Kenen kanssa vietän aikaani?
Millaisia tuntemuksia ihmiset herättävät minussa - yksi naurattaa ja hänen seurassaan tunnen todella voivani rehellisesti olla oma itseni, toisen ihmisen seurassa hermostun ja hätäännyt, hänessaä vain on jotakin sellaista, joten varmistaakseni, ettei hän niin tavattoman helposti, vaivan kuin varkain , jälleen onnistuisi mielipiteillään, sanoillaan tai pienillä teoillaan -kenties pohjimmiltaan aivan tahattomasti - loukkaamaan tai satuttamaan minua puen ilmänräpäyksessä salaa roolivaatteet ylleni.
Vanha sanonta väittää, että huonon ystävä seura on ihmiselle pahempi halla, kuin valittu yksinäisyys.
Onko elämässäni ihmisiä, joiden seurassa vietän aikaa, vain vältelläkseni yksinäisyyden tunnetta. Sellaisia ihmiskontakteja, jotka kenties pohjimmiltaan tuota kummallekaan osapuolelle positiivistä nostetta. Ihmisiä joiden seurssa ollessani välttelen omia ajatuksiani varsin tehokkaasti.
Olisiko aika päästää tälläisistä ihmiskontakteista hieman irti, ja koettaa millaista olisi viettää tänäänmuutama hetki itsensä seurassa - kaikessa hiljaisuudessa. Tutkia ympäristöä ja poimia sieltä positiivista nostetta omaan päivään.
Juurtuneisiissa uskomuksiin piilee toinenn tärkeä pohdintani tälle päivälle. Juurtuneet uskomukset ruokkivat pelkotiloja ja vahvistavat tarvettamme pitää kynsin hampain kiinni tutuista asiaoista - sellaisiakin joista emme ammenna lainkaan positiivistä nostetta elämäämmen. Tunnetasolla on helpompaa valehdella itselleen, että tutusta ja turvalliseksi uskomukseksi juurtuneesta asiasta kiinnipitäiminen kanntaa kyllä - huolimatta siitä, että tuosta tutusta ja turvallisesta kirpoaisikin elämään enemmän kyyneleitä kuin herskyvää naurua.
Tämä päivä voisikin olla juuri se päivä, kun rohkaisen itseni kohtaamaan ainakin yhden omista, itseeni liittyvistä, peloistani ja katson voisiko pieten rohkeiden harjoitteiden avulla onnistua edes hiukan horjuttamaan jotakin omien juurtuneiden uskomusten joukossa ja kohdata näin ollen itsensä kasvaneen ja uudistuneen itseluottamuksen valossa.
Ehkä juuri tänään, nostan helkellisesti omat tarpeeni toisten tarpeiden edelle. Ehkä vain tänään, keitän kupillisen kahvia vain itselleni ja nautiskelen siitä kaikessa rauhassa oman itseni seuraa janoten. Unohdan hetkeksi ympäröivän maailman tarpeet, sen että joku toinenkin tahtoisi kenties kahvia tai että joku kolmas tuolla jossakin kaipisi minua kahvikupin kanssa hänen seurakseen, kuuntelevan korvan rooliin, roskakoriksi jonne purkaa kaikki tänä aamuna hänen mielestään jo pieleen menneet asiat.
Voisiko tänä aamuna kenties kuitenkin omistaa yhden hetken itselleen?
Sanoa kysyvälle, että tarvitsin hetken omaa aikaa - että tiedäthän sinä. Että tuo hetki, oli minun oma hetkeni ja että ota sinäkin tänän yksi tuollainen hetki itsellesi. Olet sen arvoinen.
Me kaikki olemme.
Omat tarpeet nostettuna hetkeksi aikaa toisten tarpeiden edelle.
Hyvä pieni harjoite tällä päivälle.
Sillä sinä olet sen arvoinen.
Kenties jokin juurtunut uskomus sinussa koittaa yhä pistää vastaan ja vakuuttaa ettet ole minkään arvoinen. Sitä suuremmalla syyllä kehoitan rohkeasti kokeilemaan, vaikkapa vain silmän räpäyksen mittaista hetkeä, jolloin sinä asetat itsesi ja omat tarpeesi muiden tarpeiden edelle.
Yksi pieni hetki tänään, toinen pini hetki huomenna, aavistuksen pidempi hetki jo torstaina
ja niin edelleen - muutos on salakavalasti töytäisty liikkelle.
Mukavaa viikonalkua!
Rakkaudella,
Sallamari
Ei kommentteja