Johonkin uutteen suuntaan

Ensimmäistä kertaa blogin perustamisesta, juuri nyt musta tuntuu että mä olen täydellisesti menettänyt kykyni kirjoittaa. Voin tuijottaa minuutteja tyhjää ruutua, eikä yksikään kirjain pääse tyhjälle blogieditorin tekstiruudulle. 

Kursori vain vilkuu tasaisesti yksikseen.

Jokin on muuttunut, kun tajuaa ettei oma naamankuva on tarpeeksi ollakseen hyvää täytettä blogitekstin kuvitukseksi. Tietenkin pitäisi saada ulos jotakin tekstintapaista sen selfien seuraksi vielä. Sitten on vielä tietenkin se seikka, ettei uusi selfie oikeastaan eroa mitenkään edellisistä selfieistä. Ehkä tukka on erilailla - tyvikasvu rehottaa, kun ei ole ehtinyt tehdä mitään asian korvaamiseksi. Suutarin lapset ja niiden kengät, samaa sarjaa kun kampaajan kaunis tukka - mitenkä musta tuntuu, että olen aikaisemminkin käyttänyt juuri tätä samaa vertauskuvaa.

Tukan osalta on sen verran uutisia, että olen päättänyt sitoutua pitkäksi aikaa tähän tukassa nyt olevan Bubblegum Blue sävyyn. Varmistaakseni sitoutumiseni hommasin väriä varastoon kevyen kymmenen purkin kotivaraston. Kun iskee sopiva väli oman tyven peittämiseen, ei tarvitse miettiä onko oikean sävyistä väriä hollilla - ihan varmana on tämän varaston kanssa.

Olen pohtinut toiselaistakin pidempiaikaista sitoutumissuunnitelmaa tämän tukan suhteen. Nimittäin kiharoita, tai oikeammin kihartamisen opettelua. Ajattelin aloittaa sillä, että pyrin kihartamaan tukan pinnikiharoilla kerran viikossa. Sitten kun tästä kerran viikosta kiharruksesta on tullut luotevasti rutiinitoimi, voisi kiharruskertoja nostaa kahteen...ja niin edelleen. Olen jopa pohtinut tilaavani Ebaysta itselleni pinnikiharoiden luontia helpottavan Pin Curler -työkalun.

Ebay mainiinasta voinkin kätevää aasinsiltaa pitkin siirtyä mainitsemaan sivulauseella muutamista lähteneistä Ebay tilauksista. Olen tietoisesti päätynyt uudistamaan vaatekaappiani. Pitkällä tähtäimellä haluaisin täyttää vaatevarastoani ihanilla retro tyylisillä hameilla ja mekoilla + tietenkin hameisiin sopivilla yläosilla niin että näistä osasista saisi luotua muutaman hyvän kapselivaatekokoelman, jonka kaikki osaset yhdistettävissä ajattomasti ja vaivattomasti toisiinsa.

Olen teorian tasolla nyt leikitellyt kokeilevani hetken aikaa kapselivaatekaappeja uuden P333 vaatekaapin sijaan. Ensimmäistä kertaa liki kolmeen vuoteen olen ilman hyvin suunniteltua P333 kokoelmaa. Ensimmäistä kertaa ehkä kymmeneen vuoteen kellun tässä hetkessä ilman aarrekarttaa.

Haaveilen aarrekarttakurssista.

Samalla kun synnyttän oman aarrekarttani, haluaisin jakaa aarrekarttailun ihanuutta uusille ihmisille. Oman esimerkin voimalla rohkaista ihmisiä uskomaan maailmankaikkeuden rajattomuuten ja siihen, että kaikki on mahdollista. Pitää vain valmistella elämäänsä niin, että siinä on tilaa uudelle. Unelmia ja haaveita - sitäkautta tilan tekemistä näiden haaveiden toteuttamiselle.

Ai niin, haaveilenhan minä tässä hetkessä myös kivan Pin Up -kuvasarjan tekemisestä. Minusta olisi mukavaa viettää päivä Oman Elämänsä Pin Up -mallina muiden ohjauksessa.

Hups, huomaamatta tuli kerrottua vähän kuulumisia,

vaikka ensiksi jo ehdinkin todeta ettei mitään sanottavaa oikeasti ole.

Ehkä tässä kohtaa rohkenen heittää pallon teille, arvoisat blogini lukijat.

Mistä te toivoisitte minun kirjoittavan täällä?

ehdottakaa

rohkaiskaa

paiskatkaa hyvällä vinkillä

Luulen, että me kaikki voinemme olla yhtä mieltä siitä jotta tämä blogi kaipaa jotakin uutta suuntaa. Minä olen jotenkin kovasti eksyksissä blogin kanssa. Blogipohdintojen sijaan keskittynyt kovin vahvasti elämää tässä hetkessä.

Osa minusta kaipaa aktiivisempaa bloggausta.

Kiitos, kun jaksoit kulkea kanssani tämänkin tarinan loppuun saakka!

Oikein mukavaa viikonloppua!

Rakkaudella,

Sallamari