The journey of a thousand miles begins with one step

Ajattelin tarinoida hiukan noita elämäntaparemontin kuulumisia.

Viikon iloisien kuulumisien osastoon kuuluu ehdottamasti se, että olen kivasti saanut nostettua päivittäisen askelmäärän tuonne seitsemäntuhannen paremmalle puolelle tämän viikon jokaisena päivänä. Mitään erityisiä ponnisteluja seitsemääntuhanteen päivittäiseen askeleeseen pääseminen ei ole vaatinut - kevyttä ja leppoisaa hommaa tuntuu askelmäärien nostaminen olevan, ainakin tälläisillä aurinkokeleillä.

Tulevat syksyn sadepäivät ovatkin sitten jo ihan oma haasteensa.

Kulunut työviikko on ollut olosuhteiltaan varsin vaihteleva - toimistoeloa siellä sun täällä kuorrutettuna myöhään yöhön jatkuneilla R&R aktiviteeteillä.

Syömisen suhteen kulunut viikkon on ollut todella hyvä - huolimatta vaihtelevista työskentely- ja yöpymisolosuhteista olen onnistunut pitämään kiinni suunnitelmallisesta kerran-joka-kolmas/neljästunti -ruokailurytmistä. Tallinnassa reissailu sujui ilman ruokailuahdistusta tai ahmintatarvetta, vaikka seurapiiri Tallinnassa oli minulle ennestään outo ja tämän kertainen vierailu sisälsi valtavasti ruokailuja sekä muita sosiaalisia tilanteita. Olen salaa ylpeä itsestäni.

Harkitsevasti ajoitetusta ruokarytmistä huolimatta en ole syömisten suhteen ole langennut kitudieetteilemään
- suklaata eilen, pala täytekakkua tänään töissä.

Sohva tuntuu näyttelevän tällä hetkellä suurta roolia turvallisimpana nukkumapaikkana.
Saavuin eilen illalla kotiin siinä vähän kymmenen jälkeen - kolme yötä poissa kotoa, kotiin palattuani ensimmäinen yö sohvan turvallisessa huomassa.

Ehkä tuo nukkuminenkin tasoittuu vielä joku päivä.

Rakkaudella,
Sallamari