Mean Girls and Jail Birds

“That’s why her hair is so big. It’s full of secrets.”

Olen viimepäivinä miettinyt blogimaailmassa esiintyvää ilkeilyä.

Eihän ilkeily itsessään mitenkään eroa tosielämässä esiintyvästä ilkeilystä,

verkkomaailmassa se keskittyy sillä tavalla, 

että pahojen sanojen lukumäärä nousee kovin selkeästi havaittavaksi ilmiöksi.

Miksi tiettyjen tyyppien blogit keräävät kasapäin ilkeämielisiä kommentteja?

Miksi olla ilkeämielinen ihmiselle jota ei tosielämässä kenties edes tunne?

Voisiko piikikkään kommentin taustalla olla vieno toive - hei, haluaisin tutustua sinuun.

Sellainen äärikeino huutaa ilmoille, että huomaa mut nyt viimein.

Voisiko ilkeiämielinen kommentointi olla kentis nurinkurisen ulkomuodon saanut salainen pyyntö maailmankaikkeuderlle - juuri tuollaisen elämän minäkin haluaisin!

täydellisen ulkonäön

täydelliset tavarat

täydelliset ystävät ja perheen

Salainen unelma siitä, 

että minäkin voisin saada täydellisen ihanan elämän.

Miksi sitä muuten kiukuttelisi toisen ihmisen elämälle.

tai valinnoille

rakkaudelle

tukkamallille

ystäville

tai ulkonäölle.

Purkaakseen omaa tuskaa?

Pyytääkseen (jokseenkin tehottomasti) apua - kerro minulle miten minäkin voisin löytää onnen?

Paljasta salaisuutesi.

Tientenkin toisen ihmisen onnistuminen voi puhtaasti kiukuttaa jotakuta.

Osua niin arkaan kohtaa, että ihminen vain päätyy huutamaan kipuaan.

Sillä minuun nyt vain sattuu niin.

Miksi sitten lukea sellaista blogia joka aiheuttaa itsessä kipuilua?

Daa, no koska se on yksi top10 blogeja.

Ja kaikkihan sitä blogia lukee

Niin, kun kaikki tietää sen bloggaajan

Koska se blogi nyt vaan on sellanen jota pitää lukea.

Hämmentäväiä syitä.

Tunnustan itse kipuleivani muutamia blogeja lukiessani. Pahimpien kipuiluvaiheiden aikana on hetkeksi pakko luopua tiettyjen blogien lukemisesta. Yhtä tälläistä blogia kanssakirjoittaa hyvä ystäväni. Blogi on voimakkaasti seksuaalissävytteinen - osuu todella aralle alueelle minun elämässäni. Hyvänä päivänä luen tekstia innokkaasti myhäillen - inspiroidun.

Huonona päivänä blogitekstin luettuani minuun koskee - miksi minun seksielämäni ei voi olla noin ihanaa. Miksi minä käperryn kuoreeni, sen sijaan että osaisin olla seikkailualtis ja vapaa.

Teksti blogissa pysyy samana päivästä toiseen - uskollisena kirjoittajilleen.

Samat aiheet, yhtenevät tunnelmat - avointa ja rehellistä puhetta.

Minä olen muuttuva tekijä. Tapa jolla luen tekstin. Tapa jolla käsitelen aiheita. Tapa jolla lähestyn blogia.

Valinta tekstin lukemisesta jää minun harteilleni.

Kun huomaan kiputuntemusten lisääntyvän, tiedän että on aika lopettaa tekstien lukeminen hetkeksi.

Kasata omat ajatuksensa - pohtia miksi nyt tekee näin kipeää.

   Ja palata blogin pariin toisena päivänä.

Voisihan sitä huona päivänä hakkua ja paheksua kirjoittajia.

Mutta hyödyttäisikö se ketään?

Jail Bird osio otsikossa viittaa uusimpaan ompelukseeni.

Löydin kaapista kappaleen pinkkiä trikoota - olen menneen viikon pohtinut tekeväni hameen kankaasta.

Perjantaina bongasin pienen palan huumaavaa lintuhäkkikangasta Anttilasta.

Siitä se ajatus sitten lähti.

Kaava hameessa on perin yksinkertainen - hame koostuu kahdesta erikokoisesta suorakaiteesta.

Toinen helmana ja toinen resoorina. Hiukan reunatikkailuja ja vekkejä.

Kaiken kruunaa päälleommeltuna Anttilan kankaasta leikatut kuviot.

Nyt hetken irtautuminen virtuaalimaailmasta ja ulos puutöiden pariin.

Rakkaudella,

Sallamari

ps. Mitä blogeja sinä luet ja miksi?