Silmästä silmään

Kysyin tänään suoraan 

Onko mussa jokin vialla?

Oleko mä tehnyt sulle jotakin?

Tai ylipäätään tehnyt jotakin väärin?

koska minusta keskinäinen kommunikointimme tuntuu kurjalta,

ja minua oikeataan pelottaa kohdata sinut ja tuntuu etten uskalla sanoa sinulle juuri mitään, 

että käytöksessäsi on jotakin, jonka minä tulkitsen miltei vihamieliseksi

ja tekee minulle sellaisen olon kuin minun pitäisi 

oikeastaan olla sanomatta yhtikäs mitään.

Oloni on jatkuvasti epävarma

ja elän semmoisen tunteen vallassa, 

ettet silmin nähden ota mistään sanomastani mitään tolkkua

tai ettet kenties välittäisikään ymmärtää laisinkaan.

Ikäänkuin aina olisin väärässä paikassa,

tekemässä epätoivoisesti asiaa sillätavalla sinusta hivenen väärin.

Ehkä kenties enemmän kummallisesti kun varsinaisesti väärin,

Riittämättömästi jokatapauksessa.

*****

Astuin ulos mukavuusalueeltani ja päätin selvittää asian.

Sillä joinakin aamuina viimeksi kuluneiden viikkoajen aikana,

minua on suorastaan ahdistanut tieto siitä, 

että tänäänkin olen tekemisissä kanssani.

Minun oli pakko selvittää asian todellinen laita.

Is it me, is it you or is the world around us making us act crazy.

Ihmettelen itsekin, 

mistä keräsin kaiken tämän rohkeuden.

Tulin luoksesi, 

katsoin silmiin

ja kerroin ajatukseni.

Meni syteen tai saveen.

*****

Jälkeenpäin katsottuna hämmästys oli käsinkosketeltavaa.

Hetken aikaa tuijotimme kumpikin sanattomana.

Totta on, että minä aloitin keskustelun hassunkurisesti.

Tässä hetkessä vähän hymyilyttää itseänikin.

Emmekä aivan päässeet asian ytimen suhteen samalle sivulle, 

tässä hetkessä katsottuna samalle sivulle pääseminen 

ei oikeastaan edes ole mitenkään olennaista tai tärkeää.

Tärkeää on,  että ilma puhdistui.

Minä avasin suuni ja sanoin ääneen ajatukseni.

From the bottom of my Heart.

Ja olemme yhtä mieltä siitä,

että tarkastelemme samaa asiaa

täysin eri näkökulmista.

Kumpikin itseämme peilaten.

Minun sanojani tilannetta kuvatessa käytten.

Sinun puoleltasi kaikki on ollut OK.

No Hard Feelings. 

Ever.

Mietit ääneen miksi hymyilen hyväntuulisena,

vaikka ilmaisit juuri tajua ollenkaan

miksi minusta on tuntunut pahalta.

Miten selittää yksiselitteisesti,

että meidän välillä energiakenttä puhdistui juuri.

Välillämme ollut tukahduttava energiajännite on lieventynyt

ja että minun on paljon helpompi hengittää.

Rohkaistuin,

kokeilin toisenlaista toimintamallia

ja onnistuin.

Minulla on puhdas ja kevyt olo.

Olen juuri tuntenut ja

sanojen välityksellä jakanut tuntemukseni.

First time ever.

Ja nyt, minua ei enää pelota ollenkaan.

Kiitos,

minä kasvoin juuri ihmisenä valtavasti.

Huomenna on paljon helpompaa tulla töihin.

Rakkaudella,

Sallamari