Jo toisen kerran reilun vuoden mittaisen ajanjakson sisällä Salon taidemuseo Veturitalli onnistuu yllättämään minut hyvätasoisella taidetarjonnallaan. Rehellisyyden nimissä on vielä lisättävä, etten ole ylipäätään yhtään huonoa näyttelyä vielä Veturitallin taidemuseossa nähnyt.
Myönnän heti näillä ensimmäisillä tekstiriveillä, että olen todella välinpitämätön oman kotikaupunkini taideannista. Minussa elää todella sitkeästi sellainen ajattelumalli, että laadukkaan taidekokemuksen saadakseen on matkustettava jonnekin kauemmas. Kuten ensimmäilläkin Vaturitalli vierailuillani, asetelma on tämänkin näyttelyvierailun osalta sama - Vihreiden syyskokous Veturitallilla. Otan aina täyden hyödyn irti näistä vuosikokouksista - kun kerran ollaan taidemuseossa jonkin syyn varjolla, tulee tarjolla oleva näyttey kierrettyä sillä samaisella reissulla.
Esillä oleva näyttely oli tälläkin kertaa loistava, aivan samalla tavalla kuin edellisellä vierailulla esille ollut Nick Brandtin valokuvanäyttelykin. Valokuvien sijaa tällä kertaa koettavana on nuorten suomalaisten nykytaiteilijoiden ajankohtainen Taiteen uudet tarinat -näyttely. Ennen suomalaista esitystä näyttely oli kesän ajan esillä Manchesterissä Buryn taidemuseossa ja nyt siis 17.01.2016 asti nähtävissä täällä meillä Salossa Veturitallin taidemuseossa.
Ensimmäinen mieleeni nouseva kokemusta kuvaileva sana tuota näyttelykokonaisuutta pohtiessani on monivärinen, Yhtenä kuvailevana sananas monivärinen tiivistää mielestäni täydellisesti näyttelyn teosten hienoutta. Näyttelyssä on esillä paljon väriä monenlaisessa olomuodossa - valoina, tekstiilipintoina, maalipintana ja heijastuksina.
Esillä olevat teokset ovat hyvin pitkälle käsitteellisiä ja samanaikaisesti kuitenkin myös helposti lähestyttäviä. Niin mielenkiintoisia ja monitahoisesti aistittavia, että näyttelyvierasjoukossamme olleet alakouluikäiset nuoret nauttivat näyttelystä aikuisten rinnalla täysin siemauksin.
Valitsin tekstin kuvitukseksi näyttelyn kolme suosikkiteostani.
Ylimpänä Niina Mantsisen grafiittitaiteesta inspiraatiosa saanut ryijy. Graffiti aiheen lisäksi tämän työn tekninen toteutus veti minua puoleensa. Tälläisen voisin haluta omalle seinälleni, sen verran lumoavaa katseltavaa on tuollainen tekstiilipintainen graffiti.
Keskimmäinen teos on Laura Konttisen Island with No Memory, jonka värimaailmaan mieleni upposi välittömästi. Teos on minun silmin katsottuna sointuvien värien visuaalista ilotulitusta ja kenties juuri värien vuoksi pidän teoksen yksittisistä osasista.
Alimmaisena on minulle koko näyttelyn töidenn joukosta ylivoimaiseksi suosikiksi noussut Taneli Rautiaisen Kuilu työ. Tälläisenä pimeänä vuodenaikana teos suorastaa imee minut sisälleen. Olisin voinut seistä noiden valojen loisteessa tuntikausia nautiskellen värivaloista loisteesta mieleen nousevien tunnetilojen loputtomalta tuntuvaa virtaa. Kuilu -teos oli todella vaikuttava kokemus - jotakin sellaista tunneperäiseen taidekokemukseen valahtamisen onnea, sellaista hyvää mitä nykytaide minulle parhaimmilaan edustaa.
Suosittelen lämpimästi katsastamaan tämän näyttelyn, mikäli satut Salossa - vaikkapa vain ohimennen - piipahtamaan. Esillä on koko joukko nuoria lahjakkaita suomalaisen nykytaiteen edustajia, joista kuulemme varmasti tulevaisuudessa vielä lisää.
Oikein mukavaa sunnuntaipäivää!
Rakkaudella,
Sallamari
Ei kommentteja