Kulunut viikko on ollut varsin silmiäavaava kauneteen liittyvien määritelmien osalta. Olen oppinut ymmärtämään eläväni kauneuskäsitekuplassa. Mikä minun silmissäni kaunistaa ihmistä - hiukset, meikit ja asujen tyylivahteet - on toisen silmissä kerrassaan omituista - ja tietenkin päinvastoin.
Olen todella kiitollinen, että opiskelujen etenemisen myötä olen saanut ymmärtää eri sorttisten kauneuskäsitekuplien olemassaolon varsin selvästi havainnollistettavien esimerkkien valossa. Olen siitä onnekkaassa asemassa, että aktiivisen vuorovaikutuksen kautta - 50 naista parinsadan neliön sisällä kahdeksan tuntia päivässä - minulle on auennut täydellinen tilaisuus tutkia elämää muiden kauneuskäsitekuplien sisäpuolella. Ihmettelemällä, kysymällä ja "näytä esimerkki" -pyynnöin havaintomateriaalista tutkimalla olen hiljalleen kasvattanut omaa näkökykyäni havainnoimaan itseäni ympäröivää maailmaa ja kaikkea sen sisällään pitämää kauneutta aivan eri tavalla.
Olen kuluneen viikon varrella saanut oppia ymmärtämään ja arvostamaan kauneuskuplani ulkopuolelle jäävää maailmaa aivan toisella tavalla kuin ennen.
Kunnioitus toisen ihmisen ulkonäkövalintoja kohtaan on kasvanut.
Varsin järisyttävää on havainnoida se, miten suppeasti olen maailmaa katsellut aikaisemmin. Olen ollut aika tavalla arogantti ja onnistunut ignooraamaan moni mielenkiintoisia tyylijuttuja - ihan vain koska ne nyt eivät täydellisesti ole mielyttäneet minun esteettistä silmääni.
Aika tavalla sellaista totaalista välinpitämättömyytta ja kohtalaisen ehdotonta omaan napaan tuijottelua ollut tässä ollut elämänasenteeni oman pienen kauneuskäsitekuplan sisällä.
Liian vähän kysymyksiä ja kiinnostusta toista ihmistä kohtaan,
aivan liiaksi "tälläinen minä olen ja tälläisenä teidän minut pitää vastaan ottaa" -pöhöttelyä. Otanhan mäkin teidät vastaan, siedän teitä ja silleen...en ihmettele tai sano arvostelevaa kritiikkiä - ainakaan päin naamaa - vaikka en minä nosita teidän jutuista mitään tajua - tai edes haluakaan tajuta - mutta hei, minä olen peruskohtelias ja suvaitsevainen.. tiedättehän...you know.
Olenhan minä aina ajatellut, että jokainen on kaunis sellaisena kun on.
Sun valita, ei sillai kuulu mulle.
Mutta että olisin ollut rehellisen kiinnostunut toisen ihmisen kauneusmieltymyksistä ja siitä mitä tuo ihminen tyylillisesti viestii maailmalle silloin kun ihmisen tyyli ei istu missään muotoa yksiin minun tyylimieltymysteni kanssa ,sellaisen toisen ihmisen huomioimisen minä olen jotenkin täysin sulkenut ajatusteni ulkopuolelle.
Tosi kiva toi sulla, on sun näköinen ja pukee sua - niin minä olen toiselle ihmiselle aina osannut sanoa, mutten todella perehtyä siihen miksi ihminen pitää juuri tuollaisesta tukkamallista tai miksi näkee juuri tälläisen vaatekaappin siinä omassa kuplassaan täydellisen ihanana. Sen sijaan, että sanoo ihan-kiva-joo, voisi kysellä toisen inspiraatiolähteistä sekä ihanteista ja käyttää tilaisuuden tutustuen itselle uusiin kauneusmieltymyksiin.
Maailma on paljon monipuolisemmin kaunis, kun rohkaisee avaamaan silmiä todenteolla oman kauneuskäsitekuplansa ulkopuoliselle maailmalle.
Tried and tested.
Everyone is beautiful the way they are.
Nowdays I see why you like what you like.
Oman kuplan ulkopuolelle kurkkailu on antoisaa.
Mukavaa viikonloppua!
Rakkaudella,
Sallamari
ps. kuplani ulkopuolelle tiirailu on saanut minut ymmärtämään tällä viikolla esimerkiksi balayage ombre -raidoituksen hienoutta ja sitä miksi ombre tukka viehättää.
Ei kommentteja