Back to my Dark Roots

Tukka hyvin, kaikki hyvin.

Luvassa tälläkertaa iloisia tukkatarinoita.

Blogia pidempään silmäilleet varmaankin tietävät tukkani haasteelliset ominaisuudet - hiuksia putoilee eikä väri oikein tahdo tarttua hiusten tyviosaan. Tietenkin lisäksi lyhyeen tukkaani tottunut katseeni huomioi leikkauksessa kaikki pienet häiritsevät epätasaisuudet liian helposti.

Marisen puolileikillään ääneen olevani kampaamojen painajainen 

- ja siitä ajatus tukkakriisini pelastavaan  ideaan oikeastaan lähti.

Mikset sä mene kampaamokoulun oppilaskampaamoon asiakkaaksi kaikkien noiden haasteittes kanssa, kun sä olet a, ihan loistavaa opetusmateriaalia ongelminesi ja b, hyvä käytännön harjoitus kaiken hiuksistaan tietävästä puolinipottavasta mutta mukavalla tavalla rehellisestä asiakkaasta?

Ensimmäinen värikerros

Niinpä minä viimein rohkaistuin ja varasin ajan paikallisen ammattkoulun oppilaskampaamoon AmiStyleen. Netistä löytyi ajanvarauspalvelu ja valittavana oli 1. 2. tai 3. vuosikurssin opiskelijoita. Minä ounastelin oman tilanteeni vaativan hieman teknistä osaamista ja aikaisempaa asiakaskohtaamiskokemusta, joten valitsin 3. vuosikussin opiskelijoiden joukosta satunnaisvalinnalla onnekkaan opiskelijan, Ainon, hiushaateelleni tekijäksi. Kirjoitin varauksen yhteyteen työkuvaukseen - leikkaus ja turkoosi väri (tuon värin mukanani), hiukseni ovat lyhyet. Plussaa palvelulle ehdottamasti siitä, että opetuskampaamosta löyytyy myös ilta-aikoja.

Projektin alussa kerroin rehellisesti hiusteni haasteellisuudesta. Reipas opiskelija totesi, että eipä siinä mitään käydään hommiin ja katsotaan miten käy. Ensiksi mietittiin, että mitäs tälle minun reuhkakuontalolle oikeastaan nyt sitten tehdään - kaiken rehellisyyden nimissä tukkani oli aika villissä kuosissa salonkiin saapuessani, itse leikattu ja omin käsin värjätty. Not nice - not at all.

Hyvä puoli minussa on, että minä rokkaan kyllä melkein minkälaisen kampauksen tahansa.

Ainon ehdotuksesta lähdettiin kokeilemaan jotakin aivan erilaista - tummaa lyhyttä niskaosaa ja kirkasta turkoosia pääliosaa. Such a brilliant idea! En olisi itse omasta aloitteesta osannut varmasti ikinä lähteä tukan kanssa tummaan suuntaan. Mitenkähän monta vuotta tässä olen vierähtänyt siihen, että olen hampaat irvessä koitaanut olla todellisuutta paljon vaaleampi - vaalean turkoosi, haalean oranssi, pastelli harmaa, puuterisävyinen sinertävä.

Miksi oi miksi?

Miksen itse ole osannut ajtellakkaan siniseen taittavia tummia sävyjä?

Siinä se on uusi tukka koko ihanuudessaan

Oppilaskampaamon valikoimista löytyi tukalleni haastellista Elumen väriä ja ihan kokeilumielessä hiusten pääliosaan laitettiin Elumenin turkoosi väri. Siinähän kävi juuri niinkuin ounastelinkin, hiusten tyviosaan väri ei tarttunut ollenkaan - samaa tuttua juttua, minä olen yksi heistä joihin Elumen ei tartu koko hiuksen pituudelta syystä tai toisesta.

Tilannetta paikattiin mukanani tuomalla turkoosilla värillä. Oppilaskampaamon ehdottomasti paras puoli on huolellinen työnlaatu - kolikon kääntöpuolena kiireilislle on tietenkin aika. Olin henkisesti varautunut siihen että projekti syö aikaa (opiskelijan aikataulut sotkeutuivat ehkä enemmänn tämän värjäysprojektin venymisen myötä) - maailmassa kun on kaksi asiaa joita ei voi kiirehtimällä tehdä,
 tyylikästä tatuointia ja säväyttävää kampausta.

Kotitoimistopäivän look - tukka on hyvin

Kolmen värikerronksen jälkeen kaikki on jees.
Tukka on hieman vihertävä turkoosin osan aivan tyvestä, vihertävyys sopii kokonaisuuteen loistavasti.
Olen kovin tyytyväinen uuteen kuontalooni ja varasin samalla kertaa jo seuraavan hiustenlaittoajan.

Opetuskampaamon plussat ja haasteet

+ kampaaja on oikeasti kiinnostunut siitä mitä hän tekee ja hommaa tehdäänn huolella
(jokainen työ arvostellaan ja opiskelijat saavat työstä arvosanan/pisteitä/merkinnän)
+ asiakkaana minulle jää sellainen olo, että tämä hiusprojektini kiinnosti ja on tehty mielenkiinnolla
+ kampaaja konsultoi asiakasta hyvin, myös opettajaa konsultoidaan ja kun itse ei olla aivan varmoja pyydetään apua
+ lompakkoystävällisyys

- kukaan ei tarjoile kahvia/virvokkeita sillä aikaa kun väriaine vaikuttaa tukassasi
- tekijä ei ole raudanluja aasinhermot omistava ammattilainen, vaan ottaa taukoja, miettii tekemisiään  ja epäröi (jos olet kiireinen nopeaan palveluun tottunut asiakas, tämä on sinusta takuuvarma miinuspointti minua itseäni asia ei häirinnyt laisinkaan)
- ympärillä on pajon ihmisiä, puheensorinaa ja erilaista hyörintää
(jos olet tottunut olemaan kampaajasi ainoa asiakas, tämäkin voi tuntua miinuspuolelta)
- opiskelija ei ole luottokampaajasi, opiskelija ei lue ajatuksiasi tai tiedä sekunnin nopealla vilkaisulla miten tukkasi pitää leikata, kahdensuuntainen kommunikaatio on välttämätöntä

- niin tuurilla on valitettavasti osuutta lopputulokseen,
sillä kaikista opiskelijoista ei ole parturikampaajksi.
Se on fakta - ei kritiikkiä tai kohtuutonta kauhuskenaarioiden maalailua.
Sellainen pieni riski on tiedostettava, että hän joka juuri tänään tekee sinun hiuksiasi löytääkin ehkä itsensä ensi vuoden alussa LVI puolelta sinne paremmin soveltuvana.
Onneksi paikalla on se opettaja.

Opiskelija on innokas, oppimishaluinen ja ihana.
(pohjimmiltaan ainakin)
Oppislaskampaamossa vierailu tämän kesän paras idea.

Menen uudellen.
Kiitos kivasta tukasta.


Oletko sinä koskaan kokeillut oppislaskampaamon palveluita?


Mukavaa viikonlopunalkua!

Rakkaudella,
Sallamari