Pakkaspäivä ja maatuskafiiliksiä

maatuskafiiliksiä ja yhdenn päiän kaksi erilaista asua
toppareleitä kylmään pakkaskeliin - sneak peak Rolling Stones väklkerroksesta - sinisävyinen toimistominä

Hei, Iloitseeko jossakin joku muukin tänään aivan mahtavasta rapeasta pakkaskelistä?

Noilla maatuskafiiliksillä kuvailen tämänaamuisen kerrospukeutumisen itsessäni aiheuttamaa hilpeyttä. Mittari näytti meillä tänään kuudelta aamulla yhdeksäätoista pakkasastetta ja koska minä mielelläni ulkoilen ne kaikki mahdolliset pätkät työmatkasta kävellen, oli varauduttava pakkaseen runsailla vaatekerroksilla.

Alimmaiseksi toimistokelpoinen sisävaatekerros - sukkahousut ja trikoopaita plus lisäksi töissä valmiina odottamassa hame, siihen päälle lämmittävä eristekerros - Rollings Stones paitaa ja leggaria ja kuorikerrokseksi toppareleitä ja villaasusteita. 

Noilla vaatekerroksilla pärjää toimisto-olosuhteissa että karussa ulkoilmassa.

uusi toiminto ilmestyi Loopin näytölle tänään
-  yli kahdenkymmenen tuhannen askelmäärät kuitataann numeroiden sijasta kirjaimilla

Että kylläpä kelpaa tepastella, pakkasesta viis.

Vuosi sitten olisin varmasti kangistunut kauhusta (kylmän lisäksi), jos joku olisi vihjaillen kertonut minulle, että minä vuoden päästä tulen tallustelemaan iloisilla mielin reippaat 20 000 askelta jäätävän kuuloisella pakkaskelillä. Miten näin lyhyessä, yhden vuoden, ajassa onnistuu muuttuaan omissa ajatusmalleissaan näin valtavasti? Minä nautin kävelystä nykyisin niin paljon ja verrattuna viimeviikon vaakasuoraan vesisateeseen, tuo tämän päiiväinen keli loi sanomattoman hienot puitteet ulkona liikkumiselle.

Miten pitkältä vuosi tuntuukaan eteenpäin katsottuna aikamääritelmänä - niinkuin että vuosi, sinne vuoden päähän on tästä päivästä i-k-u-i-s-u-u-s, että miksei kaikkia voi saada hetinyt. Kun vuotta miettii taaksepäin, se tuntuu uskomattoman lyhyeltä ajalta. Että vuoden kuluessa minä olen muuttunut todellisesta liikunnanvihaaja sohvaperunasta pakkasessatallustelevaksi hyötykäelyistä nautiskevaksi.

Olen sanaton ja täynnä kiitollisuutta.

Kiitos, että olen saanut kasvaa ihmisenä lyhyeassä ajassa näin valtavasti.

tyyni jäätynyt merenpinta

Kävellen taitettujen työmatkojen lisäksi houkuttelin Lindan kanssani tänään rauhalliselle kävelylenkille jäätyvää merta kastsomaan. Eiran rannassa aallot löivät vielä hiljalleen,  Merisataman rannassa veden pinnan peitti tasainen jääkerros. Mereltä huokui uskomattoman tyyni ja hiljainen, sellainen todellinen aika-on-täällä-nyt-pysähtynyt-paikoilleen - tunnelma. Tiedättehän, siis ne hetket elokuvissa kun kaikki ympäröivä maailma jähmettyy paikoilleen ja päähenkilö jatkaa yksinään liikkumista. Juuri sellainen tunnelma rannalla vallitsi.  Meni sileää peilijäätä, kaikki poijut jäätyneinät pystysuoraa paikoilleen. 

Meren pinta houkutti luistelemaan. Toivottavasti pysyisikin tälläinen vähäluminen pakkaskeli, saattaisi muutaman reilunn pakkaspäivän kuluttua päästä kokeilemaan luistelua sileällä meren jäällä. Minusta se kuulostaa ajatuksena kovin houkuttelevalta. Sitäpaitsi on kulunut vuosia siitä, kun edellisen kerran olen luistellut meren tai järjven jäällä. Tänä talvena voisi kyllä tuollainen tilaisuus uusia.

Minä toivon tälläisten kirkkaiden rapeiden pakkaskelien jatkuvan.

Aurinkoiset pakkaspäivät ja pieni lumihunti piristää niin kummasti mieltä jatkuvien sateiden ja harmaiden päivien perään. Jotenkin tuntuu, kuin olisi muutaman viimepäivän kuluessa herännyt kuukausia jatkuneesta kevyestä horrostilasta.

On kevyt ja iloinen fiilis.

Kevyttä ja iloista fiilistä kaikille lukijoille!

Rakkaudella,

Sallamari