...mut äiti, kun joogaa tekemällä ei laihdu

Pariacrobatiaa ja istuma-asento - tänään myös ensimmäistä kertaa ilman käsiä

...toteaa seitsemän vuotias tyttäreni ja osoittaa sen jälkeen vatsaansa.

"Kato nyt millanen tää on, mä tahtoisin että se olisi näin!"
(tässä kohtaa lapsi vetää korostetusti vatsaansa sisään ja tekee kuvaavia liikeitä kädellään)

"Tajuatsä, että joson läski niinsitten kaikki koulussakkin voi vaan haukkua ja sanoa että on läski."

"Mä en halua olla läski! Se olis oikeasti niinku aivan kamalaa."

Hetken mietin, että pitäisikö itkeä.

Miksi lapseni, oi miksi? Noin valtavat paineet ulkonäöstä ja sinä olet vasta seitsemän.

Kukaan ei tahdo olla läski -keskusteluun päästiin monen mutkan kautta kun PikkuS pohti aamupalalla ääneen miten vaikeaa on valillä olla kun ensin kädet ja sitten koko keho tulee levottamksi. Että etenkin koulussa on toisinaan vaikeaa kun se levottomuus vaan tulee käsiin ja lähtee siitä sitten leviämään.

 Kerroin lohdutellen, että äidillä on ollut ihan samaa, ja edelleenkin äidillläkin on toinaan vaikeaa olla hiljaa paikoillaa kun sisällä kuplii levottomuus. Kehoitin kokeilemaan joogaaliikkeitä ja helppoja hengitysharjoituksia ja että sellaisilla keinoilla äiti saa sisällä kuplivan levottomuuden vähän aisoihin.

Ja sitäkautta me sitten päästiin tähän lihavuuskysymykseen,

sillä jooga ei lapsen silmissä ole sellaista jota tekemällä laihtuu, joten miksi ihmeessä sitä sitten tekisi joogaa kun eihan sillä tule laihemmaksi.

Nieleskelin oikeasti itkua.

Niinkuin minä olen koittanut varjella lasta kaikilta ulkonäköön liittyviltä paineilta ja vain-tämä-liikunta-on-oikeaa-ja-kannattavaa-liikuntaa - ajattelulta.

Kaks hyvää juttua yhdessä on kerralla enemmän hyvää

Niin sitä sitten päädyttiin keskustelemaan läskinä olemisesta, laihduttamisesta ja liikunnasta.

Kerroin, että minä ajattelen niin että liikunnan tulee olla jotakin sellaista tekemistä josta ihmiselle tulee kiva olo. Siitä syystä minä tykkään tehdä joogaa - että  joogastessa minulle tulee todella kiva olo. Kerroin myös, että kevyellä joogalla voi oikeasti rauhoittaa levottomuutta.

Kehoitin lasta pohtimaan sitä, millätavalla lihavana olo muutaisi elämää. 

Eikä yllättänyt kun esiin nousi kiusaaminen - se, että lihavaa voi kuka vaan kiusata koulussa. Eikä ollut muuta vaihtoehota kuin kysyä, että onko lapsi itse nähnyt jotakuta kiusattavan tai kiusannut itse - vastaus oli kieltävä - mutta pelko erikokoisen kehon vuoksi kiusatuksi tulemisesta on käsinkosketeltavaa. Tuossa hetkessä iski totaalinen Blank Out -  en tiennyt miten lasta olisi tukenut ja lohduttanut - ainoa mitä osasin sanoa oli, että tuollaiset kiusaajat ovat todella ajattelemattomia ihmisiä ja että kenenkään arvokkuus ja se miten kiva toinen on ei ole missään määriinn koosta kiinni. Teot yksin ratkaisevat - ystävällinen ja ihana ihminen on ystävällinen ja ihana ihminen, siitä huolimatta miltä ihminen ulkoisilta piirteiltä näyttää.

Lapsi kuunteli pää kallellaan syvän hiljaisuuden vallassa.

Keskustelu hiljeni  ja minä hipsin olohuoneeseen joogaamaan sisällä kulpivaa harmia ulos.

Äiti, mä treenaa sua sun kanssa.

"Äiti, saanko mä tulla sun kanssa joogaamaan ja voidaanko lentää vähän?"

kysyy rappusilta pieni vieno ääni

"Tientenkin saat."

"Muttakun mulla on tää jäätelö?" 

"No, yhdistetään jäätelö ja jooga sit.

Ne molemmat on kivoja ja hyviä juttuja eikö?"

"Joo. Mut erilailla. Jäätelö maistuu hyvälle ja jooga on niinku vartalolle hyvää."

"No, eiks kaks hyvää juttua oo sit niinkun kerralla enemmän hyviä juttuja?"


...siitä se ajatus sitten lähti.

Joogahetken päätteeksi mietitään, miten jooga oikeastaan sopii ihan kaikille - pienille ja isoille, lihaville ja laihemmille. Pohdittiin vielä hetki sitä, miten vähän ihmisestä voi päätellä katsoenn ihmisen ulkomuotoa, että laiha ihminen ei välttämättä jatksa nostaa ketään jalkojen päälle istumaan - tai sitten se voi jaksaa nostaa tosi ison ihmisen jaloillaan, ja että sama pätee pyöreään ihmiseen. Että vaikka olisi minkä näköinen ihminen, niin se ihminen voikin osata ja pystyä tosi uskomattomiin juttuihin. Toistaiseksi äidin elämänviisaus on vielä uskottavissa määreissä lapsen silmin katsottuna ja keskustelutuokin lopputoteamus oli lapsenkin taholta, että kiva ihminen on kiva ihminen ja ihmisen kivana olemisen määre on se miten ihminen käyttäytyy, ei se miltä ihminenn näyttää.

Hiukan minua kyllä hirvittää nuo pinen ihmisen läskipuheet. 

Sattuu tavattomasti joka kerta kun kuulee lapsen moittivan itseään läskiksi.

Sattuikohon minun kasvattajistani tuolla tavalla niinä vuosina kun minäääneen vihäsin itseäni ja kehoani ja moitin itseäni joka käänteessä läskiksi. Toisaalta minun kasvukodissani arvosteltiin omaa ja toisen kokoa ihan avoimesti - huomauteltiin ylipainosta ja kehoitetiin itseä ja toista laihduttamaan. 

Toistuvati - päivästä toiseen.

Talk after talk after talk.

Päivät täyttyivät läskistä ja lauhdutuspuheista.

Miten paljon ruokaa voisi ottaa ja miten vähällä ihminen oikeastaan tulisikaan toimeen.

PikkuS on saanut oman osansa läskipuhealtistuksesta kotona elämänsä ensimmäisinä vuosina - minähän olen ollut kaikista kehovihapuheista vapaa vasta vähän toista vuotta.

Pyrin avoimesti kertomaan lapselle, että äiti on ollut tavattoman sairas niinä vuosina kun on inhonnut itseäänn ja sanonut itseään läskiksi. Lausuin ääneen, miten itseään on lupa rakastaa ja on ihan oiken olla ylpeä osaamisesta ja olla omana itsenään onnellinen - se että on ylpeä itsestään ja osaamisestaa on eri asia kuin kehuskelu, sillä sellaisella hyvällä ylpeydellä itsestään ei ole tarve aiheuttaa pahaa mieltä toiselle vaan innoistaa toista tekemään rohkeasti juttuja.

On sallittua sanoa, että on hyvä vaikka ei onnistuisikaan jutussa aivan täydellisesti.

Tänään olen juuri näin hyvä ja jos harjoittelen lisää tulevaisuudessa voin saavuttaa enemmän ja olla tähän päivään verrattuna erilainen ja erilaisena hyvä sitten sinä tulevaisuuden päivänä.

Pyrin kannustamaan lasta rakastamaan itseään ja löytämään hyvän itsestä sekä omista onnistumistaan - toki niin, että iitseään on lupa kehittää ja uusien taitoen oppiminen on hieno asia.

Pyrin vahvistamaan lasta uskomaan, että kehon koolla ei elämässä ole merkitystä

- todellinen merkitys on sillä miten paljon rakastaa itseään ja maailmaa.

Rakastamalla onnistuu olemaan ennakkoluulottomasti hyvä kaikkea elollista kohtaan maailmassa.

Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Arvokasta äiti-lapsi -aikaa, vähän joogaa ja hienoja ovailluksia.

Kehopositiiviisen ajattelun siementä on laitettu itämään.

kiitos. kiitos. kiitos.

Rakkaudella,

Sallamari