Lupasin itselleni panostaa tänä vuonna edellisvuotta enemmän lukemiseen. Olen aina rakastanut kirjoja, siitä huolimatta lukemani oikeiden kirjojen määrä tuntuu hälyyttävästi pienentyvän vuosien kuluessa. Lupasin leikkisästi itselleni,että tänä vuonna minä luen ainakin kaksi kirjaa kuussa. No hieman ollaan tavoitteesta jäljellä, kaksi kirjaa on tämän vuoden saldo ja nythän mennään jo helmikuussa - but two is way better than none. Vuoden kahta ensimmäistä kirjaa yhditävä tekijä on nauru - nauroin vedet silmissäni ja hersyvästi ääneen kumpaistakin kirjaa lukiessani.
Satavuotias joka karkasi ikkunasta on ruotsalaiskirjailija Jonas Jonassonin hersyvä fiktiivinen tarina, joka kuljettaa lukijaa satavuotiaan karkurin matkassa läpi maailmanhistorian tapahtumien. Kirja on mukaansa tempaavasti kirjoitettu ja suurien odotuksten saattelemana otin lukulistalleni seuraavaksi Jonaksen uuden kirjan Lukutaidoton joka osasi lukea.
Caitlin Moranin haastaa kirjallaan Naisena olemisen taito meidän pohtimaan naiseuden monitahoisuutta. Caitlin on paitsi feministi, myös toimittaja ja arvostettu kriitikko. Moranin kirjaa on hulvatonta lukea ja kirjassa Caitlin pohtii hersyvällä otteella kaikensorttisia naiseuteen liittyviä liitännäisilmiöitä aina karvoituksesta hääpäivän syvimpään merkitykseen saakka.
Kirjojen lisäksi olen käynyt lähiviikkoina kahdesti elokuvissa. 50 Shades of Gray on autuaasti toistaiseksi vielä minulta jäänyt kokonaan vaille huomiota ja kuukauden elokuvasaldo koostuu tällä kertaa pelkästään perhe-elokuvista. Ollaan kuluneen kuukauden aikana käyty Pikku Ässän kanssa yhdessä elokuvissa kolmesti.
Ensimmäisenä listalla on Madagascarin Pingviinit elokuva. Madacascar elokuvien sivuhahmot ovat vihdoinkin saaneet ihka oman elokuvan - vahinko. Se taika mikä koomisen elokuvan sivuhahmosta tekee naurettavat, riittää kantamaan jännitystä ainostaan muutaman minuutin annoksina - kokopitkäksi elokuvaksi eivät hullunhauskat sivuhahmopingviinit taivu.
Paddington on listalla seuraavana - suomenkielisellä dubbauksella. Teennäiseltä kuulostavan suomenkielen vuoksi, en pitänyt Paddingtonista niin paljon kuin ennakolta toivoin. Paddingtonin tarina oli elokuvana kovin pinnallinen ja teennäisen oloinen. Siis kaikelta osin jotakin sellaista, mitä Paddington karhu itse - lapsuuteni yksi suurista idoleista - ei missään nimessä kirjojen perusteella ole. Huolimatta saavuttamastaan idoliasemasta minun elämässäni, karhuherra on PikkuÄssälle täysin tuntematon satuhahmo. Eikä elokuva saanut pienen ihmisen sydäntä sykkimään yhtään kiivaammin Paddington karhulle. Marmelaadipaahtoleipä sentään herätti pientä kiinnosusta.
Viimeisenä elokuvalistalla on tuorein Risto Räppääjä filmi, Risto Räppääjä ja Sevillan Saituri. Elokuvasalista ulos käveltäessä PikkuS totesi iloisesti, että tämä on äiti mun suosikki näistä elokuvista mitä me on nähty. Helposti mieleen tarttuvaa musiikkia sisältävä, värikylläisellä maailmalla kuorrutettu suomihuttuelokuva siis selkeästi puhuttelee lastani. Itselleni jäi ristiriitainen olo elokuvasta, en erityisesti pitänyt mutten myöskään inhonnut juuri tätä kyseistä Risto Räppääjä elokuvaa.
*****
In English
Today it is all about culture - books and movies. Two new books and three family movies, is my saldo for past weeks. I promised myself to read more this year - so far so good.
*****
Mukavaa viikonloppua!
Rakkaudella,
Sallamari
Ei kommentteja