Lauantai-illan huumaa

Dorothy, I think we are not in Kansas anymore.

Its time to share the fun - Burlesque Workshop.

 

With Love,

 Sallamari

Update your favourite So-Last-Season-Jumper - todays DIY tip

Easy as smiling in Autumn rain.

Happy Crafting!

With Love,

Sallamari

I got Bitten by the Blog Bug

I got a blog bug from forever so fabulous Lara

thank you - thank you - thank you

Here are the rules once you are awarded/tagged:

    If you are given the Blog Bug award, You must answer the questions that follow and the title of the post should be "I Got Bitten by the Blog Bug"

    You must give the link of where you originally got this award, and you can tag as many bloggers as you want. Link their pages on the post and also inform them through comments in their blog. :)

    Optional: You must post a banner corresponding to the site that you are using to blog in your sidebar and it should link back to your post about the Blog Bug Award.


Questions
1)When and Why did you start blogging?

It was a beautiful day whenmy shrink said to me, that it might be beneficial for me to write my thoughts down. And tell the truth to myself, nothing but the truth. And so I started blogging and in a short amount of time my blog has grown to a personal growth journey.

2)What do you love to blog about and why do you like it?

(this is a secred, but it will be...Dreams) I love to give somekind of a expessional form to my Dreams

3)How did you get your blog name?

I have flanmingo tattooed in my left arm. When I started the blog I went to some onomatopoetic web page and searched words that rhymes with Flamingo. Mango was the winner, so Mangos for Flamingos

4)What do you think is your best post yet?

First 'outfit of the day' (aka päivän asu) pic - I feel so proud that I did it.

5)What is your inspiration for blogging at present?

Personal growth

6)Message for your readers:

Live, Love:, Laugh - and  keep Dreaming

All of you, who read this blog entry and write your own blog.

This BlogBug Bite is for you.

Please copy and share it.

and leave a note behind.

*****

Thats all for today.

With Love,

Sallamari

 

Crafty Friday

Im still feeling quite emotional (in a very very good way) after yesterdays therapy session. 

Im feeling so speechless. At this point words for feeling seems to come behindhand.

Instead of words, I let my creations speak for themselves.

The Greatest thing therapy has brought back in my life, is ability to express my self freely and create amazing things (yep, my creations sometimes amaze me...like Im really so good that I can really do things like this O o)

So please, enjoy my latest crafty tutorial.

(can I share my latest dream with you? well, Im dreaming that one day..I will.. write, print and publish my creations as a How-To tutorial book. Whatcha think bout my idea?)

*****

Olo on edelleen sanaton ja tunnerikas (todella hyvällä tavalla tällä kertaa) eilisen terapiaistunnon jäljiltä. 

Mä olen oppinut niin paljon uutta itsestäni, että tällä kertaa saattanee kestää totuttua pidempään, ennekuin osaa järjestellä kaiken sisälläni pulppuavan järkiperäiseksi (tai edes sen suuntaiseksi) sanottavaksi.

Sanojen sijaan luomukseni puhukoot tälläkertaa puolestaa.

Hämmästyn itsekin tavantakaan siitä, millainen potentiaali onkaan kätekettynä minuun.

Luomisen vapaus ja luomisen mukanaantuoma pullpuava ilo on lienee parasta mitä terapia on tuonut elämääni.

Eipä muuta, kuin mukavaa viikonlopun alkua.

(saanko jakaa jälleen kerran unelmani kanssanne. haaveilen että...jonkin päivänä...kirjoitan, kuvitan ja julkaisen step-by-step ohjekirjan luomisistani. jep, nyt unelmallani on muoto!

mitä mieltä olette ideastani?)

With love,

Sallamari

Adding another language

 

outfit of the say:

dress H&M size L

shirt under the dress Seppälä, size m

leggins Primark size l

belt, 2nd hand

shoes from unknown place

hair flower, seppälä

Family Order aka brooch, selfmade

Family Order close up.
I made this to support my dear hubby in local council election
(Im not a fan of those plastic support-me-pins at all. I prefer something fancier)

after last weeks make-up free days, one pic of me in casual make-up

I ve been kindly asked inn several occations to write few words in a day in English.

It  seems, that there is some non Finnish speakers out somewhere who likes to know thing or two about me and my world. Since pictures only tell part of the truth, I decided write small summary of my thoughts in English too from now on. 

So here  we go, my first post in English.

With Love,

Sallamari

 

Tartuntavaara ja vaiettua häpeää

Teksti ja kuva liittyvät tänään toisiinsa.
Meillä on nimitäin täitä. Tai oikeammin oli, sillä tämäpäiväisessä tarkastuksessa täiyksilöiden ja täimunien saldo oli puhdas nolla.
Tarina saa alkunsa jo pari viikkoa sitten (kuuluisa Lady Gaga maanantai, sivumennen sanottuna), kun päivähoidossa lapsellani havaittin täitä. Asian ytimessä oltiin - eikun apteekkiin ja täimyrkkyä päähän. Siivottiin taloa, pestiin lakanoita. Pehmolelut järjestivät täifestivaalien kunniaksi saunaillan, siellä ne istuivan muutaman tunnin sulassa sovulla ysikymppiseksi lämmitetyn saunan lauteilla koko lelukööri dinosta muumioon. Ja sitten eikun odotettiin, seuraavaa maanantaita, jolloin häätömyrkkyä sai uudelleen laittaa pieneen päähän. tukkaa kampailtiin välissä täikammalla ja täiden ihmeelliseen maailmaan tutustuttiin kirjallisuuden voimin. Teresa täi palaa kuuhun, on muuten hellyyttävä lapsille suunnattu teos täiden maailmasta. Ja helpottaa lasta ymmärtämään sen, ettäei täiden ilmestyminen lapsen tukkaan perheen tai lapsen vika. Eikä johdu liasta, onnettomista kotioloista tai laiminlyövistä vanhemmista. (hups, hyppäsipä tarina sivuraiteille). Viime maanantai toi tullessaan uusia täituttavia. Uutta myrkkyä päähän ja täit kohti kuuta. Tällä kertaa täit olivat ilmeisesti päättäneet tulla pysyviksi ystäviksi, sillä sitkeästä kampauksesta huolimatta täit eivät tahtoneet lakata ilmestymästä.
Kaikesta sisuuntuneena päätin omalla nimelläni tulla esiin ja ilmoittaa päiväkodin keskusteluryhmässä minun lapseni olevan täiden alkulähde. Pyysin tällä kertaa muilta vanhemmilta apua tässä taistelussa jokasyksyisiä vieraita vastaan. Kerroin myös lapselle, ettei täiden ilmestyminen tukkaan ole hävettävä tai mitenkään salattava asia. Täi ei satuta ketään. Ei aiheuta ruumiinvammoja. Ei estä tekemästä tai harrastamasta.
Mutta täiden ilmestyminen velvoittaa tiettyyn vastuuseen. Pitämään huolta omista pipoista. Olematta lainaamaan kampaa kavereille tai houkutuksesta huolimatta olemaan lainaamatta kaverin kauneinta hiuspinniä omaan tukkaan. Halusin myös tiedoittaa yhteisöä siitä, että huolimatta tehokkaista häätötoimenpiteistä, joita meillä kotona suoritetaan, täiongelmaa ei saada ratkaistua ennenkuin jokainen osa yhteisöä (no tässä tapauksessa tarhakaverien kodit ja läheiset ystävät) kantavat kortensa kekoon tarkkailun ja ennaltaehkäisyn (tietysti myön omakohtaisten häätötoimenpiteiden) muodossa.
Pommi lävähti käsille tänään. Lääkkeiden lopetus + läpimurto terapiassa + jatkuva täiepidemia omalla lapsella = hämmentäviä tilapäivituksiä facebookissa ja itkukohtaus työpaikan vessassa. Puhui ultimaalisesta ratkaisusta, prinsessan kultakutrien poisleikkaamisesta. En siksi, että olisin jotenkin hiustenleikkuusta nauttiva sadistinen äiti, joka tahtoo tuhota tyttärensä kultakutrit, vaan siksi että pois ajellut hiukset ovat tehokkain keino pysäyttää etenevä täiepidemia. Halusin myös osaltani kertoa lapselleni, että elämässä saattaa tapahtua asioita, jolloin hiusten leikkaus on pieni uhraus siitä saadun hyödyn rinnalla. Hiukset ovat uusiutuva luonnonvara, ajan myötä täiepidemian päättämiseksi leikatut hiukset kasvavat kyllä takaisin.
Suurin pelko pienellä tyttärelläni on mahdollisuus siihen, että tukatta ihmiset luulisivat häntä sitten pojaksi. Haluaisin rohkaista lastani tuntemaan itsensä siten, että tukalla tai ilman tuo pieni olento on maailman kaunein tyttäreni. Olen yrittänyt rohkaista ja kertoa, ettei hiustenleikkuu merkitse maailmanloppua. Hiuksia tai ei, maailma jatkaa kulkuaan. Eikä leikatut hiukset tarkoita prinsessuudesta luopumista tai rumaksi tulemista. Kerroin mitä kaljua päätä voisi koristaa glitterillä ja miten kasvavaan lyhyeen tukkaan, samoin kuin vasta ajeltuun kaljuun voi kiinnittää pieniä timantteja koristeiksi. Kerroin kauniista värikkäistä huiveista joihin tukattoman pään voin pukea. Puhuin myös ihmisistä, jotka menettävät oman tukkansa itse sitä tahtomatta ja miten peruukista on paljon apua tuollaisille ihmisille. Mikäli tilanteemme korjaantuakseen olisi vaatinut hiustenleikkuuta, olisin ehdottomasti ollut mukana operaatiossa leikkaamalla omat kutrini.
Ohimenevän hetken harkitsin tänään spontaania tukan poisleikkuuta. Vain osoittaakseni maailmalle, ettei minussa mikään ole riippuvainen siitä onko sitä tukkaa vai ei.
Loppu hyvin kaikki hyvin, täihäätöpesu-kampaus operaation yhteydessä tänään löydettyjen täiden ja munien lukumäärä oli puhdas nolla. Tällä kirjoituksella saan kerrottua maailmalle, että hävettävänä pidetty mukanolo asia - meillä on täitä - on ihan tavallista ja arkipäiväistä juttua, omakohtaisesti koettua. Toivottavasti kirjoitus rohkaisee jotakuta. Antaa sympatiaa ja vertaistukea. Sellaiseksi se on tarkoitettu, ollen samalla myös manifestini taistelussa häpeää vastaan. Vain avoimuudella voidaan rakentaa vahvempaa ja parempaa tulevaisuutta vailla juoruilua, utelua ja häpeää.

Ugh, olen puhunut.

Rakkaudella,

Sallamari

Batman Beware - jokatytön syysviitta DIY-projekti

Tämä viitta on niin helppo kakkupala aka piece of cake, että kuka tahansa onnistuutämän tekemisessä.

(even Your dad/brother/boyfriend can pull this one out! siis mitenkään isiä, veljiä, poikaystäviä ja niiden ompelutaitoja väheksymättä - just a phrase, not an opinion)

Iloisia ompeluja!

Rakkaudella,

Sallamari