Ai niin, ei kukaan muista varoittaa etukäteen

...että elämäntaparemonttiprojektin varrella, tekemiesi elämäntapamuutosten myötä, mielipiteesi ja suhtautumisesi asioihin saattavat muuttua huomattavasti.

...että tosielämässä mikään ei toimi täsmälleen sillä tavalla, kuin asian kerrotaan toimivan kirjakaupasta (tai kirjastosta) hankkimasi inspiroivilla kuvilla varustetun oppaan kiiltävillä sivuilla.
...että saattaapi käydä niin, ettei tapahdukkaan mitään. Tai ainakaan ensinäkemältä tai aivan alussa ei tapahdu mitään, vaikka miten yrittäisit. Edellisessä lauseessa kuvatussa oppaassa kaikki muutokset ovat silmin nähtäviä heti päätöstäsi seuraavasta päivästä ja elämä päivä päivältä vaaleanpunaisempaa ja ihanaa. Noup.

...että muu maailma ei muutu mukanasi. Se mikä oli toisen ihmisen taholta paskaa eilen, on mitä todennäköisemmin paskaa myös huomenna. Toinen ihminen ei ole tekemässä elämäntaparemonttia vaikka sinä oletkin. Toinen ihminen ei välttämättä myöskään kasva ihmisenä samaa tahtia sinun kanssasi. Tai edes ylipäätän ole halukas kasvamaan ihmisenä. Tai koe tarvetta moiseen.

...että onnellisuusprojektin päätteeksi löytämäsi onni, ehkä vaatii sen, että kaikki tänään ja tässä tuntemasi romutetaan pieniksi sirpaleiksi ja sinun on aloitettava kaiken todellisuuden uudelleenkasaaminen aivan nollasta. 

...että sinun onnellisuutesi ei käy yksiin toisen ihmisen onnellisuuden kanssa. Sinun onnellisuutesi saattaa kadottaa yhteisen onnen. Ehkä onnesi asuu aivan toisessa osoitteessa. Tai ihan yksin.

Eikä tarkoitukseni ole olla kamala. Eikä pessimistinen/negatiivinen/vähättelevä.

Tarkoitukseni on tässä kohden olla realisti ja kertoa millaisia havaintoja ensimmäinen kuukausi elämäntaparemonttia on saanut minut huomioimaan niillä hetkillä kun käännän katseeni omasta navastani hetkeksi minua ympäröivää maailmaa kohden.

Kyllä, se on sen arvoista.

Vaikkakin toisinaan hämmentävää ja jopa pelottavaa.

Vaikka kyyneleitä tällä viikolla olen vuodattanut varmasti enemmän, kuin edelliseen kahteentoista vuoteen.

Vaikka vaaka kulkee aivan eri suuntaa kuin minä.

Nämä on niitä hetkiä, joita kukaan ei muista kirjoittaa onnistumiskirjaan.

En edes minä - vaikka niitä nyt havainnoinkin omasta mielestäni suurenmoisesti.

Ne ovat hetkiä, pieniä irrallisia tapahtumia paljon suuremmassa kokonaisuudessa.

Merkittäviä - kyllä, ainakin lopputuloksen kannalta.

Kutsun niitä rakkaudella termillä Elämän Eteeni Tarjoamia Tilaisuuksia Luovuttamiselle.

Voisin luovuttaa ja sanoa, ettei musta ikinä oo tähän.

Mutta enhän minä sitä tiedä, että onko vai eikö ole, ellen kokeile.

Yritä uutta ja tee asioita täysin eri tavalla kuin tähän asti.

Eikä sillä, enhän minä nyt pelkästään itke.
Nauran aidosti onnellisena tänään enemmän kuin koskaan ennen.

Vaan lukemista huolimatta sidon aamulla hiukan kuuden jälkeen lenkkarit jalkaan.
Muistan luvanneeni ainakin koittaa kymmenentuhannen hyötyaskeleen ottamista, vaikeanakin päivänä.
Annan itselleni anteeksi sen, että oman sängyn sijaan sohva tuntuu turvalliselta paikalta nukkua. Tajuan itsekin, että pääasia on uni, ei se missä uneni pään milloinkin tavoitan.

Itken stressin vuoksi kukkivaa ohimoani.
Suren sitä, että juuri tänään tuntuu siltä, että JunttiPeen kanssa osaamme vain riidellä.
Ehkemme edes riitele - ehkä kaikki on vain sitä että kerrankin sanon ääneen kaiken tuntemani nielemättä sitä.
Sen sijaan, että söisin kivun ja kiukun syvälle itseeni huudan sen ulos. Niin huolella, ettei asia naapureillekaan jää epäselväksi.

Sallin itseni olla epävarma ja pelokas.
Annan sisäiselle minälle luvan kysyä, mitä sitten tapahtuu?
Annan itselleni luvan pelätä tuntemattomia hetkiä. Pelätä sitä että kuolenko minä nyt.
Vain tajutakseni oman vahvuuteni kun hetki on ohitettu.

Syömisen sijaan lakkaan kynteni.
Minä olen kaunis ja olen kauniin lakkauksen arvoinen.

Päivä kerrallaan.

Askel askeleelta.

Oikeaan suuntaan.

Kirjoitus on tarkoitettu tsemppaamaan. Kertomaan siitä, että vaikkei elämäntapamuutosten sankaritarinoissa kovin usein muisteta asiasta lohdutella, pettymykset ja suunnitelmista poikkeavat ilmiöt kuuluvat asiaan ihan samassa suhteessa kuin ne onnistumisetkin.

Jokaiseen matkaan kuuluu vaikeita hetkiä. Paskan määrä on vakio ja uskoi sitä tai ei jossakin muodossa jokainen meistä vaikeita ennakkosuunnitelmiin kuulumattomia tilanteita ja haasteita kohtaa.

Ei, sinä et ole ainoa.

Ugh! Olen vaikeuksistanikin puhunut.

Rakkaudella,

Sallamari