Äitienpäiväkrapula

Sunnuntailahjan ihastuttava sisältö - kierrätysmateriaaleista valmistettu Cupcake Koriste

"Sun äiti on aivan ihana!"

Tunnustan heti kättelyssä, että yksi asia mitä voin toden teolla sanoa kadehtivani muiden ihmisten elämässä on ihanat vanhemmat. Rakastavat, kuuntelevat, huomioonottavat, ymmärtävät, tasapainoiset, leppoisat, inspiroivat - vanhemmat. Sellaiset kaikkien vanhempien mallikappaleet - tiedät täsmalleen mistä puhun mikäli omistat juuri tälläiset vanhemmat  (tai tälläisten vanhempien täydellisen vastakohdan). 

Olisipa mullakin.

Aluun on alleviivaten korostettava, ettei allekirjoittaneen vanhemmissa ole mitään suurta valittamisen aihetta - toista ei enää ole ja jäljellä olevan kanssa me nyt vain katselemme maailmaa arvoasteikkon eri reunoilta kumpikin eri kieltä (noin kuvainnollisesti siis) puhuen ja täten toisiamme täysin ymmärtämättä.

Aasisinllan kautta itse asiaan. Äitienpäiväkrapula ei provosoivasta otsikkovalinnasta huolimatta johdu liiallisesta kuohujuomasta vaan verkkokalvoilleni iskeytyneestä ylenpalttisesta äiti ja äitiys -sanojen määråstä. Tärkeiden asioiden puolesta on viikonlopun aikana kampanjoinut yksi ja toinenkin. Olen kuluneen viikonlopun aikana saanut lukea kirpaisevia tarinoita tahdosta riippumattoman lapsettomuuden haavoittavuudesta kuin kehoituksia ystäville ja sukulaisille allekirjoittamaan kansalaisaloitetta tasavertaisen äitiyslain puolesta.

Istun hämmentyneenä kaiken keskellä ja mietin miten helposti ja itsestään selvästi kaikki on vain tupsahtanut elämääni. Lapsi joka tuli ensi kutsusta saa nauttia etuoikeutettua kahden vanhemmann elämää. 

Mutta, entä jos tuo lapsi ei olekaan onnellinen meidän vanhempien kanssa?

Eihän vanhemmuus ole mitenkään itsestään selvä  bibidi-bobidi-boo - homma joka taikaiskun saattelemana on ihmisen hallussa kun etuoikeutettu arpa osuu kohdalle ja lapsi ilmoittaa itsestään.

Missä on täysin väärille vanhemmille syntyneiden lasten päivä?

Puolustaako joku taho kansalaisadressilla lapsen oikeutta saada kasvuympäristökseen esimerkilliset mallikasvattajavanhemmat?

Mitä, jos seitsemän oiken lottovoiton sijaan 

onkin maanpäällinen helvetti syntyä lapseksi meidän yhteiskuntaamme?

Äitienpäivälounaan sijaan sunnuntaijäätelöä

Pohdin äitienpäivähuumassa lapsena olemisen haastavuutta. Vanhempia meistä kaikista ei tule, vaikka sitä kuinka tältä elämältä toivoisimme - meitä kaikki yhdistää kuitenkin se, että me kaikki olemme jonkun - tai pikemminkin joidenkuiden - lapsia. 

Hassua on, että lapseksi tuleminen on kaikkien kohdalla vähän tahdosta riippumatonta - vaikka oikeasti pidänin enemmän teoriasta, että me kaikki valitsemme vanhempamme tätä maallista elämää varten. Lapseksi syntyminen on siinä mielessä paskamaista, että kun maan päälle saavut on syntymävanhempien osalta peli lukkoon lyöty ensi hengenvedolla. Ne ovat keitä ovat, muita ei heru.

Syntymävanhemmat seuraavat jollakin tasolla aina lasta läpi elämän. On lapsia jotka hylätään tai muuten siirtyvät toisten vanhempien huostaan heti syntymähetkellä - muuta solutasolla syntymävanhemmat heitäkin seuraavat läpi elämän. Pohdinnoissani mietin lapsia kasvuympäristössään riippumatta siitä, millaisessa suhteessa lapsen syntymään henkilöt ovat.

Maailma on täynnä lapsia,  jotka eivät pääse rakastavaan kasvuympäristöön. Heitä,  joilla elämä on alusta lähten - tai muuttuu matkan varrella - maanpäälliseksi helvetiksi. Sosiaalihuolto ei syystä tai toisesta huomaa tilannetta, ulospääsyä vääränlaisten vanhempien luota ei ole. 

Shit.

Voitaisiinko suomeenkin kehitellä Child Devorcing Parent -käytäntö, joka mahdollistaisi lapsen omaehtoitsen lopullisen peräeron hänelle osoitetuista vanhemmista elämäntilanteen niin vaatiessa. Esimerkiksi tilanteissa, jossa vanhempien kiihkeä vakaumuksellinen suhtautuminen johonkin elämäntapaan tai uskontosuuntaukseen heikentää lapsen elämää selkeästi. Tai kun vanhemmat tuovat selkeästi julki, ettei lapsen oma seksuaalinen suuntautumus tai sukupuolikokemus ole yhtenevä heidän mielipiteen kanssa. Itsestään selvyys on kaikki hyväksikäytn uhriksi kotonaan tai vanhempien valvonnan alla joutuneet lapset.

Puolueeton taho - sosiaalihuolto tai vastaava - käsittelisi lapsen eropyyntöä ja sen johdonmukaisuutta ja  mikäli asiassa on aihetta edetä, asia etenisi oikeuden arvioitavaksi. Oikeuden päätöksellä lapsi saisi laillisesti erota hänelle huoltajiksi määrätyistä henkilöistä - vanhemmistaan  - ja ääritilanteessa näin tahtoessa nämä henkilöt poistettaisiin kaikista lasta koskevista historiatiedoista. Alaikäisen ollessa kyseessä, tulisi alaikäisen voida esittää vaihtoehtoinen holhoojataho itselleen, aikuisen ihmisen kohdalla vanhemmista eroaminen tapahtuu ilman tarvetta korvaaville henkilöille.

Erotessaan luovutaan kaikista perimysoikeuksista ja tapaamisvelvollisuuksista. Huolenpitovelvollisuus ja edustuskelpoisuus lasta kohtaan lakkaisi ex-vanhemmilta, eikä lapsella ole tästä eteenpäin mitään sananvaltaa ex-vanhempiensa asioiden hoidossa. Ääritapauksessa voisi todellakin mitätöidä kaiken tiedon vanhemmiksi soveltumattomista henkilöistä kyseessä olevan lapsen rekistereistä. Tabula Rasa -tilanne - lohdullinen alku puhtaalta pöydältä. Toki solutasolla syntymävanhemmat ovat ja pysyvät - niinkuin vastasyntyneenä adoptoitujen lastenkin tapauksessa. Mutta henkisellä tasolla surutyö epäonnistuneen vanhemmuuden osalta voisi käynnistyö eron astuessa voimaan ja kaltoin kohdelluksi tullut lapsi voisi keskittyä valoisampaan tulevaisuuteen, ilman pelkoa että vaikeat vanhemmat jossakin myöhemmässä elämäntilanteessa taas ilmestyvät elämääsi.

Painavista raskaista päätöksistä on tietenkn kyse, joten aivan kevytkenkäisesti pienen teini-iän kuohuista kipinänsä saaneen riidan jälkeen ei prosessin soisi käynnistyvän.

Painavia pohdintoja minulla toisinaan.

Tuli äitiys hetkellisesti vain korvista ulos - liika on liikaa.

Kanonisoitua myytillistä äitiyden ihanuutta ja ihanneäitiyttä.

vaatimuksia

oletuksia

standardeja

idolisointia

joskus vain miettii kaikkia niitä lapsia,

joiden äiti on kaukana  satujen ihanista pullantuoksuisista äideistä

Ehkä äitienpäiväkrapula ja äitiysähky helpottaa jo huomenna.

Pahoittelen, mikäi sanoiksi muokatut ajatukseni loukavat tässä teksissä sinua.

Rehellisesti vain eilisen päivän pyörittelin päässäni kaikkea tälläistä.

Kiitos, jos jaksoit lukea ajatukseni tähän pisteeseen.

Mukvaa maanantaita!

Rakkaudella,

Sallamari

...joka ei koskaa saavuta Vuoden Äiti -titteliä