Kirjoitat naamakirjaan päivityksen
"Olen niin monta päivää karkkilakossa, kuin tämä päivitys saa tykkäyksiä." - 157 ihmistä tykkää päivityksestäsi. Kivasta kissakuvassa tykkää kuusi.
Jos minulta kysyt, ansaitsisi kissakuva vähintään tuplasti karkkilakkohaastetta enemmän tykkäyksiä. Hassunhauska kissa - com' on ihmiset - käsi ylös kuka ei helly tykkäämään hassusti kieli ulkona suusta nököttävästä suloisesta otuksesta. Mutta ei, se että voit saattaa lähemmäisen kärsimään karkittomana vie voiton tässä tykkäyskisassa.
Eipä auta kuin nieleskellä katkeruuden karvaita happoja ja käydä 157 tsemppaajan voimin karkkilakkoa kuulostelemaan.
Jatkossa tilapäivitykset voisi olla syytä pitää yksinomaan hassuja kissakuvia ja -videoita - linjalla. #kantapäänkauttaoppiminen
Selvennykseksi on hyvä kertoa, että rehellisesti puhuttuna karkkilakkoilen ihan omasta vapaasta tahdosta. Haluan kuulostella termin "karkkilakko" psykologisia vaikutuksia itseeni. Leikin tulella - voimmekin pohtia projektin viisautta - törkkien isolla seipäällä sisälläni nukkuvaa totaalikieltäytymisestä nautintonsa saavaa anorektisestä maailmankuvasta hurmioituvaa syömishäiriökroonikko persoonani osaa. Paholaiselle pikkusormi ja sitärataa.
Riskialtista tiedetään, mutta uteliaisuus voitti. Lakkorajoitteet olen määritellyt koskemaan vain karkkia - irtokarkkeja, karkkipusseja, patukoita, karkkiaskeja, konvehtirasioita ja suklaalevyjä. Kaikessa muussa muodossa - suklaakakut, kinuskijäätelöt tai vaikkapa kaakao - herkuttelen kuten ennen.
Syömishäiriö minussa näkee maailmassa ainoastaan mustaa ja valkoista.
Paljon kaikkea tai ei yhtään mitään.
Toipumisen näkökulmasta tällainen "tuota en halua mutta saman aikaisesti tätä kyllä otan" -ajattelu etenkin tasa-arvoisessa asemassa olevien herkuiksi luokiteltuhen ruoka-aineiden suhteen on tervetullut uusi ajattelumalli.
Ajattelumallit kantavat aasinsiltana tämän kertaista tarinaa eteenpäin ravintoterapeutin tuolille.
Minä tapailen tämän vuoden ajan lääkärin suosituksesta säännöllisesti ravintotetapeuttia. Kyseessä on tällä kertaa kunnallinen julkinen palvelu, joka ensimmäistä kertaa elämässä ei aiheuta minulle mielipahaa. Olen päässyt käsiksi rakentavaan keskusteluyhteyteen.
Ravintoterapeutin tapailu on ensimmäinen askel kohti unelmaani toisesta rintojenpienennysleikkausta. Jotta leikkaus toimisi toivotulla tavalla jonakin elämääni helpotuksen tuovana on väistämätön tosiasia se, että painoa on saatava pois useampi kymmenen kiloa.
Useita vuosia sitten hyvä työterveyslääkäri ehdotti taustani tietäen minulle painonpudotusmetodiksi laihdutusleikkausta. Uusi omalääjäri trveyskeskuksessa kuunteli avoimin mielin toiveeni laihdutusleikkauksesta ja ehdotti rohkeasti projektin alkuunsaattamista syömishäiriöpotilaisiin erikoistuneen ravintoterapeutin tapaamisella. Säännöllinen pitkäkestoinen tapaamisjaksoaika on tarpeen, jotta selvitämme seikkaperäisesti laihdutusleikkaista pohtivan tahon minussa itsessäni.
Puhuuko nyt todellinen minä vai aktiviiseksi toimijaksi pääsyä etsivän syömishäiriön ääni.
Pari ensimmäistä tapaamista ravintoterapeutin kanssa ovat olleet aivan loistava kokemus. Ei syyllistelyä, ei saarnoja tai läksytyksiä kaloreista ja liikunnasta. Puhetta jokapäiväisestä elämästä ja sen mukanaan tuomista erityispiirteistä ja haasteita ravinnon saannin suhteen. Puhetta tunteista ja minun kokemyksista syömishäiriöstäni.
"Ei ravintotetapeutin luo tulla aina laihtumaan, meidän tulisi tarjota monta muutakin mahdollisuutta." Tuo lause on ravintotetapeutin ensimmäinen lause minulle. Ratkaiseva lause, joka sai minut istuutumaan vastaanottotuolille ja kuulemaan mitä keinoja hänellä on tarjota käyttööni, jotta osaan paremmin jatkossa kohdata itseni.
Miksei jokaista ravintotetapeuttia velvoiteta kohtaamaan vastaanotolleen tulevaa potilasta näin? Miksi julkinen terveydenhuolto yhä tarjoaa työsuhteen jatkuvasta lisäkouluttautumisesta kieltäytyvälle omassa dinosaurusaikaan sijoittuvassa kuplassaan elävälle vanhoilliselle kalorinatsille?
Toivoa hyvästä kohtelusta on, kunhan jaksaa riittävän pitkään seilata palvelutarjoajien viidakossa. Otan osaa jokaisen puolesta, joka joutuu kokemaan huonoa kohtelua ravintoterapeutin puolelta. Ole sitkeä, vaadi parempaa - paras neuvo jonka voin antaa. Helposti sanottu, hankala toteuttaa. Vaaditaan paljon jaksamista, joka oman huonon olotilan vuoksi voi olla muutenkin kortilla.
Minä tsemppaan täällä. Positiivisen kokemuksen viimein itse eläneenä halua omalla tarinalla nostattaa sisua ja toiveita sinussa lukijani. Juuri sinussa, joka tällaisien asioiden ja ajatusten parissa omasssa elämässäsi painiskelet ehkä juuri tässä hetkessä.
Täällä ollaan, vertaistukea tarjolla.
Palaa lihavuusleikkausmieyteisiin ja painoon liittyviin ajatuksiin toisella kertaa. Tiedän, että nuo ajatukset minun pohdintoina kiinnostavat useampaa ihmistä, sillä olenhan äänekäs tässä hetkessä omana itsenään elämisen ja monimuotoisen BodyLove asenteen puolestapuhuja.
Stay tuned, lisätietoja luvassa.
Kysy myös rohkeasti, yrityisedti jos haluat tietää ajatuksiani ja syvempiä.perusteluja jonkin tietyn jutun ympärillä.
Rakkaudella,
Sallamari
"Paljon kaikkea tai ei yhtään mitään." <-- Juuri tämä on ollut ja tulee varmasti vielä pitkään olemaan minunkin ongelmani. On vaikeaa elää ns. normaalisti, kun syömishäiriö sanoo, ettei mitään saa syödä - tai jos syö vähän jotain, se on sitten siinä, sokka irti ja sitä rataa, kunnes se taas kerää voimansa ja syöminen on jälleen kiellettyä huvia. :(
VastaaPoistaLöysin yllättäen YTHS:n terveydenhoitajien joukosta tosi hyvän "ravitsemusterapeutin" (en ole varma, oliko hänellä juuri tätä täsmällistä koulutusta taustallaan vai jotain muuta), joka ei ensimmäisenä ryhtynyt saarnaamaan kaloreista ja liikunnasta, vaan ehdotti, että aluksi ryhtyisin ylipäätään syömään. Syömää joka päivä, samoina kellonaikoina, riittävän paljon, nauttien siitä. Enkä valvoisi öisin ja napostelisi, vaan nukkuisin ja mieluiten pimeässä. Kunhan aloin onnistua näissä tavoitteisa, koheni vointini jo aivan merkittävästi. :)