Elämäntaparemonttini on hiljalleen edennyt nyt kakkosvaiheeseen
- edessä on haastava painonpudotus urakka.
Tavoitteenani on kokonaisuudessaan pudottaa painoa huimaavat 40 kiloa.
Aikatavoitteeksi tälle projektille olen ajatellut reilua kahta vuotta.
Ilman kiirettä - kaikessa rauhassa.
 |
| The Tavoitemekko - tavoite tähän mekkoon mahtumiselle on asetettu ensi kesään |
Miksi puhun elämäntaparemonttini kakkososiosta kliinisesti painonpudotuksena?
En halua käsitellä projektia dieettinä tai laihdutuskuurina.
Dietti tai laihari merkitseen minun maailmassani pyrkimystä täydellisyyteen.
Dieetti ja laihari on yhtä kuin onneton olo ja jatkuvat pettymyksen tunteet.
Sellaista täydellistä jatkuvaa epäonnistumista, joss tavoitetta ei koskaan saavuta.
Tavoite on aina liian kaukana - saavuttamattoman pieniä lukemia, liian nopeita aikatavoitteita.
Epätäydellisyyden ja täydellisyydentavoittelun vuorottain aiheuttamaa ahdistusta
Painonpudotusta en ole kokeillut milloinkaan.
Painonpudotus on täysin uutta ja vierasta aluetta minulle.
Miten painonpudotus minusta sitten eroaa dieeteistä ja laihareista?
Äkkisältään ajateltuna termeistä löytyy pieni vivahteellinen ero,
vöhän niinkuin US englanti vastaan UK englanti.
Sama juttu, erilainen kirjoitusasu
Color - Colour
Ymmärrettehän?
Minulle painonpudotuksen ja dieetin ero on sanavivahdetta suurempi ja kongreettisempi.
Painonpudotus on ajatuksena yksiselitteinen mekaaninen liike - numeraalinen muutos.
Muutos, joka itsessään ei missään muoto oli linkitettynä elämäni laatuun tai onnellisuustasooni.
Tiedän olevani onnellinen kilomääristä riippumatta.
Miksi sitten ylipäätään tarve painonpudotukselle?
Terveyden ja toimivan kehon tähden.
Toistakuukautta jatkunut kipu vasemmassa jalkapöydässä on ollut viimeinen minun vakuuttanut viite siihen suuntaan, että elopainon kevennys on nyt hyödyllistä oman jaksaminen kannalta.
Muunlaista terveydellistä hätää minulla ei ole.
Olen terve ylipainoinen ihminen - mittarilla, jossa terveiksi lasketaan ne, joilla ei ole ylipainoon liitettyjä aineenvaihduntahäiriöitä: ei diabetesta, kohonnutta verenpainetta eikä kolesterolia.
Ja mitenkäs tämä painonpudotus nyt sitten eroaa niistä dieeteistä ja laihareista?
Don't totally know yet - kuten edellä kerroin, tämä on uutta ja outoa hommaa minullekin.
Yksi asia on kuitenkin selkä - se, ettei ole olemassa kiellettyjä ja sallittuja ruokia
Eikä turvaruokia tai nollakaloriherkkuja.
Uskon, että ratkaisevaan asemaan nousee ruoan määrä ja annoskoko.
Avustava rooli annettanee oman kehon liikuttelulle- voiko liiknnan vihaaja löytää onnellisuutta itsensä liikuttamisesta jossakin muodossa, satunnaisesti ja pienissä määrin,
Ja hyödyttääkö se jotakin.
Katellisena kuuntelen adrenaliinistä hullaantuneiden endorfiini narkomaanien tarinoita liikunnan ihanuudesta. Itseeni ei kolahda. Nada - nothing.
Lähinnä pakkaa vaan vituttamaan.
Mieli ei hiljene, eikä iske hehkuttettavan hyvä fiilis liikkumisen päälle.
Väittävät, salaisuuden piilevän siinä, että pitäisi löytää laji johon kokisi olevansa aivan myytynä.
Ööö, entä jos sellaista liikunta muotoa ei ole?
Entä jos minä en osaa olla myytynä mihinkään?
Näissä tunnelmissa liikunta näyttelee armotonta kakkosijaa.
Ensimmäinen tavoitteeni on vapautua epäonnistumisen pelosta.
Totuttautua siihen olotilaan, että tässä projektisssa minulla on lupa ainoastaan onnistua.
Haluan jakaa painonpudotus projektin edistymiskuulumia myös tässä blogissa.
Sellaiset kysymykset kuin miten ja millaisessa muodossa jäävät vaille vastausta vielä tänään.
Kenties pudonneina kiloina, kenties kehossa tuntuvien muutoksista kertoen.
Ehkä mielialaa ja olotiloja skannaten.
Jos jollakulla teistä lukijoista on hyviä ideoita painonpudotusprojektiani ja sen dokumentointia koskien, olen enemmäin kuin onnellinen ja iloinen mikäli haluatte jakaa niitä kanssani.
 |
| Pieniä puroja, joista ajallaan kasvaa suuria virtoja. Yksi pisara kerrallaan. |
Tälläisissä tunnelmissa.
Rakkaudella,
Sallamari
Toivoisin, että painonpudosta ei seurattaisi sun blogissa numeroiden vaan jonkun muun asian avulla. En heti keksi, mitä se voisi olla. Jonkin sortin hyvän olon mittari?
VastaaPoistaen keksinyt vielä minäkään. siksi mullakin on nyt tylsästi numeroita.
Poistakunnes joku ahaa elämys iskee...
Voisin suositella sinulle kirjaa Ranskattaret eivät liho. Vastaa pitkälti sallivuuden ideaa,korostaa ruoasta (ja elämästä)nauttimista, kohtuus mielessä. Joitain kirjan ajatuksia voi kritisoidakin, mutta perusidea on samanlainen kun patrik borgilla.:)
VastaaPoistakiitos vinkista. laitetaanpa tuo teos to-be-read -listalle :)
PoistaMie vahingossa oon päätyny koululiikunnan aiheuttaman liikunta-asennevamman korjaantumisen suuntaan. Koskaan ei oo ollu ongelmaa "hyötyliikunnan" kanssa, mut kaikki mikä ees etäisesti kuulosti kuuluvan kategoriaan laihdutus/tms nosti heti karvat pystyyn (osin edelleenkin). Esim. lenkkeily, järjetöntä kävellä vain ympäriinsä. Mutta 5km keskustaan vaunuillen, koska juuri missasi bussin, ei mitään ongelmaa.
VastaaPoistaViime vuonna mullistui elämä. Uusi paikkakunta, uusperheilyä, henkisiä kasvukipuja ihmisenä ja avovaimona. Erään riidan päätteeksi lähdin vain ulos ja kävelemään. Jaloissa oli varvastossut, jotka piti ottaa pois jo 10 min. jälkeen. Takaisin en suostunut niin pian lähtemään, joten jatkoin matkaa metsäpolulla paljain jaloin. Se tuntui hyvältä. Metsä rauhoitti, sai raivota ja tunteilla rauhassa. Kotiin palasin hyvällä tuulella. Kynnys lähteä uudelleen mataloitui, ja lähdinkin usein tunteita purkamaan, paljain jaloin. Ja jos meno rupesi tuntumaan liikaa "laihdutus/kuntoilu":lta, niin hidastin tai pysähdyin, ettei varmasti voi laskea moiseksi. Joka reissulta palasin henkisesti ehyempänä ja hyväntuulisena. Mielsin asian jalkaterän fysioterapiana ja refleksologian kautta hoitavana toimintana henkisen puolen lisäksi.
Lopulta koitti päivä, että lähdin paljasjalkakävelyille valmiiksi hyvällä tuulella ja fiilis kotiin tullessa oli sanoinkuvailematon. Siinä vaiheessa, kun kelit eivät enää sallineet paljasjalkailua, oli jo henkisesti valmis laittamaan tossutkin jalkaan.
-P
oi, uskaltaisinpa minäkin paljasjalkailla!
PoistaEimahtunu koko tarina samaan postaukseen...
VastaaPoistaViime vuoden keväällä oli jo uuden parisuhteen myötä muutama nuoruuden haave nostanut päätään toteuttamista varten, joista yksi oli rullaluistelun opettelu. Se nyt kaatui viimekesänä terveydellisiin ongelmiin ja tänä vuonna ei ole töiltä jaksanut kokeilla, mutta se inspiroi kokeilemaan rajojaan. Koulussa oli kurssi, jossa kokeiltiin joka viikko eri liikuntalajeja geokätköilystä joogaan ja kuntonyrkkeilystä hupikeilailuun. Olin porukasta ainoa, joka ei ollut harrastanut puolta elämää säännöllistä liikuntaa, mutten antanut sen häiritä tahtia vaan tein rinta rottingilla oman kunnon mukaan.
Syksy inspiroi minua liikunnan pariin jopa niin paljon, että meinasi mennä överiksi. UKK:n suositusten mukaiset liikuntamäärät toteutui melko kevyesti, mutta kroppani ei jostain syystä varoitellut ajoissa tai en vain osannut tulkita, mutta ilmeisesti menin ylikunnon puolelle lopulta. Mutta kun koko ajan tein sen mukaan, mikä tuntui hyvältä! Sitten tuli jo käsky rajoittaa sykkeitä, mikä tarkoitti kävellessäkin jo sitä, että piti ajatuksen kanssa hidastaa tahtia. Kevään jo otinkin sitten lunkimmin jaa vaikka se vaikeaa olikin, niin pystyin antamaan itselleni anteeksi sen, etten enää liikkunutkaan suositusten mukaisia määriä.
Painonpudotus tuli kuvioihin viime vuodenvaihteessa. Työkaluina mantrat, aarrekartat jne, ja isoimpana tavoitteena yksi nuoruuden isoimmista haaveista: Tankotanssin osaaminen.
Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen tein tietoisesti töitä painon pudotuksen eteen. Ja uhmasin kaikkia "sääntöjä" ja kävin lähes joka aamu vaa'alla. Tosin, seurasin tuloksiani ennemminkin viikkokeskiarvoista ja viikon ylimmän ja alimman painon mukaan. Onneksi tein niin, sillä oli jopa pari kuukautta, että se "viikkopunnituspäivän" paino oli puolen kilon marginaalilla täysin sama. Ja huomasin myös, että miun painon elo voi olla ääripäistään jopa 4 kg viikon sisällä, riippuen syömisistä, liikunnoista, kuukautiskierron vaiheesta jne. Tämä mittailu jatkui juhannukseen asti, sitten otin seuraavan tavoitteen, joka oli etten saanut astua vaa'alle kotona kuuteen viikkoon. Onnistuin. Nyt on jo lupa käydä vaa'alla, mutta merkitsen ylös tuloksia vain, kun ne ovat vähemmän kuin voimassa oleva alin paino.
Tässä projektissa painoni on ehkä 5kg pudonnut, vaatekoko kahdella. Tällä hetkellä olen mitoissa 165cm/97kg. Tavoite on jouluna painaa 94.5kg. Kuntotestien perusteella edistystä on tapahtunut ja toissapäivänä oli elämäni ensimmäinen tankoilutunti, vieläpä yksityisopetuksena omassa olohuoneessa. :D
Tämä blogi on ollu yksi kannustimistani tänä vuonna, kiitos inspiraatiosta. :)
-P
<3 kiitos ihanasta kaksiosaisesta kirjoituksesta.
PoistaJa aivan ihanaa lukea,että joku on löytänyt tankoilun pariin. Se on ihan parhaita harrastuksia (huolimatta siitä, etten sitä enää itse aktiivisesti pysty harrastamaan) :)
tankoiluun löytyy muuten myös suomenkielinen foorumi spinaround.niceboard.net ja täällä blogissa paljastettakoot suuri salaisuus, että tuo foorumi on yksi rakkauslapsistani jotka olen tähän maailmaan luonut, minä kun tuon foorumin perustin joskus vuoden 2007 lopuööa. se lapsi on ajan kanssa ajautunut toki erilleen minun elämästä, mutta elää ja voi hyvin muiden huomassa nykyisellään. ja näemmä tuottaa valtavasti iloa muille. Se on pääasia.
Poista