24. kesäkuuta 2014

Helsinki Pride -viikon tunnelmia

Miksi lääkäri päättää sukupuolen, vetosi tekstinä minuun.
Miten lääketieteellisesti voidaan ylipäänsä päättää tai määritellä ihmisen henkilökohtainen
sisäinen kokemus - olipa kysymyksessä sitten suru tai sukupuoli.
Kokemus on kokemus - aito ja oikea itsenään, ilman toisen ihmisen perusteluja tai määrityksiä.




Onnistuin hylkäämään ajatuksen kotikolossa (tai no Helsinkikotona minä tarkalleen ottaen tällä hetkellä luuhaan) turvallisesti yksinään vietetystä mä-en-tänäänkään-tahdo-tehdä-mitään -illasta, tsekkasin Helsinki Pride viikon tarjonnan ja suuntasin kulkuni Amnestyn jäjestämään Itsemääräämisoikeus ja Sukupuoli dokumentti-ilta/paneelikeskustelu tapahtumaan.

Hieman minua jännitti, sillä olen ollut viime päivät jokseenkin epäsosiaalisella tuulella - niin, että entä jos joku siellä vaikka erehtyy puhumaan minulle, ja minä en osakaan sanoa sitten mitään takaisin.  
Että mitä ne musta sitten oikein ajattelee.
Vaijensin pidemmittä vastaväitteittä mieleni yksinäisen väittelytuokion ja pakkasin itseni matkaan. Aivan sama mitä tulossa olisi minä olen tänään matkassa asenteella, että pahimmassa tapauksessa sitä huomaa, että hei mullahan on ollut pari tuntia aivan kivaa.

Tilaisuudessa näytetty dokumenttielokuva "Jotakin siltä väliltä" oli äärimmäisen hyvä - aito ja koskettava. Mikä hauskinta, dokumentin alkusekunneilla tajusin, että hei minähän tunnen tuo henkilön täällä oikeassa maailmassa. Tietyllä tavalla hieman hämmentävä kokemus, katsoa valkokankaalla hymyilevan ihmisen ilmeitä ja elekieltä yhdistäen mielensä perukoilla nuo hymyilevät kasvot samanaikaisesti tiettyyn arkielämässä koettuun tilanteeseen jossa saman hymyn on nähnyt lihallisena edessään.
Kombinaatiossa, tuo ihminen tuolla valkokankaalla on vieras, mutta kuitenkin samanaikaisesti jollakin tavalla ah niin tuttu,  on myös jotakin hyvin hämmentävä.
Ihana ja rohkea ihminen kaikenkaikkiaan.

Elokuvan jälkeen käyty paneelikeskustelu oli myös hyvin mielenkiintoinen. Tuo vireille tuleva translakiuudistus on todella mielenkiintoinen ja äärimmäisen tarkeä asia, vaikkei jokapäiväisessä arjessani tai peiliin katsoessa mitään lakiuudistukseen liittyvää pohdintaa ilmenekään. Oli todella antoisaa kuulla näkökulmia ja pohdintoja juridisen sukupuolen ja lääketieteellisen sukupuolimäärittelyn eroista ja yhtymäkohdista.

Minusta oman juridisen sukupuolen määrittely tulisi olla jokaisen ihmisen, omaan henkilökohtaiseen sukupuolenkokemukseen perustuva, oikeus. Oikeus muuttaa tilastoissa pilkahteleva määritetty sukupuolensa vastaamaan omaa sisäistä minäkuvaa ilman ulkopuolisen tahon suorittamaa tutkintaa tai tulkintaa. Oletusta siitä, mitä tuo ihminen vaikuttaisi olevan.
 Työminäni hangoittelee heti kättelyssä tälläistä ajattelumallia vastaan, sillä työssäni törmään päivittäin tilastollisiin haasteisiin ja esimerkiksi siihen tosiasiaan, miten syvästi me suomalaiset olemme sidoksissa sukupuolen määrittävään henkilötunnukseemme.  Nykyisellä henkilötunnusjärjestelmällä omaan henkilökohtaiseen kokemukseen perustuva oman sukupuolensa vapaa määrittäminen aiheuttaisi roppakaupalla hankaluuksia on yksiselitteisesti valtava haaste,  argumentoi siis riskianalysointia rakastava työminäni. Toisaalta tuo työminä on ongelmien näkemisen sijaan tottunut käsittelemään haastavia tilanteita ja ratkaisuja niihin, järkeilen jatkoajatuksena heti, että sittenhän me voitaisiin viedä uudistuksia niin pitkälle, että uudistetaan samalla koko henkilötunnusjärjestelmä - lakataan yhdistämästä sukupuolta ihmisen henkilötunnukseen kokonaan. Reilut kuusimiljoonaa pientä muutosta - byhyy, heille jotka syystä tai toisesta palavasti ovat kiintyneet nykyiseen henkilötunnukseensa - niin ja 0,1 prosentin virhemarginaalilla epäselvyyksiä sattuisi noin kuuden tuhannen ihmisen kohdalla. Parin kuukauden selvittelytyöllä kaikilla meillä olisi uusi kelvollinen sukupuoleton henkilötunnus.
Ei hassumpi idea, eihän?

Omakohtaista ensikädenkokemusta sukupuoli-identiteetin ristiriidoista minulla ei ole. Minut on kyllä haastettu pohtimaan omaa sukupuolikokemustani - olen nimittäin kärsinyt Body Dysmorpic Desorderista, siis kehokuvan hahmottamishäiriöstä (hyvin tyypillinen syömishäiriön sivutuote) ja kehonkuvan hahmotusta ja kokemiani vääristymiä diagnosoidessa pohdittiin lääkärin kanssa myös sukupuolikokemusta ja siihen liittyviä tuntemuksia. Olen aina ollut vahvasti identifioitunut biologiseen sukupuoleeni -  lienee  niitä harvoja täysin varmoja ristiriitavapaita omaaviani tuntemuksia. Bodydysmorfiasta sen verran, että minulla se ilmeni kokonaisvaltaisena oman kehon käsittämättömyyden tuntemuksena - en osannut havainnoida omia mittasuhteitani tai tiedostaa sitä mistä jokin osa kehoa alkaa ja mihin se loppuu, myös peilikuvani oli minulle täysin vieras. Tietyssä mielessä voisi sanoa, etten nähnyt peilistä mitään. Myös viha omaa kehoa kohtaan oli valtava, joten tietyssä mielessä on aivan loogista lääkärin taholta tuoda tarkastelun alle myös omaan sukupuoleen ja sen kokemiseen liittyvät näkökohdat.

Kaikkiaan siis ehdottoman mukava ilta.
Olen saanut omalta osaltani olla osallisena tämän vuoden Helsinki Pride tapahtumassa, vaikka tuo lauantain päätapahtuma näillä näkymin jää tänäkin vuonna minulta väliin.

Olen myös kantanut korteni kekoon parempien ihmisoikeuksien toteutumisen puolesta - osallistuin Amnestyn valokuvavetoomuskampanjaan translain uudistamisen puolesta. Minusta napattiin tämän postauksen alussa näkvyä kuva, jonka rakkaudella allekirjoitin. Kuva toimitetaan yhdessä muiden kuvavetoomukseen osallistuvien kuvien kanssa eduskuntaan syksyn kuluessa - toivottavasti vetoomuksella saadaan vaikutettua päätöksentekijöihin niin, että tulevaisuudessa suomessa saadaan aikaiseksi ihmisoikeuksia kunnioittava translaki.

Meillä jokaisella tulee olla oikeus ihmisoikeuksia kunnioittavaan kohteluun.
Minun pienessä omanapakeskeisessä maailmassani mikroskooppisessa mittakaavassa katsottuna, prosessia läpikäyvät ystäväni ovat lakiuudistuksen arvoisia.
Immediate impact - vastauksena lakiuudistukseen minun mikroskooppisessa maailmassani roppakaupalla kokonaisia ja onnellisempia ystäviä.
Suhteuttakaa itse omaan maailmaanne ja mittakaavaanne.

Niin, ja mistä minä voin tietää miten lapseni itsensä varttuessaan lopulta kokee.
Minä voin vetoomukseen osallistumalla vaikuttaa siihen, että olipa hänen valitsemansa polku tässä elämässä millainen tahansa, olen ollut luomassa sille polulle parhaat mahdolliset kulkuolosuhteet.

Because we can.

Rakkaudella,
Sallamari

Ei kommentteja