Onneksi apu on lähellä

Oikeiden linjausten lisäksi fysioterapeutin tapaamisessa pohdittiin varpaitteni
 hienomotoorista ketteryyttä. Parannettavaa löytyy molemmista sektoreista
- eteeni on annattu mahdollisuus
opettaa keholleni jotakin uutta ja auttaa kehoa uuden oppimisen kautta
voimaan nykyistä paremmin.

Tämän päiväinen tarina on oikeastaan jatkoa edelliseen blogikirjoitukseeni. Tuossa edellisessä kirjoituiksessa mainitsin kipeytyneestä kantapäästäni ja Facebook gallupin kautta saamistani hyvistä vinkeistä joiden kautta ystäväni tarjosivat erilaisin keinoin helpotusta tähän kurjaan jalkavaivaani.

Yksi minulle apua tarjonneista tahoista oli Fysioterapia- ja liikuntakeskus Makkiaa pyörittävä Maria, joka kommentissaan huhili jotta tulehan piipahtamaan hänen luonaan niin katsotaan mitä voisi tehdä ja että heti lauantaina löytyisi vapaa aika. 

Ystäväni Facebookissa (ja sen ulkopuolella) näemmä tuntevat minut niin hyvin, että tarjoavat pehmeitä keinoja oman olotilan auttamiseen ensimmäisinä vaihtoehtoina. Minä kun mieluiten etsin helpotusta kiputiloihin ja muihin ikäviin kehotuntemuksiin ensin perinteisen koululääketieteen ulkopuolelle jäävistä vaihtoehdoista koska sisin sanoo, että se on minulle juuri parasta tapa.

Minä valitsen mieluummin kehon kuntouttamiseen ja vaivojen ennaltaehkäisyys liittyvät omien valintojen suteen tehtävät muutokset ykkösvaihtoehdoksi sen sijaan että marssisin lääkärin luokse salamanai tapahtuvaa parantumista etsien. Ei sillä, ettenkö ikinä lääkitse itseäni perinteisin lääkärien määräämien lääkkeiden avulla - teen niin usein ja ihan hyvällä omalla tunnolla. Tälläisten kevyiden häiritsevien kiputilojen kohdalla - kun jokin kehossa ei tunnu normaalin oloiselta, mutta ei nyt aiheuta täysin halvaannuttavaa kipua - minä mieluummin kokeilen kuinka omaa toimitaani muutamalla voin saada helpotusta olooni ennnekuin marssin lääkärin puheille.

On tässä toinenkin aika ratkaisevasti vaikuttava puoli. Huolimatta siitä, että julkinen terveydenhuoltojärjestelmä meillä Suomessa on olemassa, asioin itse mieluummin minkä tahansa yksityisen klinikan erikoilääkärin puheilla terveyskeskuksen yleislääkärin tapaamisen sijaan. Minun kokemukseni terveyskeskuslääkäreistä eivät ole kummoiset, lähes joka kerta on hoito jäänyt jollakin tavalla kesken ja suurin osa kustannuksista on tullut minun itseni maksettavaksi. Siksi hakeudun yleensä suorilta käsiltä yksityisen auttajatahon - mielellään pehmeämmästä vaihtoehdosta aloittaen - käsiin.

Näiden ajatusten valossa minulle fysioterapeutin puheille hakeutuminen on luontevampaa kuin terveyskeskuksen ajanvaraukseen soittaminen ja siten liikkeelle lähtevä yritys päästä joku kaunis päivä kertomaan vaivatani lääkärille. 

Kauniisti kokoonteipattuna

Marian luona Makkiassa käyti oli parasta mitä itselleni voin tehdä juuri tässä kohtaa elämää.

Maria on ammatiltaan fysioterapeutti ja lisäksi liikunnallinen inspiraatiolähde. Sellainen positiivinen liikuttaja, joka on kaikin puolin hyvin kiinnostunut kaikesta sellaisesta kehon liikkuttelusta jonka avulla ihminen voi itse auttaa kehoaan muovautumaan toiminnallisesti parempaan suuntaan.

Tapaamisen aluksi kartoitettiin kipupisteet ja elämän varrella jalkoihini kohdistuneet traumat. Muistutti huonoa tositeevee jaksoa, sillä noin joka kolmas lauseeni oli "Ai niin, olihan mulle tapahtunut muuten sellaistakin..." - listalta löytyy yksi pahoin vaurioitunt oikean jalan akillesjänne, kummankin nilkan toistuvati vahingoittuneet nivelsiteet ja toissa kesänä murtunut pikkuvarvas , joka sekin yllättäen löytyy vahvemmin kipuilevasta oikeasta jalastani.

Kiputila sai nimen - plantaarifaskiitti eli luupiikki - jalkapohjan jännekalvon tulehdus.

Samansuuntaisia veikkauksia ystäväni heittelivät jo tuohon Facebook kyselyyn arvauksiksi, että ei naamakirjan välityksellä annettu vertaistuki aivan hunningolla olevaa huuhaatoimintaa ole.

Maria auttoi minua ymmärtämään kehon alalraajojen luontaisia linjoja näyttäen peilin kautta missä asennossa minun kehoni osat ovat luontaisessa seisoma-asennossa ja millaisilla linjausten muutoksilla kehoni jännitystiloja voidaan helpottaa. Käytännön tasolla tämä tarkoittaa siis sitä, että minun on tietoisesti opetettava kehoni asemoimaan itsensä hieman uusille linjauksille.

Miten uusien linjausten löytäminen ja niihin totuttelu sitten tosielämässä tapahtuu - toistamalla, toistamalla ja toistamalla.

Tuhannon toiston jälkeen, keho osaa jo hiukan uusia juttuja. Määrätietoinen säännöllinen harjoittelu on itsehoidossa kaiken A ja O.

Ajatelkaa, ilmisen luusto uudistaa itsensä seitsemässä vuodessa. Luiden asemointiin saakka edennyt kehon virheasento on mahdollista kehon uudelleenasemoinnin avulla muotoilla toiseksi setsemän vuoden kuluessa. Toki toimenpide vaatii paljon - harjoittelua ja toistoja.

Muutosta on haluttava paljon.

Minun harjoittelulistallani on niin jalkapohjien hienomotoriikkaan kuin seisoma-asentoihin liittyviä pieniä harjoitusohjelmia. Muutama minuutti kerrallaan muutaman kerran päivässä - olon pitäisi kohentua kohtalaisessa ajassa.

Koska jalkapohjissa on juuri nyt akuutti tulehdustila välittömiä toimenpiteitä olon helpottamiseen tehtiin myös. Hankintalistalle tuli pehmeät geelituet kenkiin kantapäiden kohdalle - kunhan jokun apteekin valikoimista sellaiset löydän. Sokerina pohjalle Maria avasi manipulaation keinoin akillesjänteen alueen tukoksia. Hoito viimeisteltiin kinesioteippauksen avulla ja nyt ei muuta kuin odotellaan helpottaako olo näillä konsteilla.

Lääkäri olisi tarjonnut todennäköisesti ainoastaan kortisoonipiikkiä ja viikon sairasloman.
Marian luota poistuin tuliaisinani koko joukko uusia harjoitteita - sairaslomantarve nolla päivää.

Työkalupakissani on nyt harjoituksia kehon tukirangan asentoja parantamaan plus vinkkejä kurjan oloni helpottamiseksi.Kehoni totuttelee myös fyysisen manipuloinnin ja teippauksen avulla tehtyjen korjaavien toimenpiteiden vaikutuksiin.

Jos kuukaudessa ei helpota, harkitsen lääkäriä.

Huomautuksen on pakko sanoa, että tedellä kertomani toimintamalli on minulle sopivin toimintamalli. En väheksy kenenkään ihmisen lääkärikäyntejä, en tuputa omia toimintamalleja kenellekkään toiselle niitä ainoiksi oikeiksi toimintamalleiksi julistaen.

Minun valintani on pehmeämmät vaihtoehdot ensisijaisina apukeinoina.

Onnea on ystäväverkko, josta löytyy ystävällisiä avuntarjoajia.

Ah niin, tämänkään kirjoitus ei ole yhteistyöpostaus vaan julkinen kiitoslausuma minulle tarjotusta avusta ja yrittäjän tuottamasta loistavasta palvelusta.

Omaan piikkii mene nämäkin hoidot.

Mukavaan sunnuntaita!

Rakkaudella,

Sallamari