Jokavuotinen itsenäisyyspäivän viihdeannos - linnanjuhlat.
Minusta on hauskaa, että tämän vuoden juhlien pukusuosikkini ovat miehiä - Teemu Selänne ja Elastinen. Elastiselle pisteet superasiallisesta ja tyylikkäästä Tom Ford valinnasta. On hienoa huomata, että viihdetaiteilijan ei välttämättä tarvitse olla tennarikapinallinen tai tunnentun logobrändin varaan laskeva tunteakseen olonsa kotoisaksi linnanjuhlien catwalkilla. Elastisen paras asuste on kyllä hymy - minä ainakin olen heikkona hymyileviin ihmisiin aina. Hymyilevä Ela hyvin istuvassa puvussa - silmää miellyttävä näky. Osui ja upposi.
Teemulle puolestaan pisteet suomalaisuuden vaalimisesta. Totuushan on, että Teemun olisi mielellään näihin juhliin vaatettanut mikä tahansa maailman tunnetuista muotitaloista ja siitä viis, Teemu teki rohkean valinnan pukeutumalla kotimaisen vaatetuskonsernin luomukseen. Turo Talor on minusta hiukan alihuomioitu ja vähän arvostettu suomalainen tuotemerkki. Yrityksellä on pitkät perinteet ja hyvä kotimaisuusaste - ansaisisi mielellnä kokonaisuutena jo kyllä enemmän avostusta.
Hieno valinta tuo Turo Talor kokonaisuus Teemu!
Pidin kovasti rouva Jenni Haukion puvusta. Puku sopi leikkaukseltaan Jennin vartalolle todella hyvin ja puvun herkkä värimaailma toi Jennin kaunosieluisen runotyttöolemusta hienosti esille - puku oli kaikin puolin uskollinen Jennin tunnusomaiselle tyylille. Minä olen vankkumaton sellaisen tunnistettavan persoonallisen pukeutumistyylin ihailija ja vaikka Jennin pukeutuminen eroaakin valtavati minun mieltymyksistäni on minusta mikä tahansa omaperäinen ja tunnistettava tyyli pukeutumisessa aina äärimäisen ihailtava juttu.
Jennin lisäksi Anni Sinnemäki nousi jälleen kerran yhdeksi suosikeistani. Annin tyyli on omaperäinen, selkeä ja tunnistettava. Annin puku oli tänäkin vuonna Signature Style -uskollinen - heti ensivilahduksesta kättelijonossa tiesi, että tuota asua kantaa Anni. Linnan nuorin juhlija Anna Rukko Mert Otsamon hänelle suunnittelemassa puvussa oli kerrassaan ihastuttava. Puku oli kaunis ja maltillinen - kultaisella sydämellä varustettu nuori hyväntekijä hehkui kimaltavassa asussaan.
Minusta on hauskaa, että tämän vuoden juhlien pukusuosikkini ovat miehiä - Teemu Selänne ja Elastinen. Elastiselle pisteet superasiallisesta ja tyylikkäästä Tom Ford valinnasta. On hienoa huomata, että viihdetaiteilijan ei välttämättä tarvitse olla tennarikapinallinen tai tunnentun logobrändin varaan laskeva tunteakseen olonsa kotoisaksi linnanjuhlien catwalkilla. Elastisen paras asuste on kyllä hymy - minä ainakin olen heikkona hymyileviin ihmisiin aina. Hymyilevä Ela hyvin istuvassa puvussa - silmää miellyttävä näky. Osui ja upposi.
Teemulle puolestaan pisteet suomalaisuuden vaalimisesta. Totuushan on, että Teemun olisi mielellään näihin juhliin vaatettanut mikä tahansa maailman tunnetuista muotitaloista ja siitä viis, Teemu teki rohkean valinnan pukeutumalla kotimaisen vaatetuskonsernin luomukseen. Turo Talor on minusta hiukan alihuomioitu ja vähän arvostettu suomalainen tuotemerkki. Yrityksellä on pitkät perinteet ja hyvä kotimaisuusaste - ansaisisi mielellnä kokonaisuutena jo kyllä enemmän avostusta.
Hieno valinta tuo Turo Talor kokonaisuus Teemu!
Pidin kovasti rouva Jenni Haukion puvusta. Puku sopi leikkaukseltaan Jennin vartalolle todella hyvin ja puvun herkkä värimaailma toi Jennin kaunosieluisen runotyttöolemusta hienosti esille - puku oli kaikin puolin uskollinen Jennin tunnusomaiselle tyylille. Minä olen vankkumaton sellaisen tunnistettavan persoonallisen pukeutumistyylin ihailija ja vaikka Jennin pukeutuminen eroaakin valtavati minun mieltymyksistäni on minusta mikä tahansa omaperäinen ja tunnistettava tyyli pukeutumisessa aina äärimäisen ihailtava juttu.
Jennin lisäksi Anni Sinnemäki nousi jälleen kerran yhdeksi suosikeistani. Annin tyyli on omaperäinen, selkeä ja tunnistettava. Annin puku oli tänäkin vuonna Signature Style -uskollinen - heti ensivilahduksesta kättelijonossa tiesi, että tuota asua kantaa Anni. Linnan nuorin juhlija Anna Rukko Mert Otsamon hänelle suunnittelemassa puvussa oli kerrassaan ihastuttava. Puku oli kaunis ja maltillinen - kultaisella sydämellä varustettu nuori hyväntekijä hehkui kimaltavassa asussaan.
 |
| kuva luotu Polyvore sivulla |
Linnan juhlien kättelyparaatia ja kaikki niitä ihania juhlapukuja katsellessani leikittelin ajatuksella siitä, miten itse olisin pukeutunut linnanjuhliin. Lähdin liikkeelle ajatuksesta, että minä - siis ihan arkinen tavisminä juuri tälläisenä ja tässä kohden elämääni - olisin syystä tai toisesta päätynyt kutsutuksi juhliin. Todennäköisesti olisin päätynyt linnaan tavattuani presidenttiparin jossakin - kenties olisin onnistunut nappaamaan presidenttiparin karanneen koiran Naantalissa ja palauttanut koiran onnellisesti ehjänä kotiin - kutsun syys olis siis jotakin sellasita tavallista ja arkista jokatapauksessa.
Koska minä olen tavis, eivät suunnittelijat tuki sähköpostiani juhlapukutarjouksillaan - on siis turvauduttava johonkin valmiiseen ratkaisuun. Puvussani on kolme oleellista kohtaa - musta väri, pitkät hihat ja tietenkin etiketin vaatima helmanpituus. Vaikka miten tatuointejani rakastankaan, en koe luontevaksi kulkea tatuoinnin esillä hienoissa etiketin velvoittamissa juhlatilaisuuksissa - siksi puvussani tulee olla tatuoinnin peittävät hihat.
Puvuksi tämän ajatusleikin asukokonaisuuteen valikoitui pitkähihainen kapea musta mekko Vivienne Westwoodin Anglomania kokoelmasta. Puvun alle tietenkin tulisi korsetti - minähän kuljen arkipäivät korseteissa, joten tälläistä tilaisuutta ja juhlavaa tunnelmaa en voisi ajatellakaan korsetittomana. Kengät ovat helpoin valinta, Minna Parikan mustat kiiltonahkaiset Raquelit.
Juhla-asuni juju - se juttu - on Lady Gagalta inspiraation löytänyt turbaanipäähine - helppo valinta kun turbaanit muutenkin ovat minun juttuni. Kaunista ja vähän erikoista. Sanotaan että hiukset ovat juhlivan naisen kruunu, näin lyhythiuksisena minä luon turbaanin avulla illuusion muhkeasta juhlakampauksesta - kruunu kuin kruunu, tukkaa tai turbaania.
Käsilaukuksi metallinhohtoinen Westwood clutch - tyylikäs ja kokonaisuuteen sopiva.
Korujen suhteen sujauttaisin korviini yksikiviset pelkistetyt korvakorut - siinä kaikki.
Asu on hyvin minun näköiseni - My Signature Style.
Musta, pelkistetty ja päähineen wow tehoon luottava.
Millaisia ajatuksia nuo linnanjuhlat teissä herättävät?
Katselitko juhlia? Löytyikö asujen joukosta paljon inspiraatiota sinulle?
Kenen puvusta tykkäsit eniten?
Mukavaa sunnuntaita!
Rakkaudella,
Sallamari
Ei kommentteja