Näyttöviikko on täällä

Näytöissä on fiiliksen puolesta jotaki yhtenevää hiihtolajien MM-kisojen kanssa. Ykkönen / kakkonen / kolmonen - sijoitusnumero ja arvosana ei lopulta merkitsekään kaikkea. Tärkemmäki nousee ehjä hyvä suoritus ja se, että unelmien eteen on tehty tosissaan töitä.

Hoppee ei oo häppee,

kakkosen tokarissa ja silti sitä on oman elämänsä ykkönen.

Tsemppiä meille näyttötutkinnoossa puurtaville, samoin kuin Lahdessa kisaaville urheilijoille. Sisulla selviää, kummallakin kisa-areenalla.

Kisastudiopäivitys;  ensimmäinen näyttöpäivä takana, kaikki työt hyväksytysti läpi.

Kaikki rakkaudelliset ajatukset ovat lämpimästi tervetulleita!

Oikein mukavaa alkanutta viikkoa!

Rakkaudella,

Sallamari

Eikö sulla ole toppahousuja

Viileät talvikelit ovat jälleen täällä. Luonto on tarjoillut Etelä-Suomen talvilomaviikosta nauttiville rehellistä talvilomatunnelmaa - rapeaa pakkaskeliä ja rutkasti uutta lunta. Näin talvikeleillä tuollainen pidempiaikainen ulkoilu asettaa pientä haastekerrointa pukeutumiselle. Miten tarjeta useampi tunti ulkona pakkaskelillä, kun toppavaatteet eivät syystä tai toisesta tunnu omalta asulta?

Ihanat muhkeat untuvatäytteiset toppatakit eivät oikein koskaan ole tuntunut minun jutultani. Toppahousuja puolestaan on hassunkurista yhdistää tuohon leveähelmaiseen hameen kanssa käytettäväksi suunniteltuun talvitakkiini. Joten mikä neuvoksi pukeutumisen suhteen, sellaisena hetken kun tarkoitus on viettää päivää ulkosalla pakkassäällä?

  

Taikasanani talvipukeutumisessa ovat kerrospukeutuminen ja luonnon materiaalit. Laajahelmainen takki kätkee alleen neljä vaatekerrosta. 

Paksujen 100 denierin talvisukkahousujen lisäksi jalkojen lämpimänä pysymisestä huolehtii villasekoite trikoot, vanhoista thermoleggareista tuunatut ohuet säärystimet sekä ohuet villasukat. Koelasta maasta kylmyys nousee helposti koko kehoon ohutpohjaisten kenkien kautta, siksi tiukemmilla pakkaskeleillä vedän suosiolla jalkaani Eccon karvavuorilliset talvinilkkurit. 

Leveähelmainen hame puolestaan kätkee alleen villahousut ja ilmavan tyllihameen. Niin hassulta kuin se ehkä kuulostaakin, on ilma yksi pahaista eristäjistä kylmää vastaan. Tyllihameen kuohkeus pitää hyvin kylmän ilman viilentämän hameenhelman poissa suorasta kehokosketuksesta. 

Lämpimiä ohuita villahousuja minulla on ainoastaan yhdet. Haaveilen alpakkalangasta kudotuista lahkeellisista villahousuista. Olen hipelöinyt pumpulinpehmeitä alpakkatuotteita ja jollakin tavalla kudottu alpakkavilla materiaalina sai minut lumoihinsa. Investointilistallani on alpakka villikset.

Mekon alle puen aluspaidan, jonka kiilaan kauniisti villapöksyjen alle. Näin kaikkein alimmaisin kerron on kokonaan kiinni ihossa, eikä kovimmallakaan tuulella kylmä viima pääse ihokosketukseen saakka vaatekerrosten alle eksyessään. Mekon ylle puen ohuen villaneuleen tai puuvillasekoitteisen villatakin. Mottoni kerrospukeutumisen suhteen voisi olla, että sisällä kotona ennen takin pukemista pitää olla kevyesti liian paljon vaateita ja mulla nyt on kuuma -olo.

Talvipukeutumisessa ehdoton must on asusteet - huivi, hattu ja hanskat. 

Todistin itselleni eilen, että talvisesta Korkeasaaren reissusta selviää kylmettymättä ilman toppahousuja. Reilu neljä tuntia vierähti Korkeasaaressa vajaan kymmenen asteen tuulisella pakkaskelillä edellä kuvaillun kerrospukeutumisen kera täysin vailla palelua. Kerrospukeutumisessa kivaa oli myös se, että eläintarhan sisäkohteisiin siirtyessä vaatetusta pystyi keventämään kätevästi, eikä sisätiloissa tukehtunut liialliseen kuumuuteen.

Olen uskotellut itselleni vuosikaudet, että tarjetakseen ulkona talvella pitää pukeutua sporttisiin talvivarusteisiin - how silly of me? Toppavermeisiin pakonomaisesti sonnustautunut minä pyöritetteli äänteisajatusta siitä, miten ihanilta näyttävätkään kaikki nuo pin-up neidot sekä vintage harrastajat retrohenkisissä talviasuissaan. Niissä leveähelmaisissa turkissomisteisissa takeissaan villasukkiin verhotut sääret näkyvillä. 

Että joka kelillä voisikin olla tyylilleen uskollinen palelematta?

Tuntu jotenkin uskomattomalta.

Oli löydettävä oma tyyli ja rohkeus olla uskollinen omalle tyylilleen sääsä kuin säässä. Uskoa siihen,että sopivilla vaatevalinnoilla sitä kyllä pärjää paleltumatta yleisesti jotenkin epätyypilliseksi mielletyissä talvivermeissä. Olen saanut rohkeasti jalostettua omaa vaatekaappiani siten, että kirpeimmilläkin talvikeleillä löytyy tarvittavat vaatteet. 

Hyvästi toppavermeet, teitä ei tule ikävä.

Mukavaa torstai-iltaa sinulle lukijani.

Onko sinun kotipihasi peittinyt uuden puhtaan lumen alle?

Rakkaudella,

Sallamari

Geelikynnet retrolakkauksella

Joko ollaan siinä kohtaa vuotta, että uusia kynsiään voi kutsua hyvällä omallatunnolla kevätkynsiksi? Vai meneekö tämän kuun kynnet vielä talvikynsinä?

Säännöllisestä päivärytmistä hetkeksi sivuun siirtyminen on saanut ajantajun jotenkin kertakaikkisen sekaisin, olen pari viimeistä päivää ollut vilpittömissä kevätfiiliksissä valoisien ja lämpimien päivien kautta. Oletko huomannut, miten valon määrä kuin varkain on lisääntynyt iltapäivisin? Neljän jälkeen töistä kotiin hipsiessä tuntuu, että päivää on vielä paljon jäljellä. Reilu kuukausi sitten tammikuun alkupäivinä tuntui päivä jotenkin olevan ihan illassa jo kolmen maissa kun katseli ikkunan takana hiljalleen hämärtyvää maisemaa.

Voin vannoa, että minusta eilen kevätaurinko paistoi ehkä tavanomaista kirkkaammin. Parin vuoden tauon jälkeen olen taas onnellinen geelikynsien omistaja. Olo on  supernaisellinen kauniin muotoisten kiiltäviksi lakattujen kynsien kanssa. Minusta kauniisti hoidetut kädet ovat ovat jotakin sanomattoman ihanaa. Ihailen toistuvasti ihmisten kauniisti hoidettuja käsiä lumoavista lakkauksista inspiroituen. Muistuta minua tästä onnellisuuden tunteesta, kun seuraavan kerran hehkutan luonnollisen oman kynnen helppoutta ja ihanuutta repsottavien kynsinauhojen ja rispaantuneiden lakkojen kera, jooko?

Minulle jotakin täysin uutta kynsissäni on tekniikka jolla nämä kynnet on tehty. Kynnet on tehty muotin päälle geelimassalla ilman erillisiä kärkitippejä. Kynnet ovat ohuemmat ja joustavammat kuin mitkään minulla tähän mennessä olluista kynsistä. Muotin päälle geelimassalla tehdyissä kynsissä yhtenä etuna on tekijän kertoman mukaa se ominaisuus, että kynnet eivät "napsahtele poikki kynsirakenteen puolivälistä omaa kynttä mukana repien mahdollisen haaverin sattuessa.

Kynsien malliksi toivoin klassista mantelimuotoa ja onnekseni tekijä tällä kertaa nappasi täydellisen kopin toiveestani. Kynsihuolloissa monesti haastavinta onkin juuri löytää yhteinen sävel tekijän kanssa muoto-opin ja värien osalta. Retrotyylin ystävänä tyydyn ihailemaan sateenkaarensävyisiä yksisarviskynsiä ja suurin kivin koristeltuja kitsch-kynsiä Pinterestkuvissa.  Ei liene yllättävä ketään, että inspiraatio minun kynsiini löytyy 40- ja 50-luvun glamourkaunottarilta.

On ihanaa löytää tekijä, joka innostuu täysillä vintage manikyyrien kanssa puuhailusta. Vaaleaki jätettävä puolikuu kynnen alalaidassa on herättänyt ihmetystä muutamassa tekijässä vuosien varrella. Ihmettelen sitä aina, sillä tyhjä alapuolikuu on lakkauksista yksi klassisimmista. Minusta on aina äärimmäisen ihanaa, kun tekijäosapuoli on nähnyt jossakin vaiheesa vaivaa ottaa edes pintapuolisin selvää oman juttunsa historiasta. Tai vähintäänkin on halukas kuuntelemaan asiakasta, joka kenties osaa valottaa toiveidensa taustatietoja tekijälle.

Löydätkö yhtymäkohtaa kanssani ajatukseen siitä, miten ihanan monipuolinen on inspiraatiokuvien valikoima kynsien osalta nykyään verrattaessa vaikkapa kymmenen vuoden takaiseen? Vuosikymmen sitten kynsimalleissa kuuminta oli iso tylppä neliökärki ja väreissä suurinta uutta erilaiset glitteri  joko yksinään tai perinteiseen ranskalaiseen manikyyriin yhdistettynä. Innovatiivisimmat ja innokkaimmat kynsitaiteilijat lienevät syntyneet 1998 hankkimieni ensimmäisten akryylirakennekynsien jälkeen.

Hurraa stiletot sekä tylpästi kaventuvat balettikärjet kynsissä, klassinen mantelimuoto ei tänä päivänä ole nuoremmillekaan tekijöille täysin unohduksiin jäänyt juttu.

Koko ajan kehittyvät rakennetekniikat ovat nekin aivan mieletön juttu. Kynsistä on mahdollista loihtia entistä pidempiä, ohuempia sekä kestävämpiä. Minä olen auttamattomasti ulkona trendeistä kynsirakenteiden kehityksessä - olen jumiutunut ajalle, jolloin uusinta uutta on irto tipit ja glitterihohtoinen UVgeeli. Todella hienoa nytuuden tekijän myötä päästä käytännössä kokeilemaan aivan uuden tyyppistä rakennetta.

Ensituntuma kynsistä on positiivinen yllätys. Kynnet ovat paljon aikaisempia rakennekynsiäni ohuemmat eivätkä oikeastaan tunnu juuri miltään. Tarkemmin kuvailtuna kynnet eivät tunnu miltään siten, että ne tuntuvat omalta hyvin lakatulta luonnonkynneltä eivätkä sillä tavalla paksulta ja kömpelöiltä, kuin tippien kanssa rakennetut kynnet.
 
Nimettömissä olevat kivet on laitettu kätevästi päällysgeelin alle, jotteivät ne tartu asiakkaiden hiuksiin. Olenkin henkisesti varautunut siihen, että kampaajalla kynnet altistuvat tavanomaista enemmän kosteudelle ja manuaaliselle rasitukselle. Nähtäväksi siis jää pysyvätkö kivet paikoillaan ja kynsirakenteet itsessään siisteinä seuraavaan huoltoon asti.

Voitte onnitella minua ahkeruudesta, olen nimittäin jo varannut seuraava huoltokerran (varapäivän kera) kalenteriini - hyvät kynnet ovat tällä kertaa tulleet jäädäkseen!

Millaiset kynnet ovat sinun suosikkisi? Onko sinulla antaa hyviä vinkkejä tai ideoita käsien päivittäiseen hoitoon ja kauniina pitämiseen? Entä mitä mieltä sinä olet noista nimettömän kynnen koristeista - onko kynsikoristeet hitti vai huti?

Mukavaa torstaipäivää!

Rakkaudella,

Sallamari