkauksista yksi klassisimmista. Minusta on aina äärimmäisen ihanaa, kun tekijäosapuoli on nähnyt jossakin vaiheesa vaivaa ottaa edes pintapuolisin selvää oman juttunsa historiasta. Tai vähintäänkin on halukas kuuntelemaan asiakasta, joka kenties osaa valottaa toiveidensa taustatietoja tekijälle.

Löydätkö yhtymäkohtaa kanssani ajatukseen siitä, miten ihanan monipuolinen on inspiraatiokuvien valikoima kynsien osalta nykyään verrattaessa vaikkapa kymmenen vuoden takaiseen? Vuosikymmen sitten kynsimalleissa kuuminta oli iso tylppä neliökärki ja väreissä suurinta uutta erilaiset glitteri  joko yksinään tai perinteiseen ranskalaiseen manikyyriin yhdistettynä. Innovatiivisimmat ja innokkaimmat kynsitaiteilijat lienevät syntyneet 1998 hankkimieni ensimmäisten akryylirakennekynsien jälkeen.

Hurraa stiletot sekä tylpästi kaventuvat balettikärjet kynsissä, klassinen mantelimuoto ei tänä päivänä ole nuoremmillekaan tekijöille täysin unohduksiin jäänyt juttu.

Koko ajan kehittyvät rakennetekniikat ovat nekin aivan mieletön juttu. Kynsistä on mahdollista loihtia entistä pidempiä, ohuempia sekä kestävämpiä. Minä olen auttamattomasti ulkona trendeistä kynsirakenteiden kehityksessä - olen jumiutunut ajalle, jolloin uusinta uutta on irto tipit ja glitterihohtoinen UVgeeli. Todella hienoa nytuuden tekijän myötä päästä käytännössä kokeilemaan aivan uuden tyyppistä rakennetta.

Ensituntuma kynsistä on positiivinen yllätys. Kynnet ovat paljon aikaisempia rakennekynsiäni ohuemmat eivätkä oikeastaan tunnu juuri miltään. Tarkemmin kuvailtuna kynnet eivät tunnu miltään siten, että ne tuntuvat omalta hyvin lakatulta luonnonkynneltä eivätkä sillä tavalla paksulta ja kömpelöiltä, kuin tippien kanssa rakennetut kynnet.
 
Nimettömissä olevat kivet on laitettu kätevästi päällysgeelin alle, jotteivät ne tartu asiakkaiden hiuksiin. Olenkin henkisesti varautunut siihen, että kampaajalla kynnet altistuvat tavanomaista enemmän kosteudelle ja manuaaliselle rasitukselle. Nähtäväksi siis jää pysyvätkö kivet paikoillaan ja kynsirakenteet itsessään siisteinä seuraavaan huoltoon asti.

Voitte onnitella minua ahkeruudesta, olen nimittäin jo varannut seuraava huoltokerran (varapäivän kera) kalenteriini - hyvät kynnet ovat tällä kertaa tulleet jäädäkseen!





Millaiset kynnet ovat sinun suosikkisi? Onko sinulla antaa hyviä vinkkejä tai ideoita käsien päivittäiseen hoitoon ja kauniina pitämiseen? Entä mitä mieltä sinä olet noista nimettömän kynnen koristeista - onko kynsikoristeet hitti vai huti?


Mukavaa torstaipäivää!


Rakkaudella,
Sallamari


Ei kommentteja