Seuraan sivusilmällä kaunista tyttöä naapuripöydässä
- sitä millätavalla se nauraa seuralaisilleen ja vaikuttaa kovin ihanalta.
Sen silmät iskee kipinää ja selkeästi se flirttaa - tekee itseään tykö ja on tietoinen omasta houkuttelevuudestaan. Se on niin avoimen seksuaalinen ja puhuu naimisistaan suureen ääneen.
Se on röyhkeä, varma ja itsetietoinen.
vitun lutka
Aivan naurettaavaa tollanen käytös.
Tekee vaan mieli nauraa tässä tuon typeryydelle,
jakaa tää absurdi kokemus teidän kanssa,
niin tekin ymmärrätte nauraa sille.
Vittu niin oikein tollaselle.
STOP!
seis.seis.seis
Hold, you horses!
Mites tää nyt menikään.
When I have become such a hater?
Mikä tässä edes naurattaa.
Se, että tuo toinen ihminen tekee valinnan, jota itse en tekisi, tai johon itse en tänään vielä kykene? So what! Tyttönäytää olevan aivan cool Valintansa kanssa, joten mikä tässä nyt on minun ongelmani?
Kaikki me se tiedetään, että se on hauskaa jakaa absurdilta tuntuvia tilanteita ääneen ystäville ja tutuille ja puhua siinä sivussa kaikkea skeidaa - jokapäiväista elämää, eikö totta?
Me kaikkihan ollaan ainakin hieman sellaista? Nautitaan sitää, että joku on ainakin näennäisesti vähän huonompi kuin minä. Tai ainakin halvempi.
Tai no siis ei-niin-hyvä-ja-puhdas--kuin-minä.
Tai onhan se niinkun yleisesti ehkä,
mutta heikkoutensa silläkin on.
Ettei se niinkuin yleisesti katsottuna kyllä oo oikeasti mua parempi.
Shut the fuck up!
Näiden ajatusten keskellä voi nyt reilusti onnitella itseäsi.
Olet saanut kosketuksen Sisäiseen Tuomariisi.
Every minute, someone is judging!
Oh, that's you - your own voice inside your head!
Heeeeelp!
Mitä mä siis niinku nyt teen?
Learn to live with it.
Voisko sen Tuomarin äänen vain tyynesti ohittaa?
Arvioida vähemmän ja välittää enemmän?
Keskittyä aivan toisenlaisiin ääniin ja tuntemuksiin?
Onnistuisiko se?
Mitä sinulle maksaa yksi hymy?
Että jos tuomitsevan ajatuksen sijaan jakaisinkin tuolle toiselle ihmiselle vilpittömän hymyn? Ja kun joku olemuksellaan tekee vaikutuksen minuun, mitäpä jos kertoisin siitä hänelle
"Sun tukka on kyllä niin kauniisti laitettu."
"Sun hymy on vaan niin valloittava"
"Oo, mitenkä kengät sulla tänään."
Jos jakaisikin enemmän rakkautta,
luopuisi rohkeasti kaikesta toistemme vertailusta
ja siitä alituiseen mielessä vellovasta kilpailemisen tarpeesta.
Lunaistaisi itselleen vapauden luopua siitä huolesta,
että mitähän tuo nyt ajattelee minun kohteliaisuudestani.
Että jos ei se ymmärräkkään sitä,
ja sitten minusta tulee se idiootti jolle nauretaan.
It's up to them.
Kukin meistä voi kantaa vastuun vain omista ajatuksistaan.
Ihmisen sisällä kasvava itsevarmuus tarvitsee hoivaa ja huolenpitoa kukoistaakseen.
Voisinko minä omalta osaltani ruokkia hiukan tuon toisen ihmisen itsevarmuutta
lähes huomaamattoman pienillä rohkaisevilla sanoilla ja teoilla
Jotta jokainen ihmissielu saisi tilaisuuden puhjeta kukkaan omalla ihmeellisellä tavallaan
Miltä sinusta tuntuu,
kun joku tuntematon lausuu sineulle vilpittömän kohteliaisuuden?
Minä harjoittelen juuri tänään tuota vilpitöntä toisen ihmisen kohtaamista.
Annan luvan Todellisen Minäni rakkauslähtöiselle äänelle vahvistua,
niin että se lopulta on kyllin vahva voittamaan Sisäisen Tuomarini äänen.
Sillä kumpikaan niistä ei lakkaa olemasta milloinkaan
Todellinen Minä ja Sisäinen Tuomari ovat aina minussa läsnä - syntymästä kuolemaan.
Onneksi on vapaa tahto - vapaus valita kenen ääntä minä kuuntelen.
Lupa rakastaa ja jakaa ympärilleen rakkaden täyteisiä ajatuksia
odottamatta mitää vastineeksi.
Löytää onnellisuus syvältä itsestä
- omista teoista ja ajatuksista.
Vapautua oletuksista ja vakiintuneista toimintamalleistaan.
Mahdollisuus kasvaa ihmisenä.
Löytää joka päivästä enemmän onnellisuutta.
Ensi kerralla kun mä kohtaan tuon tytön,
mä sanon sille, että sä kylläpä sä olet ihana ja että mä olen vähän myytynä sun hymyyn.
Nautin siitä, miten se nauraa täynnä elämäniloa.
Olen iloinen sen puolesta, että se on löytänyt elämäänsä niin paljon keveyttä ja seksuaalista vapautta - vaikka ne onkin niitä osa-alueita jotka vähän vielä hämmentävät mua, siis niitä joiden kanssa mä en ole aivan sinut omassa elämässäni - mä voin silti olla onnellinen tuon tytön löytämästä vapaudesta. Ja uskoa ja luottaa siihen, että sielullinen vapaus ja tasapaino elämän osa-alueiden kesken on munkin saavutettavissa.
Aivan sama mitä sanoo Simon - minun Sisäinen Tuomarini.
Sen ääni on ulkopuolisten syötettyjen ajatusmallien ja opetusten tuotos,
se on se ääni joka määrittelee mikä on absoluuttisesti hyvää ja pahaa - oikein ja väärin,
joka pelkää kaikkea tuntematonta - vihaa, arvostelee ja on ainoana oikeassa.
Se on adaptoinut itsensä elämän varrella hyvin mun sisäiseen maailmaan ja kaapannut Todelliselta Minältäni vallan ajatuksistani onnistuneesti jossakin elämän varrella.
Tai siis no, eihän sillä enää oikeastaan kovin isoa valtaa ole,
nimittäin menosssa jo vuosia kestänyt vallankumous.
Freedom!
Sitä me kaikki janoamme.
Se on sitä ihmisenä kasvamista.
Love more,
hate less!
Rakkaudella,
Sallamari
Ei kommentteja