Aniharvoin pidän mitään asioita elämässäni sillätavalla enimmäkseen vain omana tietonani - tämä blogihan on perustettu alunalkaenkin sitä varten, että voisi rehellisesti puhua ääneen aivan kaikesta. Eritoten sellaista kokonaisvaltaisesti sisintäni aivan erityisesti koskettavia on oikeasaan jopa haastavaa pitää pelkästään pienen piirin tietona.
Tämän jutun kanssa mä olen ollut aika hissukseni, sillä minua ujostuttaa. Pohdin arkaillen, että mitä minusta ehk ajatellaan - entä jos joku sisimmässään kärkeästi päätää (ja mikä vielä pahempaa puhuu ääneen selän takana), että eihän tuo tuon yritelmä ole aitoa ja oikeata, että mitä tuokin nyt oikein yrittää.
Lauantaina löysin rohkeuden ja päätin ensi kerran iloita asiasta avoimesti.
Salon Teatterilla luotsaamani burleskikurssi huipentuu mahtavaan Burleski-iltamaan Teatterin tiloissa 20. ja 21. toukokuuta!
Mun ihanat valloittavat leidit ottavat estraadin haltuunsa ja kukin omalla valoittavalla esityksellään jakavat BodyLove -ilosanomaa yleisölle! Nuo mun leidit, ne on niin timantteja! Ajoittain melkein pakahdun onnesta saadessani kutsua kurssilaisia Mun Leideksi.
Mun ihanat valloittavat leidit ottavat estraadin haltuunsa ja kukin omalla valoittavalla esityksellään jakavat BodyLove -ilosanomaa yleisölle! Nuo mun leidit, ne on niin timantteja! Ajoittain melkein pakahdun onnesta saadessani kutsua kurssilaisia Mun Leideksi.
Olen useamman vuoden salaa kaikilta katseilta kasannut itseäni siihen hetkeen, kun saan jakaa oman polkuni varrella keräämääni oppia ja löytämiäni oivalluksia ihmisille. Tehdä rohkeasti taas sitä juttua, mikä oli liikunnanohjaushommista luopuessa se kaikista vaikein päästää irti. Se juttu, jonka perään sydämeni itki kaikista eniten.
Olen kaivannut takaisin ohjaamisen pariin. Takaisin tilaan,jossa voin kannustaa ja rohkaista ihmisiä tekemään juttua joista niille tulee hyvä fiilis. Sellaista tilaisuuta, jossa saan jakaa hankkimaani tietoa eteenpäin ja innostaa ihmisiä löytämään itsenäisesti lisää tietoja ja taitoja itselleen. Kertoa ihmisille, että ne on ihania ja riittävästi just noin.
Kirsikkana kakun päälle saan vielä olla tekemässä sellasta burleski-iltaman, jollaisesta mä olen salaa unelmoinut. Iloinen harrastajavoimin arjen lomassa tehty kokonaisuus, jossa kaikilla on tasapuolisesti tilaa tulla nähdyksi juuri omana itsenään. Ilman että kukaan kertoo että jos et tee juttua näin sä et oo riittävästi. Saan olla luomassa tilan jossa jokaisen äänellä ja omalla itselle tärkeällä sanomalla on mahdollista kuulua autenttisessa olomuodossaan.
Lämminhenkinen innostava tapahtuma,
jossa jokainen on riittävästi juuri omanlaisenaan.
Olen saanut (ja saan edelleenkinn) kannustaa ihania leidejä treenaamaan tosissaan omaa juttua ja löytämään ne omat vahvuutensa. Vakuuttaa, että omaan juttuunsa panostamisen kautta loistaa omanlaisenaan tähtenä omien vahvuuksiensa kanssa. Kannustaa kilpailemattomuuteen ja valaa uskoa siihen, että vaikka joku toinen jossakin muualla loistaa aivan erityisesti itsenään, olet Sinä juuri sinunlaisenasi riittävästi.
Miksi sitten tämä hiljaisuus kaiken onnellisuuden keskellä?
Koska miun pääni sisäiset demonit uskottelee minulle, että minä en riitä. Että se mitä olen tehnyt ei jotenkin olisikaan tarpeeksi vaan että pitäisi olla niinkuin joku toinen on. Pitäisi olla parempi, kokeneempi, osaavampi ja kaikin puolin hienompi.
Joskus on rohjettava huutaa menneisyyden demonejaan lujemmin. Rohejttava sanomaan, että ajattelipa kuka hyvänsä mitä hyvänsä mä rohkenen sanoa
Olen niin onnellinen ja ylpeä tästä projektista!
Tää on niin siistiä.
Kiitos Salon Teatteri ja Mun Ihanat Leidit.
Tietämättänne, te ootte auttaneet minua rakentamaan itsestäni vähän vahvemman.
Ai joo, lippuja meidän esitykseen saa Lippu.fi -palvelun kautta.
Rakkaudella,
Sallamari
Ei kommentteja