Vintagelöytöjä plussatytölle

Jutellessani vintage harrastuksesta kaltaisteni plussakokoisten leidien seurassa törmään aika usein kysymykseen "Voiko aitoja vintage ihanuuksia oikeasti löytää meidlle sopivissa mitoisssa?"

Omiin kokemuksiini perustuen rohkenen sanoa - kyllä voi.

Vintageaarteiden löytäminen plussakoossa saattaneen kysyä sinulta kärsivällisyyttä, haukantarkkaa katsetta, sovitushalukkuutta ja toisinaan budjetin venyvyyttä. 

...ja hiukan onnea.

Vintageaarteita pohtiessa pitää aivan ensiksi selvittää mikä on vintagea juuri sinulle? Haaveittesi vintagevaate on kenties aito 20 -luvun helmikirjailtu flappermekko. Jollekulle toiselle kaapista löydetty mokkanahkainen 80 -luvun alun hapsutakki on se vaate, josta puhuttaessa vilahtaa jutussa luontevasti vintage -termi.

Vintage vaatteet käsittävät perinteisesti katsottuna 1920–1960-luvuilla valmistettuja vaatekappaleita ja pukineita. Termin merkitys on muuttunut vuosien saatossa, ja vintageksi voi halutessaan ajatella yleisesti kaikkia second hand -liikkeistä haalittuja käytettyjä vaatteita iältään yli 20 vuosikymmenen takaa. Tilanteissa jossa vaatteen tai asusteen tarkkaa ikää on vaikeaa määrittää on helpointa - tai selvintä - puhua retrosta. Retro käsitteenä ei ole ihan niin pilkuntarkka kuin tuo vintage ja tarkinkin harrastaja pääsee helposti jyvälle minkä aikakauden aarteista puhutaan.

Minulle aitoa vintagea on 60 -luvulla tai aijemmin valmistettu vaate ja asusteet. Puhun luontevammin yleisesti retrosta kuin vintagesta, ainakin silloin kun oma tietämys ei riitä vaatteen tai asusteen ajoittamiseen. Oman vaatekaappini vintagevaatteet ja -asusteet edustavat 40-, 50- ja 60 -lukua. Muutama 80 -luvun alun retrovaate mahtuu kokoelmaani.

Uusin lisä vaatekokoelmaani on ylhäällä kuvassa näkyvä kirpputorilta bongaamani suomalaisen Finnkarelian valmistama 60-luvun lopulle ajoittuva sinivalkoraidallinen mekko. Tämä Finnkarelian mekko on minulle monella tapaa merkityksellinen löytö. Ensinnäkin Finnkarelia merkkiä valmistanut Virke Oyn tehdas oli aikoinaan synnyinkaupunkini suurin työllistäjä. Kumpikin vanhemmistani on työskennellyt tehtaan palveluksessa mekon valmistusaikoina. Kenties pidän nyt hallussani mekkoa, jonka valmistukseen vanhempani ovat olleet osallisena.

Mekon leikkaus ja kuosi yhdistelmänä tekevät mekosta jotenkin uniformumaisen - mekossa on menneiden vuosien kampaamouniformun henki. Kolmas - eikä mitenkään vähäisin - syy mekon hankinnalle on minulle sopiva mitoitus, mekko istuu päälleni hyvin ja tuntuu päällä mukavalta.

Mekon lisäksi tein muitakin huikeita löytöjä tänään kirpparikierroksella. Reilun kymmenen euron kokonaishintaan mahtuu mekon lisäksi 50 -luvulta peräisin oleva käsilaukku ja saman vuosikymmenen musta pukuhattu. Paksut sukkanauhasukat ovat seitsemänkymmentäluvun alkupuolelta. Tuo ihana kesäinen bambukahvalaukku on tältä vuosituhannelta, ulkomuodoltaa kuitenkin ihanasti retrofiilistelyyn sopiva.

Eikä sovi unohtaa retrohelmeä tavaraa - Carmen höyrykiharrinta. Täydellinen toimiva apuväline retrokampauuksen luomiseen. Hankintalistallani on Carmen rullat, joita koitan bongailla kirpparikäynneillä ahkerasti. Harvinaisuusasteella tämä kiharrin on huomattavasti rullia harvinaisempi löyty - ainakin toimintakuntoisena yksilönä, joten täytyy olla sydämestään tyytyväinen tähän kiharrin löytöön. Carmen on yhä markkinoilla oleva hiustarvikkeita valmistava yhtiö, jonka tuotteet olivat 60- ja 70- luvulla vertaansa vaikka olevia kiharrusvälineitä.

Vielä tänäkin päivänä pohjat retrokampauksille saa luotua Carmenin vanhoilla keraamisilla lämpörullilla.

Löytyykö teidän lukijoiden joukosta muita vintagevaatteista innostuvia plussakokoisia kaunottaria? Jakakaa ihmeessä kanssani juuri sinun parhaat vinkkisi vintagevaatteiden löytämiseen.

Ensi viikolla luvassa ainaki yksi kuva uuden mekon ympärille rakennetusta asukokonaisuudesta.


Rakkaudella,
Sallamari