Marssin taistelutahtoa uhkuen aamulla työterveyslääkärin puheille.
Asenteenani armoton uhma - määrätietoisuus huipussaan
joko sinä keksin jotakin
tai lähetät minut sellaisen oikeasti osaavan henkilön puheille
Olin päättänyt, että tällä lääkärikäynnillä minua kuunnellaan.
Minun hätäni ja huoleni kuullaan.
Huonot kokemukset ajoivat liikkeelle täydessä sotavarustuksessa.
Ihan sama mitä tulee, minä kävelen ulos vastaanototlta voittajana.
Lääkärin kohtaaminen oli todella positiivinen yllätys.
Moi mä oon Sallamari ja elämäntapamuutoksesta huolimatta mun paino vaan nousee
ja mä turpoan enemmän ja enemmän koko ajan.
- näillä sanoilla esittelin itseni
Jonka jälkeen ilmoitin, että ihan ensi töikseni haluan kertoa muutaman tilannetta valaisevan seikan -
Mä toivun syömishäiriöstä - syömishäiriö on ollut osa mun elämää kohta 20 vuotta, että mä oon sen suhteen jo aika veteraani. Ja mulla on omarahoitteisesti hyvä terapeutti ja ravintovalmentaja - ja viimeisen vajaan puoli vuotta mä olen elänyt suhteellinen normaalia elämää ilman pahempaa ahmintaa tai oksentelua. Mä liikun päivittäin kaikki mahdolliset työmatkaosuudet kävellen (ja tässä kohtaa selitin hetken työmatkaani) , että normi päivänä liikuttua tulee noin reilu tunti kävelyä ja sitten mä tykkään myös juosta, juoksen erilaisa tapahtumia ja treenaan säännöllisesti. Seittemän kilsaa ei tee tiukkaa ja kymppikin menee jos mä tahdon.
Että ennenkuin mä nyt julistan itseni fysiikan lakien vastaiseksi noin energiatalouden osalta, niin mä ajattelin kysyä sulta vähän lääketieteellistä näkökulmaa mun tilanteeseen.
että jos sä oot sitä mieltä, että mun ongelma on siinä että mä olen laiska enkä liiku ja syön kuin possu, niin paa kirjottaen lähetettä eteenpäin, mä meen kernaasti marisemaan jollekulle toiselle joka sit oikeasti jaksaa kuunnella mua ja mun elämän haasteita.
Ensi sanoikseen lääkäri kiitti minua rehellisyydestä.
Ja jatkoi,
että uskallankin arvata sun tiedostavan sen, että aniharvoin ylpaino on pelkästään ihmisen ihan omaa syytä.
Valintojen summa se kyllä on - ne asiat valintojen taustalla on ne ainoat tärkeät.
Ja sitten me puhuttiin.
mun mielestä, syömishäiriöstä ja toipumisesta.
Ja kaikesta siitä, mitä on tapahtunut elämäntaparemontin aloittamisen jälkeisinä aikoina.
Ennen kaikkea siitä miltä musta tuntuu.
Mitä ajattelen - mikä askarruttaa mieltä.
Haastava tilanne, mutta selvitellään tätä.
Sillä eihän nyt noin ole kenenkään hyvä olla
näin totesi lääkäri.
Lääkäri : Sinä oikeasti nyt haastat minut ammatillisesti.
Minä : Yep. Enkä edes aijo jatkaa, että anteeksipyynnöllä.
Mä olen onnellinen jos ihminen löytää työssään mieluisan haasteen, sit tietää että se tykkää siitä mistä tekee.
Mä olen onnellinen jos ihminen löytää työssään mieluisan haasteen, sit tietää että se tykkää siitä mistä tekee.
Kiitin lääkäriä,
sillä nyt minulla on vihdoinkin tunne siitä että joku tahtoo oikeasti kuunnella.
Aikaisemmin aina kertoessani vastaavanlaisista ongelmista minut on leimattu elintapalihavaksi.
Laiskaksi, ahneeksi ja saamattomaksi.
Ihmetystä herätti aikaisemmin talvella minusta otetut verikokeet - lähinnä niiden suppeus.
Käsinkin lääkäriä konsultoimaan kolleeegansa asiasta, sehän ne kokeet tilasi.
On siis otettu kasapäin kokeita, jotka eivät kerro oikeastaan yhtikäs mitään siitä mitä sisälleni kuuluu.
Asia korjattu.
Huomenna aloitan aamuni laajalla labrakäynnillä.
Ensi keskiviikkona suuntaan vastaanotolle uudelleen. Kaikenkaikkiaan lääkäri hiukan lupaili, että nähdään säännöllisesti, tasaisin väliajoin, aina siihen saakka kun jotakin ratkaisua keksitään.
Olen kiitollinen lääkärin yhteistyöhalukkuudesta.
Iso osa kiitollisuutta tulee myös lääkärin Fat-Shamingless asenteesta kaltaiseni painonsa kanssa kamppailevaan asiakkaan suhteen.
Ratkeaako arvoitus
miten - koska - entä mitä seuraavaksi
En tiedä vielä.
Tänään olen kiitollinen siitä,
että olen päässyt tähän elämäntapamuutos polullani.
Rakkaudella,
Sallamari
Kiva. Toi kuulostaa tosi hyvältä. Itse tapaan Patrikin maanantaina.
VastaaPoistaToivottavasti Patrikin tapaaminen oli yhtä ihana ja avaava kokemus sinulle, kuin se oli minulle.
Poista<3
VastaaPoistaMeillä on aika samanlaiset taustat. Syömishäiriö oli mullakin, anoreksia. Vei multa ruuan ympärillä pyörimiseen viisi vuotta. Paranin siitä ilman hoitoa. Katsoin peiliin ja mietin ettei hyvältä näytä, olin tosi heikossa kunnossa. Sitten söin ja mässäsin, laihdutin ja söin, laihdutin
Psykiatrin mielestä mulla on kuulemma hyvä psyyke, eli korjaan itseni. Aikaa menee ja turhaa energiaa ja on maksanut maltaita!
Palelen aivan hirveästi, joten lämmönsäätelymekanismi ainakin meni rikki, eikä uni tule....
Palelu on tuttua juttua täälläkin aina hetkittäin.
PoistaMinulla keho on psyykettä vahvempi, se tuntuu korjaavan itse itseään. Psyykkeen kanssa on käännyttävä toisinaan viisaampien puoleen.
Painosta syytellään turhan usein just "potilasta".. muakin on syytetty alipainosta tyyliin "syötkö sä mitn" "mix et" ja sit oon olu vähä että "Daa, söisin jos pystyisin, arvaa mix tulin lääkäriin!?" Syömishäiriö on sairaus siinä missä ihan tahansa muukin, hölmöä ajatella et syömishäiriöisen pitäis olla normipainonen :D
VastaaPoistaOnnex löysit hyvän lääkärin <3
Onnexi :)
Poistasiihen et lasa leviaa, on monia syita, pcos, vanheneminen, hormonit, vaara ruokavalio, jne jne. painon kasvuun sun liikunnan kans lienee se et lihakset kasvaa. ite en omista puntaria, ja mita enemman naen ihmisia tappelemas pelkastaa oman kroppas takia, tajuan et olen ihan vitun onnellinen siin etta olen oma itseni omassa kehos. ja myos kieltaydyn puntaria hankkimasta.
VastaaPoistaMinunkaan taloudesta ei puntaria löydy - ei ole löytynyt ehkä kymmeneen vuoteen. <3
Poista