Kesäpöhöä kerrakseen

Onnea on uusi peruukki.
Peruukin myötä vahvistui tunne,
että lyhyt tukka on oikea valinta jokapäiväiseksi tukkatyylikseni.

Aamulla herätessään ei meinaa saada silmiä auki - turvotuksen takia.

Korsetin sijaan tekee mieli kiskoa ylle verkkarit - turvotuksen takia - enkä mä edes omista verkkareita.

Tekee mieli jättää kemut väliin, koska olo on kerrassaa sietämätön.

Frisbee golfia heitellessä miettii puolessa välissä, että loppuispa tää rata jo - mut hei, mähän tykkään heitellä frisbeegolfia,

Useimpina päivinä olo vaan tuntuu sietämättömältä ja vatsassa kiertää.

Yrittääköhän mun kroppa kertoa mulle jotakin?

Peruukista ja nenäkoristeesta on luvassa lisää juttua myöhemmin
ihan omana postauksenaan.

Kroppa kertoo, että haluaisi voida vähän nykyistä paremmin - jaksaa enemmän ja oireilla vähemmän. Varovaisia vihjeitä on sadellut viimeksi kuluneiden viikkojen aikana siihen suuntaan, että pieni suunnannmuutos elitapoja pohtiessa olisi paikallaan.

Byhyy, mutta rakas keho, sinähän rakastat ja janoat kaikkea makeaa.
Ja mä  oon vaan tehnyt just niinkuin sä olet pyytänyt!
Minä inhoan ja pelkään muutosta - etkö ymmärrä!

Kiitos kaikesta rakkaudestasi - kiitos makeasta, kiitos herkuista.
Kiitos, että hyväksyt minut ja rakastat minua tälläiisenä - sinun kehonasi.
Enemmän kuin makeaa, rakastan vapaan liikkuvuuden tunnetta ja toivon, että lähdemme etsimään yhdessä rohkeasti lisää vapaan liikkuvuuden tunnetta elämään.

Ensimmäistä kertaa elämässä kertyneiden lisäkilojenkaan myötä oma keho ei ahdista minua. Tunnen kehossa raskaalta tuntuvaa painostavuutta - sellaista, josta kesän alussa ei vielä ollut tietoakaan. Tiedostan tarpeen tehdä toisenlaisia valintoja kehoni ravitsemisen ja liikuttamisen suhteen, mutta kaikenlainen laihdutuspanikointi loistaa poissaolollaan.

Lievästä huonovointisuudesta huolimatta tunnistan rakastavani kehoani tässä hetkessä juuri tälläisenä. Tiedostan kehoni viestit halusta keveämpään oloon. Äänen siivittämänä sisälläni kipinnöi tarve rakastaa kehoa vielä enemmän ja kehotuntemuksia kuunnellen tunnen henkisesti olevani valmis rakkauudellisiis muutoksiin elintavoissani.

Vaikka onnistut oivaltamaan vapauttavan rakkauden tunteet omaa kehoa kohtaan,
 säilyvät fysiikan lait ympärilläsi kaikesta huolimatta muuttumattomina.

Energian määrä on vakio, se on sama kaikkina ajanhetkinä. 
Energiaa ei voi syntyä eikä kadota.

Näistä loppukesän kuvista on  havaittavissa minne kesäherkuissa piileskellyyt energia on varastoitu. Siellä se on - minnun sisuksissani - turvassa kaikelta pahalta


*****

Ei auta itkeminen, eikä voivottelu.
Kun eivät ne tehoa turvotuksen tunteeseen,
eivätkä raskaaseen fiiilikseen frisbeegolfkentällä ylämäkeen kipaistessa.

Toisenlaiset valinnat auttavat.

Heihei Pappagallo tötteröt,
itkuksi pistää tämä luopuminen - vaikkakin vain hetkellinen sellainen - , 
minä todella todella pidän makeansuloisesta tunteesta makuhermoisissani.
Tervetuloa takaisin elämääni aktiivisuus ranneke,
missä olet piileskellut viimeiset kuukaudet?

Suljetun systeemin alkuenergian ja loppuenergian erotus on systeemin tekemä työ.

Työllä tilanne tasoitetaan alkukesän lukemiin.


Nytko sitten tästäkin tulee sellainen elämätapamuutosblogi?
Salikuvia, proteiinipirtelömainoksia ja tiputettuja kiloja?

Kiitos ei.
Blogi jatkaa vanhalla linjalla,
keskyttyy rakkauteen ja BodyLOVE ajatuksiin.

For the sake of Love,
nyt on vain minulla hetki tehdä uudenlaisia valintoja kesäpöhön kesytyksen nimissä.

Because I am worth it!


Rakkaudella,
Sallamari