Helmien kulku jatkuu tasaisen toivottuun suuntaan. Odotettua suvantovaihetta ei vielä tullutkaan, vaikka tälle viikolle oli valmistautunut siihen että liike hetkellisesti pysähtyy. Edellinen tarkastelukerta kun vähän antoi viitteistä vauhdin hidastumisesta.
Toisaalta ei tuo helmien liikkeen piristyminen sitten lopulta ihmetä minua, olenhan tarkoituksella tehnyt sellaisia valintoja joilla pyrin lisäämään kehoni kulutusta entisestään. Vain lisäämällä lihasmassaa, voidaan luonnollisella tavalla lisätä kehon peruskulutusta - tulevat viikoilla pyrin lisäämään muutaman viikoittaisen kerran verran lihasmassaa kehittävää liikuntaa vikkorytmiini - tiivistettynä siis punttisalia peliin.
Olen kuluvalla viikolla hiukan kiinnittänyt huomiota myös syömistapoihini. Pientä hienosäätöä vain - olen rehellisesti tarkastellut että todella syön riittävän paljon ja riittävän usein, ilmassa kun on ollut pientä halukkuutta skipata yksi jos toinen ateria niinä vähän kiireisinä päivinä. Samoin pientä hienosäätöä ruoan laadun suhteen on suoritettu - helppo välipala, se suklainen proteiinipatukka on tällä viikolla vaihtunut annokseen raejuustoa/rahkaa ja vadelmia, ihan vain kokeilumielessä.
Vanhoihin tottumuksiin lipsuu tässä vaiheessa toipimista vielä kovin helposti - tai ehkä olisi mielekkäämpää todeta, että näistä uusista valinnoistaan helposti lähtee muokkaamaan, jotenkin huomaamattaan, niiden tuttujen vanhojen valintamalliensa kaltaisia. Että yhden välipalan voi kyllä jättää välistä, sitä ajattelee ensin - eihän ne nyt mitää merkitse, ei oo ennenkään merkinnyt. Eikä illalla syöminen on ihan välttämätöntä, sillä jotenkin ei nyt vaan jaksaisi.
Seuraavana päivänä nälkäveloissaan sitä katselee himoiten työpaikalle tuotuja tuliaisherkkuja todeten, että ei muutama tuollainen nyt voi niin pahaksi olla ja napsii ne mitään tuntematta suuhunsa tai että vaikka oikeasti pullanhimo tyydyttyisi puolesta pullasta sitä nälissää ahmaiseen huomaamatta (ja ilman mitään makukokemusta) pullan tai kaksi.
Onneksi meillä on käytössämme loppumaton mahdollisuus oppia uutta.
Testa, kokeilla, erehtyä
ja kaiken opitun jälkeen
viimein onnistua.
Yhteen nivoituneista sattumuksista johtuen, tästä päivästä tulikin kotoilupäivä. PikkuS toipuu flunnssasta ja JunttiP aloittelee omaa potilasvuoroaan - kumpikin majoittaa tiiviisti omaa sänkyään.
Koti on siis tänään kovin hiljainen.
Minä käytän eteen annettua tilaisuutta hyväksen - nappaa potilaiden nukahdettu hetken itselleni ja hilpaisen jossakin välissä salille - tänään on mahdollisuus piipahtaa salilla päiväaikaan.
Puolen tunnin juoksu ja päälle reipas jalkatreeni - sen perään jaksaa toimia hoitajana.
That's All!
Mukavaa viikonloppua!
Rakaudella,
Sallamari
Ei kommentteja