Dream Big, Dream Now

"Aattele miten elämä voi muuttua vuodessa, 

sanoo hän ja menee vaihtamaan kakkavaippaa."

Näin totesi Helsinkikodin Linda eräänä pimeänä keskiviikkoiltana, kun kerron kivan päivän aikaansaamasta hyvästä fiiliksestä Helsinkikodin sohvalla köllötellessä.

Sai minut miettimään asioita.

Vuotta aikaisemmin sillä samaisella sohvalla minä itkin ja olin läpensä onneton. Joka päivä sillä hetkellä tekemäni työ sai tuntemaan minut itseni huonoksi ja pelkäsin etukäteen seuraavaa aamua. Inhosin itseäni, työtäni ja työn minussa esiin nostattamaa totaalista epävarmuutta. Joka päivä joku heitti pöydälle negatiivissävytteisen faktan osaamiseni tasosta - tai sellaisen filtteriin läpi minä maailman äänet ainakin kuulin -  sai minut sanoilaan tuntemaan itseni täysin hyödyttömäksi.

Tänään viimeksi minua kiitettiin - "Kiitos sinulle."
Sain kiitollisena herätä tähän päivään tietoisena siitä, että maailmassa on sittenkin se minun koinen paikka - se juuri minulle sovitettu paikka. Ja mikä hienointa, olen saanut löytää tuon paikan tietoisuuteeni. Minulle hyvä paikka tässä  maailmassa, paikka missä voin kokea olevani tarpeellinen ja arvostettu.

On kuljettu halki valtavan suuren muutoksen. Eteeni heitetyistä kivuliailta tuntuneista haasteista kasvoi nyt aikajanaa taaksepäin katsellessa se polku unelmaelämään. Suurien valitojen äärellä Universimi laittoi minut kohtaamaan itseni ja värittämään sanoiksi todelliset toiveeni.

Oli opeteltava sanomaa ei.

Oli opeteltava sanomaan kyllä.

Oli opeteltava sanomaan minä osaan, minä uskallan

ja ennen kaikea rohjettava sanoa minä yritän.

Todellisen minäni ääntä kuunnellen, piirsin vuosi sitten aarrekarttaani tulevaisuuteni. Tein näkyviksi ne todelliset toiveeni. Rakas Universumi, tämä on se mitä minä oikeasti haluan. 

Kyllä minä voin.

Kyllä, minä olen unelmani arvoinen.

Kyllä unelmasta tulee totta, kun itse rohkeudella elää unelmansa todeksi.

Yksin en tähän ole pystynyt, tarvittiin myös rohkeutta luottaa ihmisiin.  Kiitos sadat matkanvarrella minua auttaneet ja rohkaisseet ihmiset.

Olen tällä polulla saapunut sellaiseen pisteeseen, jossa on katse suunnattava varovaisesti tulevaan. Tämä opiskelijaelämä on nin ihanan turvallsita. Rauhallista ja seesteistä lillumista - tänään tietää jo mitä huomenna tekee. Säännöllinen tulonlähde mahdollistaaa huolettoman heittäytymisen oppimisen äärelle ihan täysillä. On lupa lähes sokeasti luottaa siihen, että seuraavan vuoden ajan asiat ovat vielä juuri tällä tavalla vakaat kun ne tänään ovat. Tiedät minne menet aamulla, tiedät että tulet taloudellisesti toimeen.

Mitä vuoden päästä tapahtuu?
Helppouden keskellä lilluessa on suunnattava katseen tuleviin vuosiin. Luotava rohkeasti aarrekartaksi ne kaikku jo olemassaolevat haaveet ja toiveet tulevien vuosien varalle.

Kevyesti pelottaa sanoa, että tuonne minä menen seuraavaksi töihin. Tuolla on se minun kokoinen paikka maailmassa odottamassa minua. Minä tiedän tuotavani tarvittavan lisän tämän porukan meininkiin.

Sydän tietää mitä tulevalta haluaa. Mieli arastelee vielä hiukan heittäytyäkseen väritttämään todellisen minäni unelmat sanoiksi ja kuviksi.

Rohkeutta tarvitaan jälleen.

Ehkä huomenna.
Tai ensi viikolla.


Pitäisi tässä hetkessä saada nyt kuulla, että joku sanoisi ääneen ne taianomaisen sanat "Olet sen arvoinen."

Ihan kun oma ääni ei siihen riittäisi.

Etsiessäni sisältäni rohkeutta,
minä rohkaisen nyt Sinua.

Unelmoi.

Usko unelmaasi.

Elä unelma todeksi.

Rakasta itseäsi ehdoitta,
 juuri tälläisenä juuri tänään.

‪#‎neverstopbelieving‬

‪#‎kiitos‬


Rakkaudella,
Sallamari