Noloa, että se heruttaa

Disclaimer notice: tämä postaus pitää sisällää provokatiivistä herutteluksi luokiteltavaa kuvamateriaalia

ja positiiviseen itsensä rakastamiseen kannustavaa tekstiä.

Jossa edellä luettu tekstinpätkä tuntuu jo kuumentavan tunteitasi, 

tee itsellesi palvelus ja klikkaile selaimeen ihan toinen sivu.

Kenties joskus palaat tekstiin uudelleen ja olet valmis kohtaamaan ajatukseni.

Miten toi kehtaa? - mä en ikinä kehtais, jos olisin tollanen.

Vitun ruma lehmä.

Läski.

Pikkasenko on noloa.

Mä tappaisin itseni jos olisin tollanen.

Käsi ylös, jos et ikinä ole törmännyt missään tuollaisiin edellä esitettyin kaltaisiin kuvakommentteihin.

Minä ainakin olen, sillä minua kauneuskäsitykset, tavallisten ihmisten omakuvaprojektit ja selfie kuvien katsojissa herättämät tunnereaktiot. Kahlailen uteliaana läpi Instagramin selfie kuvia ja sekalaisten omakuvagallerioiden tarjontaa ja seikkailessani törmään päivästä toiseen inhoa tihkuviin häpeäkehoituskommentteihin.

Kenen pitäisi hävetä, miksi ja mitä?

Sitäkö kenties, että on ihminen?

Ihmiseksi syntynyt ja ihmisenä kuoleva - lihaa ja verta.

Minua selfie kuvat kiehtovat valtavasti.

Minua kuvissa kiehtoo asennot, kuvakulma ja kuvanrajaus.

Tapa itse määrittää, miten oman vartalon parhaat puolet soisi tuotavan esille.

Tuolta suunnasta otetaan kuva, tämä ja tämä osa kehoa on näkyvissä. 

Tuo pitää pitkistä jaloistaan, tuo taas kaulastaan ja tuon tyyppi taatusti rakastaa noita rintojaan.

Koen, että herutteluksi luokiteltavat kuvat pohjimmiltaan puhuvat omaa kaunista kieltään itsensä rakastamisesta - tai ainakin pyrkimyksestä rakastaa itseään, olkoonkin henkilö pohjimmiltaan vielä hieman epävarmassa vaiheessa itseensä rakastumisen suhteen. 

Tälläisessä asussa, tässä ja nyt minä koen olevani kaunis

ja tämä katselukulma korostaa niitä kauniita puoliani.

Mitä hävettävää siis on tuntea olevansa kaunis?

Mitä noloa, on siinä että haluaa ikuistaa yhden niistä hetkistä,

jolloin itse havahtui siihen, että juuri nyt minä olen omasta mielestäni kaunis?

Minusta tuollainen positiivinen minäkokemus on ehdottomasti ikuistamisen arvoinen

Niin ja jaettu ilo on parasta iloa.

Siis ihan jokaiselle.

Enkä tarkoita, että kokemus pitäisi ehdottomasti jakaa koko maailman kanssa.

Kenties ikuistettu hetki juuri Sinun kohdallasi on tarkoitettu jaettavaksi vain sille kaikkein rakkaimmalle,

että hei katso miten viehättävältä musta juuri nyt tuntuu.

Minä puolustan vähäpukeisia vietteleviä kuvia ja koen ne tarpeellisiksi.

Enkä varmasti koskaan lakkaa ihmettelemästä Selfie-otoksen voimaa,

sitä millaisen määrän tunteita - laidasta laitaan - itse itsestä otettu kuva herättää.

Hän ihailee pitkää tukkaa, toinen näkee tuuheat ripset, joku toinen nilkan kauniin kaaren.

Yksi paheksuu viettelevää asentoa, toinen paksuja pohkeita  ja kolmas tynnyrimäistä takapuolta.

Sitten löytyy hän joka tyytyy toteamaan lyhyesti - vitun huora.

Miksi?

Miksi kuva koskettaa juuri sinua, sinua ja sinua?

Sielussa olevaan kipupisteeseen osumisen tai sisällä heräävän inspiraation vuoksi.

Pelko ja rakkaus - ihmiset primitiivitunteet,

ne joiden pohjalta kaikki muut tunnekokemukset rakennetaan.

Pelko estää ihmistä toimimasta ja saa vihaamaan,

rakkaus saa ihastmaan ja inspiroitumaan.

Kipupisteseen osuessa sattuu ja näppäin helposti savuaa pahojen sanomisen saattelemana - unohtamatta kipupisteistä  herkintä, sitä tunnettä että kyllä mäkin ihan oikeasti tahtoisin, mutta en uskalla enkä oikeesti voi ja vaikka uskaltaisin ja voisinkin niin mua hävettää että mitä musta ajateltaisiin sitten ja voi helvetti vie miksi ton pitää olla rohkea ja uskaltaa ja mä en silti vaan voi

Inspiraatio kehittää parhaimmillaan pienempi kuin -merkin varaan rakennetuja sydämiä ja ihailua, 

parhaimmillaan että kyllä minäkin kun tuokin ja kiitos inspiraatiosta.

Tässä kohtaan olisi väärin väittää, että kipupisteeseen osuminen saa ainoastaan negatiivisiä asioita aikaan. Oikealla hetkellä, siis osuessaan kipupisteeseen sellaisessa vaiheessa kun ollaan valmiina luopumaan kivusta ja kasvamaan ihmisenä, kipupisteeseen osunut äsyke saa aikaan inspiroitumisen - kenties kiukun kautta kierrätettynä, muttei lopputulokselta luutavimmin yhtään vähäisempää pyrkimystä muutokseen kuin puhtaasta rakkaudesta kumpuava inspiraatio.

Media käyttää halliten hyväkseen kumpaakin muutostapaa - kipupistettä ja inspiraatiota.

Kuvien avulla esitetään yksiselitteistä mallia siitä millainen yksilönn tulee olla

Ihnnevartaloinen, kaunis, onnellinen - vaivattomasti täydellinen.

Yksi inspiroituu ja sanoo, että kyllä minäkin ja runnoo itsensä esitettyyn muottiin.

Toisen kohdalla esitetty malli osuu kipupisteeseen ja huutohan siitä kumpuaa, 

että emme ikinä alistu tälläiseen ajattelutapaan 

- lopputuloksena toisenlailla ajattelevat yhdistävät inspiroituneina voimansa.

On syntynut kaksi erilaista mallia - jotakin uutta.

Vaihtoehtoja,

Kipupistekokemuksen ja inspiraation paikkoja voit vaihtaa edellä esitetyissä lauseissa vapaasti - lopputulos on sama.

Tämän postauksen kuvamateriaalilla haluan rohkaista kaikkia rohkeeati kokeilemaan itseensä rakastumista valokuvauksen keinoin.

Selfie kuvasta on helppo aloittaa - toisen ottamaan kuvaan voi uskaltautua sitten ajan kanssa.

Sillä jokainen meistä on kaunis

ja ansaitsee rakkautta itseltään itselleen.

Taito itsensä rakastamiseen on iloitsemisen arvoinen asia.

Miksipä ei ikuistaisi elämänsä iloisia hetkiä.

Yksi kuva kertoo tuhannen sanan verran, väitetään

Onnistunutta kuvaa on uskallettava rohkeasti etsiä ja kokeilla - erehtyen ja epäonnistuen.

Erehtyen etsittävä juuri sitä asentoa, tuota kuvakulmaa, niitä vaatteita ja speciaalia paikkaa,

jossa omin silmin katsottuna näyttää juuri oikealta.

Kauniilta omana itsenäänn.

Kutsuisin tätä kaikkea tutkimusmatkaksi omaan itseen - itsensä kanssa sinuiksi tulemiseksi.

Tuolta minä näytän tästä suunnasta ja tältä jos nappaakin kuvan täältä.

Netti on loistava apu alkuun pääsemiseen - vinkkejä pilvin pimein pienellä Googlailulla.

On jokseenkin pelottavaa muuten sanoa äänen,

Minä olen juuri tässä hetkessä kovin kaunis.

Ylpeänä pitävät, 

ja syntiä se on sellainen ylpeys.

Jotta hävetä sietäisit.

Bullshit.

Taustalla piilee vähähn myös tälläinen pieni pelonaihe, 

että entä jos tämä on se ainoa hetki ikinä kun minä olen kaunis.

Että entä jos en koskaan milloinkaan enää ikinä uudelleen.

Tai että kun tässä hetkessä on kaunis,

niin tästä eteenpäin maailma ehkä haluaakin minun aina olevan kaunis.

Bullshit.

Sinä olet juuri sinä.

Arvokas tässä hetkessä juuri tuollaisena.

Nothing more, nothing less.

Muuttuvuudessa piilee elämän suola,

tässä hetkessä tätä ja seuraavassa hetkessä on mahdollisuus olla jotakin muuta.

On lupa kasvaa ja muuttua,

ilman että kadottaa itseään tai lakkaa olemasta.

Kaikki alkaa siitä,

että antaa itselleen luvan rakastua itseensä.

Rakkaudella,

Sallamari