kyllä joku muu eli valheellista turvallisuudentunnetta

Heräsin yöllä naapuritontin naapurissa riehuvaan tulipaloon.

siinä me sitten, minä ja Juntti Punaniska, seistiin makuuhuoneen ikkunassa ja katseltiin kaukana loimottavia liekkejä. 

katseltiin ulos, kallisteltiin päitä oikealle ja vasemmalle, ihmeteltiin ja mietiskeltiin. mutistiin puoliääneen jotakin tulipalohan se on tuo tuolla joo suuntaista

älysinpä jopa miettiä, jotta pitäisiköhän tuosta napata puhelimella kuva.

sitä tärkeintä asiaa kumpikaan meistä ei älynnyt.

eipä tullut kumpaisellekkaan pieneen mieleenkään, että pitäisiköhän tästä nyt ilmoittaa johonkin.

luotettiin sokeasti siihen, että kyllä joku muu on jo asiasta ilmoittanut.

joku muu on kyllä jo soittanut apua.

tarinan opetus:

ehkä tulee se hetki, jolloin ainoa joku muu, se vaaratilanteen huomannut, saattaakin olla juuri sinä.

jos huomaa jotakin, on syytä aina ilmoittaa.

Just in case.

onni onnettomuudessa, tällä kertaa paloi vain autokatos.

ei ihmishenkiä.

mutta oma ajattelemattomuus ja sokea luotto tuohon " kyllä joku muu hoitaa" -malliseen ajatteluun pistää miettimään tänä aamuna.

koitan olla vähemmän ankara itselleni ja ottaa irti kaiken opin tästä episodista.

ensi kerralla osaan toimia toisin.

rakkaudella,
Sallamari