Kuuntelen hiljaisuutta.
Kysyn itseltäni kuka minä olen?
Annan hiljaisuuden kertoa minulle vastauksen.
Isoja kysymyksiä - itsetutkiskelua ja lopulta vastauksia.
Oivalsin tänään.
Vastasin suuriin kysymyksiin aivan itse ja itselleni.
Elämää on mahdollista elää myös ilman kärsimystä.
Vapaana ja uskollisena todelliselle minälleen.
Sille, joka minä olen.
Sille, joka jää jäljelle kun kaikki riisutaan pois.
Minä, joka alati muuttuvassa ympäristössä on pysyvää.
On vain pysähdyttävä hetkeksi.
Kuunneltava hiljaisuutta ja kysyttävä
kysymästä päästyään
Kuka minä olen?
Hiljaisuudessa kuulet vastauksen.
Ehkä vihdoin uskallan luopua pelostani kaikkea muuttumista kohtaan,
eihän todellinen minäni haihdu pois tai lakkaa olemistaan muutoksen myötä.
Se on aina löydettävissä - hiljaisuus antaa vastauksen.
Hiljaisuuden vastausta kuunnellessa
huomaan sisälläni paloa tarttua tussikynään uudelleen ja taas uudelleen.
Halun piirtää ulos todellisen minän tuntemaa kapinaa.
Luoda kuviksi kaikki ne rohkaisevat asiat joita hiljaisuudessa sisälläni kannan.
Tulla nähdyksi kuvina.
Avoimina ja rehellisinä.
Minun näköisinäni.
Viis kehostani,
voit rakastaa aivan kaikkea luomaani.
Löytää kanssani itsellesi rohkeuden,
toteuttaa oman sisinpäsi sanomaa.
Uskallusta olla sinä.
Sitä minä oikeasti tältä elämältä haluan,
löytää tie tuskattomuutta kohti
ja rohkaista toisia eksyneitä matkallaan omaan minuuteen.
Kiitos opastukseta tänään Henttu.
Tiedät itsekin miten tärkeä olet - yksi karttureistani.
Etten vallan eksyisi matkalla omaksi itsekseni.
Kiitos kaikesta rohkaisusta.
Rakkaudella,
Sallamari
Ei kommentteja