All aboard eli Joulu Itämerellä

The Jouluristeilyn ohjelma

Terveisiä Itämeren aalloilta. Ollaan onnellisesti kotiuduttu jouluristeilyltä. Minä haaveilin jotakin uutta ja erilaista ohjelmaa tällä joululle, joten JunttiP ottia siakseen toteuttaa tämän joulun suurimman toiveeni lunastamalla meille Riikaan suuntaavaan jouluristeilyn Baltic Princesillä. Minun haaveenani oli viettää jouluna laatuaikaa oman perheen kanssa - juuri tuohon haaveeseen tämäristeily oli loppujenlopuksi täydellinen vastaus. Kahden päivän aikana olen viettänyt läsnäolevia hetkiä perheen kanssa. Kotona olisimme varmaankin istuneet kuka missäkin nurkassa - omassa nurkassamme, jokainen erillään. Yksi leikkien leluillaan ja katsellen IPadia, yksi pelaten ja minä netissä noikkuen välillä kirjaa vilkuillen.

Meidän risteily toteutettiin lapsen toiveet huomioonottaen, se oli lähtökohtana kummallakin meistä aikuisista. PikkuÄssän toiveet olivat tämän matkan aikana etusijalla, joten siellä me istuttiin tonttutuokiossa, kuvabingossa, piparikoristelutalkoissa ja tonttudiscossa. PikkuS vietti aikaa SiljaLandissa leikkien, minä  istuin kirjaa lukien leikkipaikan ulkopuolella lasten touhuja välillä vilkuillen - win/win tilanne meille molemmille.

Vaikka meille tämä risteily oli sellainen lapsen ehdoilla mentävä risteily, ei risteily sisällöltään palvellut pelkästää lapsiperheitä. Tämän vuoden tangokuninkaalliset vastasivat tanssiväen viihdytyksestä ja ilmeisen suurta suosiota he nauttivatkin varttuneemman tanssikansan keskuudessa.

Joulupukki jakoi lapsille lahjoja

Aattoillan päätteeksi pukki vieraili laivalla lasten ilona vielä uudelleen
toivottelemassa meille hyvää yötä.

Risteilyhintaa kuului ruokailut kahdesti päivässä - jouluruokia sisältävä lounas ja aamupäivällä walk-in brunssi. Ruoka oli hyvää ja sitä oli tarjolla riittävästi. Kanssaruokailijoiden jonotuskäyttäytyminen hämmensi hetkittäin, pakko myöntää - pöydät notkuivat herkkuja ja siitä huolimatta toisilla oli pakonomainen tarve kiilata ja etuilla jonossa, kyynerpäätaktiikkaa puolimetriä matalammalla kulkevaa kuusivuotiasta kohtaan käyttäen. Mutta mitäpä muiden käytöstavoisesta, minähän en ole niistä vastuussa - käytin kyllä buffetin suoman tilaisuuden hyväksi ja opastin Pikku Ässää omalta osaltani ruokailujen yhteydessä jonottamisen, tilan antamisen ja kohteliaisuuksien maailmaa. 

Pyydä rohkeasti kohteliaalla sävyllä, jos et ruokaan itse yletä ja sen jälkeen kiitä auttajaa kauniisti. 

Maistele ja makustele tarjolla olevia ruokia

ja ennen kaikkea nautiskellaan ruokailusta kaikessa rauhassa yhdessä.

Sata kysymystä, sata vastausta - äiti kun ja äiti miksi, äiti mitä tämä on

sillätavalla sujuu buffetlounas kuusivuotiaan seurassa.

PikkuS maisteli noutopöydän tarjoilua paljon minua runsaammin. Minä päädyin nauttimaan kalatarjonnasta - kylmäsavulohta, lämminsavulohta, graavilohta ja lopuksi pieniannos paistettua lohta. Ruokavalioni perusrunko ei siis horjunut edes joulupöydässä. Ainoa todellinen kosketukseni jouluruokaan oli rosolli - minä kun pidän rosollista (eniten siksi, että tarjotaan sitä suloista vaaleanpunaista kermavaahtoa). Perusruokailusta poiketen nautin jouluaterialla palan leipää ja maisteluannoksien verran jälkiruokapöydän antimia.

Joulupäivänä risteilulaiva pysähtyi muutaman tunnin ajaksi Riikaan. Shuttlebussi kuljetti matkustajia laivalta Riikan vanhan kaupungin liepeille. Yllätykseksi selvisi, että joulupäivä ei ole Riikassa täysin kuollut pyhäpäivä, sellainen kuin esimerkiksi Irlannissa jossa mikään paikka - edes 24/7 Tesco ei ole avoinna joulupäivänä, vaan Riikassa useat kahvilat ja joulutori olivat täydessä toiminnassa joulupäivänäkin.

Piipahdettiin Riikassa kuuman kaakaon ja kahvikupillisen verran. Suomesta lähtiessä jouluaattona satoi kaatamalla vettä, merellä yön aikana tuuli kohtuullisella voimalla - Riika puolestaan toivotti meidät tervetulleeksi plussa-asteiden ja auringonpilkahdusten voimin.

Kenkävälintani reissulle oli sen verran huono (tai pikemminkin korkea), että kävelyn sijaan suunnattiin bussilla keskustaan. Laiva jää kävelymatkan päähän keskustasta ja toisien kenkävalintojen kanssa olisin ilomielin tehnyt pienen kävelylenkin laivalta keskustaan ja takaisin. 

Turisteja Riikassa

Iloinen ilme kertoo, että kahvila on löytynyt - kohta saa kahvia!

Torilla bongattiin tanssiva poro ja laulavia tonttutyttöjä

Another country - another latte

Joulupukkia koko vuoden edestä, kun kerran jouluristeilyllä ollaan.
Latvialainen versio joulupukista.

Laivan humussa minulle järjesteyi myös tuo paljon arjessakin kaipaamani 'oman hiljaisen hetkeni'. PikkuS ja JunttiP suuntasivat laivan allasosastolle uimaan ja saunomaan, jolloin minä istahdin tunniksi kahvilan nurkkaan nauttimaan glögin, piparin ja hyvän kirjan seurasta. Hetki jolloin kukaan ei vaadi minusta mitään, kukaan ei kysy minulta mitään eikä minun tarvitse sanoa kenellekään sanakaan - Arjen Luksusta. 

On etuoikeutettu ja kiitollinen olo, minun tarpeeni on huomioitu ja minulle tärkeä hiljainen hetki järjestyi käden käänteessä. 

On aika ruotia risteilyn plussat ja miinukset.

Vaivattomuus on se ehdoton ykkössijan saava plussa. Vähän kuin taikuutta, kaikki tarvittava on aina valmiina - ei yhden tai kaksi ihmistä vaativaa esivalmistelua eikä jonkun harteille kasautuvaa poiskorjausvastuuta. 

Enemmän aikaa sille oleelliselle - yhdessäololle.

Toinen plussa on ohjelmatarjonnan runsaus, varsinkin tälläinen yhden lapsen perhe kiittää kovasti laivalla järjestetyn ohjelman määrää ja sisältöä - ei yksinäisen lapsen narinaa siitä, miten tylsää on kun kukaan ei leiki.  Tarjolla oli runsaasti leikkiseuraa.

Laiva on minulle myöls otollinen ympäristö olla läsnä. Olen 'pakotettu', tai no pikemminkin tein valinnan olla poissa tietokoneen ja muiden passivoivien viihdykkeiden välittömästä läheisyydestä - olen läsnä perheen seurassa tietoisen valinnan tehneenä. Halusin jakaa joulun lomapäivät lapsen ja puolison kanssa, ollen heidän tavoitettavissaan, myös henkisesti, siis enemmän kuin yrähdysten ja murahdusten sekä läsnäolevan hahmon verran, tietäen, tuntien, jakaen ja kokien asioita yhdessä heidän kanssaan, 

Lapsuteni joulua väritti hartaus - joulu oli harrasta aikaa. Joulusaunan jälkeen ei saanut enää 'remuta', vaadittiin että tulisi olla hillitysti ja hissukseen. Joulupäivänä ei saanut vierailla kaverin luona, piti olla kotona - luoja miten pitkältä ja tylsältä ne päivät tuntuivat. Nyt aikuisiällä haluan, että joulu on riemukasta aikaa - sellaisia päiviä joihin mahtuu touhua, paljon yhdessäoloa ja vähän sitä meteliäkin.

Hartauteen liittyy yksi ainoita minua risteilyssä hivenen häirinneitä seikkoja. Laivaristeily alkoi yhteisellä joulujuhlalla, jonka huipennukseksi pukki jakoi lahjoja lapsille. Tapahtuma oli iloinen ja lämminhenkinen ja esitteli risteilyvieraille laivalla tarjottavaa ohjelmaa makupalojen verran. Myös hartaampaa ohjelmaa - eikä siinä mitään - jouluevankeliumi ja Enkeli Taivaan -virsi kuuluvat kenties suomalaiseen jouluperinteeseen, mutta niiden esittämisestä olisi voinut poiketa risteilyohjelmassa. Jouluevankeliumi olisi minulle vielä menetellyt, tarinamuotoisena kertomuksena, mutta pöytäseurueemme osaksi saamat pitkät katseet - me kun istuimme Enkeli Taivaan -virren viimeisen säkeistön (se kunnialauluosuus) ajan. - oli minusta ylireagointia. Suomalaista perinnettä, sanoisi joku - ehkä niin, mutta olisiko tuosta voitu luopua, kun Jouluaamuna laivassa järjestettiin kirkko, tilaisuus jonne jokainen hertaampaa ohjelmaa joululleen toivova oli tervetullut. Enkeli Taivaan - virren sijaan minusta olisi voinut esittää jokin muu rauhallinen joululaulu, sillä Enkeli Taivaan on selkeästi tunnustukselliseksi leimaantunut laulu ja minusta risteilyalus tulisi ympäristönä olla monipuolisesti ihmisten erilaisia vakaumuksia huomioonottava.

Laivalla olon plussapuolia on myös vapaus tulla ja mennä - vaihtaa seurapiiriä ja asemapaikkaa oman mieltymyksen mukaan. Jos tarjolla oleva ohjelma ei miellytä, voi vaivattomasti siirtyä seuraavaan tapahtumapisteeseen.

Kukin tyylillään siis. Siksi esimerkiksi Kauneimmat Joululaulut oli mielestäni hyvää ohjelmatarjontaa - tokin kanttori yksin koskentinsoittimen kanssa, oli ehkä vaatimaton valinta. Useamman solistin voimin, kauneimmista joululauluista olisi saanut mukaansa tempaavampaa ohjelmaa mielestäni. Ehkä tuo kauneimmat joululaulutkin sortui aavistuksen verran liialliseen hartauteen, ainakin minun korvaa miellyttäväksi, joten yhtä kappaletta enempää emme viihtyneet siinä tilaisuudessa.

Katselin inspiroituneena pubin nurkan valloittanutta seuruetta. Pelasivat innoissaan lautapelejä - paljon naurua, iloa ja selvästi hauskaa yhdessäoloa. Tästä inspiroituneena tahtoisin minäkin joku vuosi risteillä yhdessä isomman seurueen kanssa.

 Tämä risteily,  perheen kesken, oli tässä kohtaa elämääni juuri se mitä minä eniten tarvitsin - yhdessä oloa kaikkein rakkaimpien kanssa.  Minun suurin lahjani noille kahdelle rakkalleni tänä vuonna oli aika - minä alati kiireinen ja toisinaan etäinen äiti halusin omistaa kaksi vuorokautta aikaa puolisolle ja lapselle.

Minä olin läsnä heidän kanssaan.

Läsnä elämässä.

Läsnä hetkessä jakamassa, kokemassa ja nauttimassa siitä heidän kanssaan.

Piparitalkoita

Muumibingoa

Kenelle risteilyä suosittelen?

Hmmmmm...saisiko tähän kohtaan vastata vielä risteilyhuumassa, että aivan kaikille.

Rehellisesti, aivan kaikille tälläinen joulu risteillen homma ei sovi - ongelmat jotka ovat läsnä kotijoulussa, eivät katoa tai lakkaa olemasta (ja surullisimmissa tapauksissa ovat läsnä vielä korostetusti) jouluristeilyllä. Asshole on asshole sijainnista riippumatta - jos jollakulla on ongelma (tiedätte varmasti ainakin yhden asian mihin tässä viittaan) seuraa ongelma aika usein ihmisen mukana minne ikinä ihminen meneekin.

Yhden lapsen lapsiperheelle minun kokemukseni perusteella jouluristeily on veikeä vaihtoehto.

Se on veikeä vaihtoehto myös ihmiselle, joka omassa elämässään on valmiina uusille vaihtoehdoille totuttujen turvallisten ratkaisujen sijaan. Tanssijalkaiset pariskunnat tuntuivat nauttivan risteilyn ruoka- ja musiikkitarjonnasta, ainakin mikäli hissin kanssani jakavien nauravien pariskuntien jutustelua on uskominen.  Tanssimaan ja syömään me on tänne tultu, sanoivat - not a bad choise, totean minä - ehkä minäkin eläkepäivinä. Ystäväporukat jotka haluavat viettää joulua yhdessä, mutta ei kuitenkaan kenenkään kotona, nauttivat risteilystä taatusti - helppoa,  vaivatonta, ja yhdessäololle jää paljon aikaa. Kenenkään ei tarvitse korjata pöytää, joten enemmän aikaa pelata vaikka hyviä lautapelejä. Niin ja tietenkin suvut ja perheet - kun väkimäärä ylittää kotimökin raamit ja keittiön tarjoilumäärän risteily voisi toimia sellaisena kaikki-saman-katon-alla  -ratkaisuna.

Limudiscon tunnelmia - jouduin seinäruusuksi.
Äiti hei, mee tonne reunalle kun nyt on lasten  vuoro tanssia ja te aikuiset vaan olette.

Palkintomuumi kassissa olkoot muistona tästä risteilystä.

Tänä vuonna minulla meillä vietettiin hyvä ja kaikin puolin onnistunut Joulu.

Tälläisiä jouluja lisää, kiitos.

Blogi on palannut joulutauolta.

Näillä näkymin palaan hetkeksi joulutunnelmiin lähipäivien aikana, 

JunttiPeen 'se toinen' -lahja kun ansaitsee ihan oman postauksen.

Kiitos maailmankaikkeus, olet lastasi kuunnellut.

Kiitos joulupukkia ja te mukavat uudet tuttavat joiden seurassa vietimme aikaa risteilyllä

Rakkaudella,

Sallamari