Puhuin ensimmäistä kertaa tänään ääneen kokemastani seksuaalisesta ahdistelusta
ihmiselle, jonka kanssa meillä on yhtenevää historiaa.
Seksuaalista itsemääräämisoikeuttani loukannut henkilö sai todelliset kasvot,
sillä sekunnilla kun ääneen epävarmasti lausuin hänen nimensä.
Anonyymistä tapahtumasta tuli todellisen henkilön suorittama teko - joku toinenkin tässä maailmassa tietää salaisuuteni todellisena, teolla on kasvot muuallakin kuin vain minun todellisuudessani.
Oli yhtä aikaa vapauttavaa ja hämmentävää,
sanoa toisen ihmisen nimi ääneen.
Luopua loppullisesti siitä häpeästä,
että minä millään tavalla olisin vastuullinen toisen ihmisen loukkaavaan käytökseen tai tekoihin.
Keskustelukumppanin kasvoilta luin myötätunnon.
Sain osakseni äänetöntä lämmintä lohdusta.
Kiitos.
Keskustelu eteni omia teitään siihen, että ääneen pöytäseurueen kesken pohdittiin sitä tosiasiaa miksi ihmeessä onkaan niin vaikea sanoa ääneen sitä tosiasiaa, kuka henkilönä on seksuaalista itsemääräämisoikeuttani loukanneen teon takana. Miten jossakin syvällä sisimmässään yhä teon väärydellisen luonteen tiedostettuaakin ikään kuin kantaa häpeällistä stigmaan tapahtuneesta,
miettii salaa yksin hiljaa mielessään
entä jos minä olenkin kuvitellut vain kaiken.
entä jos minä olenkin tulkinnut kaiken tuossa tilanteessa aivan väärin
entä jos kysymys on väärinkäsityksestä ja kaikki on minun syytäni
että minä tunnen itseni loukatuksi ja tunnen pahaa oloa ilman mitään todellistä syytä
eikä oikeastaan melkein uskalla sanoa mitään ääneen
ehkä sittenkin kuitenkin olisi parempi olla hiljaa,
kokemus siitä, että joku toinen loukkaa teollaan minun seksuaalista itsemäärämisoikeutta on todellinen
oikein käsitetty tilanne, joka minusta tuntuu loukkaavalta
oli se tarkoituksellista tai tahatonta toisen osapuolen silmin katsottuna
teko loukkaa ja loukkaus on todellinen kokemus
raja on rikottu
teko on väärä - toista ihmistä loukkaava
eikä sitä saa oikeelliseksi perustelipa tekijä asiaa itselleen tai koko maailmalle
vähätellen kenties teon merkitystä, kestoa tai todellista tarkoitusperää
seksuaalisen itsemääräämisoikeuden loukkaus on loukkas
todellista
loukkaavaa
toista ihmistä vahingoittavaa
vaikka teon voisikin antaa tekijälle anteeksi
tekee kaikkensa ymmärtääkseen ja hyväksyäkseen loukkauksen tapahtuneen
teko on silti olemassa aina
se ei katoa aikakirjoita tai ihmisen kehomuistista mihinkään
mutta loukkaavan teon aiheuttamasta itseä satuttavasta tunnekokemuksesta voi toipua.
tunneyhteydestä teon ja sisällä vellovan kivun välillä voi opetella irti
yhtänä päivänä sisäisen ymmärryksen kasvettua herää huomaamaan,
että itse teon aiheuttama kipu sisimmässä on kadonnut olemattomiin.
itsellä on hyvä olla asian suhteen.
on ikään kuin sinut sen kanssa,
että näin minulle tosiasiassa on tapahtunut
enkä minä ole vastuullinen tästä tapahtumasta
olen pyytämättä näyttämölle mukaan vedetty päähenkilö
tehty ei tule tekemättömäksi,
teko vain menettää merkitystään suuressa mittakaavassa.
sympatiani kaikille pienestä tai suuresta loukkauksesta toipuville.
matka eheäksi on pitkä, mutta päämäärä saavutettavissa
ihan meillä jokaisella
Rakkaudella,
Sallamari
Ei kommentteja