Tämän blogimerkinnän innoittajana toimi tuoreimmasta Trendi lehdestä bongattu artikkeli, joka kuvailee miltä tuntuu kun omalle reviirille tunkeudutaan.
Yhtenä rajaloukkauksena kuvattiin identiteettivarkautta.
Osu ja upposi.
Myös minä olen kokenut identiteetivarkauden uhriksi joutumisen.
Onneksi ajalla ennen pikavippejä.
Eletään vuotta 2005.
Hanna niminen tyttö pyrkii kaikin keinoin ystäväkseni.
Vietämme aikaa yhdessä - vierailemme toistemme kotona.
Eräänä päivänä Juntti Punaniska ottaa minut puhutteluun.
'Pankkitililtäsi on nostettu 0,01 euroa, siis mitä vittua sä hommaat?'
'Oletko sä vaikeuksissa?'
Huoli on aitoa.
Vierailu pankissa selvittää asiaa - tililtäni on pyydetty maksullinen 4 kuukauden tiliote.
Nimelläni on täytetty myös lainahakemus.
Osoitetietoni on muutettu - osoite ohjaa kaiken pankin lähettämän postin Turun ylioppilaskylässä sijaitsevaan osoitteeseen.
Tässä kyseisessä osoitteessa asui tuohon aikaan Hanna.
Viikko aikaisemmin oli puolihuolimattomasti etsiskellyt lompakostani ajokorttia.
Oletin itse laittaneeni ajokortin väärään paikkaa mahdollisen baari-illan jäljiltä.
Myöhemmin selvisi totuus.
Ajokorttini oli varastettu omasta lompakostani omassa kodissani keskellä päivää.
Varkaaksi osoittautui Hanna.
Vasta pankissa tajusin yhtälön.
Identiteettini on varastettu - ajokorttini on luvattomissa käsissä.
Siltä seisomalta ilmoitin asiasta pankille.
He kirjasivat asian ylös ja ilmoittivat poliisille tapahtuneesta.
Turvatallenteet käydään läpi ja minuun tullaan ottamaan yhteyttä.
Saman päivän iltana soitti videofirma Filmtown.
Karhusivat viikon myöhässä olevia elokuvia - Jackass ja joku roskakomedia.
Parasta yhtälössä on se, etten vielä vuonna 2013 ole itse nähnyt kyseistä Jackass elokuvaa.
Ilmoitin Filmtownille rikoksen tapahtuneen.
Seuraavana päivänä saapui kutsu poliisilaitokselle.
Vielä etsivän pöydän ääressä istuessani en uskonut näkeväni Hannaa kuvatallenteessa.
Tiesin kyllä mitä odottaa - tiesin kenet kuvassa tapaan.
En silti halunnut uskoa sitä todeksi.
Näin todella tapahtui.
Tiskillä asio Hanna - minun ajokorttini kera.
Esittäen olevansa minä.
Vietin kaksi päivää kierrellen pankkeja, matkapuhelinyhtiöitä ja muita yrityksiä joissa henkilötodistustani väärinkäyttäen oli mahdollista. Pyysin kuolettamaan ajokorttini - siitä edespäin pystyin todistamaan olemassaoloni ainoastaa passin avulla.
Kaksi viikkoa tapahtuneesta posti toi yllätyksen.
Ajokorttini.
Ajokortti ilmoitettiin tiputetun Turun ylioppilaskylän postilaatikkoon.
Identiteetti ajokortin muodossa oli nyt takaisin minulla - odottelin yhtä yllätyksiä, mitä kaikkea vahinkoa ajokortin poissaoloaikana onkaan ehditty tehdä.
*****
Aikanaan ajokorttivarkaus eteni tuomiolle.
Hanna selvisi rikoksestaan minimi sakkotuomiolla.
Tekijä todettiin oikeudessa varattomaksi.
Petos, jatkettu petos, petoksen yritys ja jatkettu petoksen yritys.
Siinä rikosnimikkeet.
Identiteetin varastamisesta kun ei voi nostaa syytettä.
Ainoastaan väärennetyn tiedon esittäminen hyödyn saamiseksi on rikollista.
Korvauspyynöt yritysten taholta minimaaliset.
Minä pystyin ainoastaan hakemaan korvausta menetetystä työajasta - siis siitä ajasta jolloin juoksin ympäri kaupunkia kertomassa liikkeestä toiseen, että identiteettini on nyt väärissä käsissä.
Hetkittäin minua jopa syyllistettiin - identiteetin menetystä pidettiin jollakin tasolla itseaiheutettuna.
Mitäs ei pidä huolta tavaroistaan.
Eivät liikkeessä tienneet totuutta - ajokorttini katoaminen ei tällä kertaa ollut känni-illan saldoa.
Toinen ihminen oli loukannut koskemattomuuttani omassa kodissani.
Mikäli tapaus olisi tuoreempi, blogissani komeilisi oikeuden päätös tämän päivityksen kuvituksena.
En janoa kostoa. Mielestäni on oikeudenmukaista, että maailma on tietoinen Hannan epärehellisestä luonteesta.
Oikeiden langettama tuomiopäätös tämän asian kohdalta on täysin julkinen asiakirja.
Kenen tahansa katsottavissa.
Aika kultaa muistot.
So lucky you Hanna, onnittlen sinua tässä kohden : sillä en kuolemaksenikaan kykene enää muistamaan sukunimeäsi. Mikäli muistaisin, komeilisit blogikirjoitukseni päätähtenä täydellisten nimitietojesi kera.
Kannanko kaunaa? Olenko vihainen?
Kyllä ja en.
Vihainen eniten ehkä itselleni.
Hannaa kohden päälimäinen tunne on sääli - sääli siitä että ihminen suhtautuu rikokseen noin kevytkenkäisesti.
Mikäli halajat ja suunnittelet rikosta, tee se niin hyvin kuin osaat.
Be a master.
Be the best you can.
Äläkä jää kiinni amatöörimäisten virheiden takia.
Käytät omaa osoitettasi.
Postitat varastamasi tavaran takaisin kotiasi lähimmästä postilaatikostasi käsin.
Menet tunnistettavassa olomuodossa valvontakameran kuvaan.
Säälin Hanna sinua myös siinä tapauksessa, että tämä rikos on parasta mihin pystyt.
Silloin maailma on sinun kohdallasi lusikalla antanut eräitä henkisiä ominaisuuksia.
Ehkä kauhalla sitten jotakin muuta sitä kompensoidakseen.
Muistathan muuten Hanna, että olemme tavanneet virtuaalisesti jo kerran näissä elämän myöhemmässä vaiheessa.
Profiilisi oli käynyt katsomassa profiiliani City-lehden verkkoprofiilissa.
Suoritin vastavierailun.
Terveisiä vaan Tampereelle.
Syöpäsairaaksi lapsettomaksi ihmiseksi olet onnekas.
Kuvissa esiintynyt poikasi on varsin suloinen tapaus.
Maailma on täynnä ihmeitä - näin ilmeisesti myös kohdallasi.
Adoptiohan on rikostuomion jälkeen käsittääkseni mahdotonta.
Jaa, että pieniä valkoisia valheita.
I see.
Tämän kaiken jälkeen ymmärrettävää - annettakoot mennä samaan laskuun.
Kenties sinulla oli vaan niin paha olla.
Oli vaan pakko tehdä näin.
Elää hetki minun elämääni.
Mikäli tässä kaikessa oli puhtaasti kysymys vain rahasta - olisit pyytänyt.
Rehelliseen pyyntöön olisin varmasti keksinyt auttavan vastauksen.
Olisin minä voinut sinulle lainata puuttuvan summan.
Rehellisin keinoin.
Hanna hyvä, take care.
Until we meet again.
Näin tapahtuu tahdoimme sitä tai emme.
Kummallisia ovat karman lait.
Toivottavasti minä osaan kohdata sinut seuraavalla tapaamisellamme ihmismäisesti.
Viedä elämääsi omalta puoleltani eteenpäin.
Antaa jotakin hedelmällistä sinun elämäsi polulle.
Sinäkin kasvatit minua.
Opetit arvioimaan ihmisiä ja ystäviksi pyrkiviä aivan uudesta näkökulmasta.
Annat kasvun mahdollisuuden.
Vielä jonakin päivänä lupaan tuntea vihaa tekemääsi temppua kohtaan.
Tänään en sitä osaa.
Tänään kykenen vain säälimään sinua.
Mutta sääli on sairautta niin sanotaan.
Hedelmällisiä vihan tunteita odotellen,
Sallamari
