Biozell sävyttävä tyvispray

Tälläisessä pakkauksessa tuote löytyy kaupan hyllyltä

Bloggers Inspiration Day -tapahtumassa yhtenä yhteistyökumppanna oli Biozell, esittelyssä heidän sävyttävä tyvispray tuotteensa. Ammatillisesta näkökulmasta kiinnostuin tästä tuotteesta ja nappasinkin Biozellin tytöiltä yhden tummanruskean tyvispraypullon kokeiluun.

Omaan tukkaani tuote toimii kuivashamppoona. Värillinen kuivashamppoo sekoittuu perinteistä valkoista hienommin omaan tukkaan, eikä huolettomastikaan laitettuna ole pelkoa "hilse-efektistä".

Toki oman tukan takia en tuotetta napannut matkaani, mielessä siinsi visio kokeilla Balayage Ombre -henkistä tyvivärjäystä vaaleaan tukkaan tyvisprayn voimin. Vaaleat tukat ja niiden värjäys on tällä hetkellä to-be-learned -listani kuuminta hottia. Palan halusta kehittaa itseäni ymmärtämään eri tyylisesti sävytettyjä ja värjättyjä vaaleita hiuksia. Hämmästyn itsekkin nyt, miten  opintojen etenemisen myötä olen oppinut näkemäänkaikki nuo hienot vivahde-erot ja niiden aikaasaamiseen tarvittavat toteutusratkaisut kanssaihmisten vaaleissa hiuksissa.

Lämmin kullankeltainen tasavärinen lähtötilane  ja tyvestä tummempi sävymaailmaltaan hienosti
kylmentynyt lopputulos -  loistava kombinaatio  niille vaaleaveriköille,
jotka pitävät kylmäsävyisestä tyvestä yhdistettynä lämpimän sävyiseen latvaosaan

Ennenkuin isken pensselit hapeteväreihin ja sudin ombre sävyjä oikean mallin päähän, päätin kokeilla tummennetun tyven saloja tyvisprayn voimalla. Kokeilun pohjaksi tein suoristusraudalla rennon kiharakampauksen. Värjäys itsessään toteutettiin jakamalla hiukset muutamaan tasakokoiseen osioon ja suihkuttamalla tyvispäytä tasaisesti latvaa kohti liukuen jakauseen. Avitin värin "liukumista" vielä kevyesti harjan avulla. Päälimmäisten hiusten osalta levitin väriä rennoilla siuhkauksilla hiuksen pintaan tyvestä latvaa kohti liukuen.

Käyttömukavuudeltaan spray on levittäjän näkökulmasta hyvä tuote. Tasainen ja hienojakoinen koostumus tekee tyvispraystä miellyttävää levittää. Hiuksen pinnalle laskeutunut spray leviää harjalla "liukuefektiin" nätisti. Varjopuolena tuotteessa on se, että iholle osuessaan ( tekijän sormet ja tukan omistajan korvat sekä kasvot) tuote leviää ja tahraa poistettaessa. Tuotteen jättämä tuntuma hiuksiin on hiuspuuterille tyypillinen nahkealta tuntuva pinta.

Aikaa levittämiseen menee minuutteja. Tuotteen voi levittää itse, mutta apukäsistä tuotteen levityksessä ole haittaa. Tasaisen lopputuloksen saamiseksi kannttaa mahdollisuuksien mukaan pyytää kaveria suihkuttamaan tuote ainakin hiuksen takaosiin.

Kokeilunn lopputulos - yhden illan kestävä Balayage henkinen liukuvärjäys
Ehdottomasti kokeilemisen arvoinen jos mietit voisiko Balayage olla sinun seuraava juttusi.

Tuotteesta jäävä värisävy on viileä ja mattapintainen. Toimii mielestäni kauniisti ainakin mallikokekaan kullanvaalean oman sävyn kanssa. Olisi vinkeää kokeilla tuotetta myös samalla liukuvärjäystekniikalla kylmään vaaleaan tukkaan - on sellainen kutina, että lopputulos näyttäisi toden näköisesti kivalta.

 Tuotteen käyttömukavuuden osalta päällimäinen huomio oli, että kosketellessa tukkaa väriä tarttuu käsiin ja kulkeutuu siitä helposti esimerkiksi kasvoille ja silmiin.

Kysyin mallilta tänä aamuna kokemuksia tuotteen poispeseytymisestä. Pois peseminen ei ollut maailman miellyttävin kokemus  - kun tuoteeseen lisää vettä, siitä tulee kovasti tahraavaa. Pari pesua  syväpuhdistavalla shamppoolla poistaa tuotteen hiuksesta hyvin, tänä aamuna ei ollut jälkeäkään tästä värjäyskokeilusta mallin päässä.

*****

Tuote on jees valinta käytettäväksi ihan peruskuivashampooksi tummatukkaiselle. 

Mikäli tahdot kokeilla latvaa kohti vaalenevaa tyviväriä, muttet ole varma onko se oikeasti sinun juttusi on tyvispray loistava keino kokeilla Balayage -lookkia riskittä. Yhde bileillan ajaksi luotu erivärinnen juhlatukka onnistuu myös kätevästi nnalta. 

Tuote on jees - ei mitään maailmaa mullistavaa.

Minulla on suunnitelmissa jatkaa vastaavanlaisia Balayage värikokeiluja muiden sarjojen tuotteilla. Miettiä värin laitto- sekä käyttömukavuutta sun muita teknisiä näkökulmia.

Stay tuned,

 kuvia lisäkokeiluista luvassa myöhemmin.

Paljon kiitoksia Katjalle mallinna olosta tässä kokeilussa!

Rakkaudella,

Sallamari

Se on sellainen kuivakausi ny

Sarjassa niitä hetkiä elämässä, joillin blogiotsikon kirjaimellisuus naurattaa 

 - vaikkakin eniten ehkä kyllä minua itseäni. 

Otsikon kirjaimellisuus näkyy silmissäni.

Välikausilta tuttu riesa - kuivuvat silmäluomet - ovat täällä taas. Silmäluomet ovat rutikuivat ja kutiavat, hetkittäin tuntuu että kuivuus imeytyy luomien läpi silmiin saakka. Koitan kiltisti hoitaa kuivia silmäluomia rasvaamalla niitä aamuin illoin - ihotautilääkärin vuosia vanha ohje - joskin laihanlaisin lopputuloksin. Kuivuus ei helpota, illalla luomiin läiskitty rasva sensijaan tuo kuivuuden kaveriksi aamuisin kepeähkön turvotuksen.

Koulussa vinkattiin tänään apteekista saatavista silmäsuihkeista. Jotakin silmätippojen kaltaista tuotetta, jota tuolla vanhuspuolella kuulemma käytetään kuivasilmäisien vanhusten hoidossa - helpompaa kuin silmätippojen kanssa temmeltäminen, suihkaus riittää ja se on siinä. Mikäli oikean tuotteen onnistun apteekista löytämään, saattaa silmien olo parantua kokonaisvaltaisesti.

My hopes are high.

Onko muita hyviä vinkkejä kuivien silmäluomien taltuttamiseen?

Kaikki apu otetaan iloisena vastaan.

Onnea on saada tehdä kaikkea tälläistä punaista ja kiharaa.ihanaa.

Arkikuulumisien osalta hehkun oppimisen riemua ja oivaltamisen iloa.

Hiuksia, partoja, hiuksia, partoja ja hiuksia.

kiharaa ,suoraa, värikästä,

pitkää, lyhyttä, kokonaan poisajeltua

Koulu on elämässäni tässä hetkessä niitä 

 ei-yksipuoliesta-aina-sitä-samaa-ja-kuivaa-hommaa -juttuja.

Teoriapainotteisista opinnoista on siirrytty käytännön työssä oppimisen pariin. Uusien oivallusten päivittäinen määrä on huima - yllättyy itse lähes päivittäin siitä, miten paljon oppia ihminen pystyy omaksumaan itseensä.

Mä olen monesti pysähtynyt kysymään itseltäni,

Ihan itekkö ite mä oivalsin, että näin tää tehdään?

Sen jälkeen olen mielessäni onnitellut itseäni onnistuneesta oivalluksesta.

Vuosi sitten mä itkin joka päivä sitä, että musta ei oo mihinkään ja mä oon ainut joka ei osaa. En osannut, koska mä olin väärässä paikassa ja ihan väärien asioiden äärellä. Ei ollut osaamista eikä tarvittavaa opetusta - mä en oikeasti osannut riittävästi.

Podin jatkuvaa hounommuuden tunnetta.

Parusfiilis oli, että ei musta oo tähän - eikä sitten ollutkaan.

Hell, yrritinpa ainnakin. Vaan ei ollut munn juttu.

Nyt musta on ja nyt mä osaan jo jotakin - parhaiten osaan oppia lisää.

Mun sydän on niin mukana tässä.

Asukuvarintamallakin on kuiva kausi .Harvinainen SnapShot viimeauantaina
 kun odoteltiin Laran kanssa BID -tapahtuman alkua Kampissa.

Ihmissuhderintamallakin on Dry Spell.

Tai no on ja ei ole - näenhän minä roppakaupalla ystäviä harjoitusasiakkainani päivittäin. Paljon sellaisia ihmisiä, joiden kanssa yhteydenpito on viime aikoina - toisinaan viime vuosina - jäänyt vähemmälle. Nyt otan kiitollisena heidät vastaan ja nautin yhteisestä hetkestä heidän kanssaa työn parissa.  Onnea on rohkeat ystävät, jotka auttavvat opiskelijaa taitojen kartuttamisessa.

Mutta noin muuten ihmissuhteet ovat hiljaiseloa. Elämäni seitsemänneksitoista tärkein ihminen on omalla paikallaan, joskin tapailulle järjestyvä aika on tärkeysjärjestysijalla kolmekymmentäneljä tai jotakin - molemminpuoleisesti. Luottamus siihen, ettei toinen katoa kokonaan on vahva ja aktiivitreffailu voi odotella väljempää kalenteria - kaikelle on luonnollinen aikansa.

Pitää vain malttaa odottaa.

Pimeys tuo hiljaiseloa elämään - on pimeä kun lähtee kouluun ja pimeää kun palaa koulusta. Keho ilmoittaa selveällä kielellä, että koulun jälkeen ollaan kotona ja levätään. Tehdään kotiaskareita ja nautitaan sohvallaköllöttelystä.

Seuraavat kolme kuukautta on ne pimeimmät.
Sitten se taas helpottaa.

Onneksi välissä on joulu.

Opiskelun muuttuminen teroriapainotteisesta työskentelystä käytännön työskentelyyn vaikuttaa näemä myös lohtukarkkikiintiööni. Väsyneenä rankasta ajattelutoiminnasta keho himosi lohtukarkkia jokapäiväisenä huvina. Nyt on ollut hiljaisempaa muutaan päivän ajan - ilmeisesti suurin jännitys ja hermostuminen on taltutettu, kun oikeita asiakkaita tehdessään mieli vihdoin tajuaa, että tätä mä osaan tehdä.

 Lohtukarkit ovat olleet pakokeino - mieli on pelännyt murskaavaa palautetta. Sitä, että taas sanotaan ettei tuo mitään osaa ja että mitä se täällä tekee kun se on kerran noin surkea. For Fuck Sake - tuollaista paskaa se oli viimeiset kolme vuotta työelämässä.

Eihän kukaan sitä oikeasti ole edes päin naamaa sanonut,
on vain annettu ymmärtää aika suoraa asia.

Eipä sillä, että paria poikkeusta lukuunottamatta - ihan asian vierestä huomiä että minun auttamiseni ei mitenkään kuulunut noiden parin poikkeuksen toimenkuvaan, he vain auttoivat hyvää hyyyttään kai - kukaan ei koskaan kysynyt, miten tilannetta voisi auttaa.
Miten me voitaisiin saada sut oppimaan näitä juttuja? 

olisivat edes sanoneet mitä uutta tarvisi osata lisää

Mutta sellainen epämääräinen ratkaisukeskeisyydestä höpöttely vailla päämäärää ja ratkaisijan loputonta etsintää se oli. Kun ei edes oikeastaan tiedetä - tai ainakaan osata välittää tekijöille -  että mitä tässä halutaankaan.

Tee siinä sittenn jotakin jos osaat.
Minä en osannut - nyt osaan sanoa sen ainakin ääneen.


Hus-pois paskat muistot ja paluuu nykyiseen onnelliseen oloon.


Kiitos että saan olla minä.
 tänään ja tälläisenä
 tässä ja nyt


Dry Spell fiiliksen keskellä aistin jostakin ymäriltäni vastasataneen fiiliksen.
 Sateenjälkeisen maailman tuoksen.

Ehkä ajatus kuivastakaudesta on sittenkin vain tunne silmäluomissani.


Mukavaa marraskuun ensimmäistä viikkoa!


Rakkaudella
Sallamari


ps. Herra Hartikainen - koirapotilas - on toipumaan päin.
Antibiootit ja kipulääkkeet helpottivat ensihätää. Tänään on tehty ensimmäinen osa hammasremonttia - hammaskiven poisto - ja ensi viikolla jatketaan lisää. Vanhus on toipunut toimenpiteistä hyvin ja operaatioiden lopputulemana ennustetaan vähähampaista loppuvanhuutta ja kevyttä sydänlääkitystä.

Koiranelämässä kaikki on parempaan päin.

Kiitos.

Yksi bloggarin lauantai

Bloggarit uusien kehyksien lumoissa

Minua on aina viehättänyt suuresti blogipostaukset joiden teemana on yksi tavallinen päivä bloggaajan elämästä. Pieni oven raoitus lukijoille siihen, mitä kaikkea yksi tavallinen päivä ihmisen elämässä pitää sisällään. Eri asian kokonaan on sitten se miten suuresti faktaa tai fiktiota se blogitekstiin tai videolle päätynyt päivä ihan oikeasti on - eikä ole minun asiani tai minulle jaettu oikeus puuttua kriittisesti todenperäisyysseikkoihin - kuki taplaa tyylillään.

Eilen aamulla en osannut aavistaa miten täyteläinen päivä eilisestä lopulta syntyy - miten paljon tunteiden kirjoa mahtuu yhteen lauantaipäivään. 

Päivä alkoi innokailla mielin täpötäyden bussin kyydissä kohti Helsinkiä ja päättyi väsyneeseen mutta onnelliseen itkuun yksin lämpimän suihkun huomassa reilu 12 tuntia myöhemmin.

Aloitetaan päivän tapahtumat alusta.

 Lähdin lauantain ratoksi siis Helsinkiin tapaamaan ihanaa ystävääni Laraa Indiedays Bloggers Inspiration Day -tapahtuman merkeissä. Tässä vuosien varrella meistä on tullut toisillemme sellainen "vakiodeitti" näidin BID tapahtumiin. Jokapäiväisestä Helsinkielämästäni huolimatta näen Laraa aivan liian harvoin - se on rehellisesti tunnustettava. Koitan vannotella itselleni, että tämä on vain kausi ja että kun kouluhommat helpottavat minulla on taas enemmän aikaa ihanille ystäville.

Bloggers Inspiration Day oli nimensä mukaisesti jälleen kerran inspiroiva tapahtuma. Minulle näiden tapahtumien suurin anti ovat ihmiset. Niin ne bloggaajat joiden kuulumisia seurailen vakituisesti blogien ja Instagram kuvien välityksellä, kuin tapahtumassa jutulle heittäytyvät uudet tuttavuudet. 

Olla yhtenä bloggarina muiden bloggareiden joukossa.

Samanlaisena samanlaisten parissa.

Tapahtuman ihanaa antia oli heittäytyä Irlantifiilistelyihin yhdessä XL Elämää -blogin kirjoittajan Sadun kanssa - että joku toinenkin tietää sen meren tuoksun jonka voit tuntea vain Irlannin etelärannikolla. Jaettuja yhteisiä kokemuksia, niitä erilaisia mutta hetkessä niin samanlaisia muistikuvia ja tunnelmia.

Universumi saattoi roppakaupalla uusia ihmisiä elämääni. Oli mukava tutustua koko joukkoon ihania värikkäitä kynsibloggari mimmejä. Visuaalinen silmä lepäsi koko joukossa kauniisti lakattuja kynsiä ja hyvin hoidettuja käsiä. Teki mieli käpristää omat sormet nyrkkiin, että kyllä mä taas sitten kun mulla on aikaa näiden koulujuttujen parista, niin sitten mä panostan kynsiinikin.

Eikä sovi unohtaa upeiden aikuisten leidien kanssa vaihdettuja kuulumisia. Jos ette vielä ole tutustuneet Tädit Tubettaa -You Tube kanavaan, menkää ihmeessä katsomaan. Tädit on niin huippuja - ne on mun idoleita. Tuollainen mustakin tulee - tai siis, mähän olen kovaa vauhtia matkalla elämäniloiseksi 40+ bloggaajaksi.

Äkkiarvaamatta täysin uudenlaisiksi muovautuneen Halloween -suunnitelmat.
Go by the Flow - oli heittäydyttävä virtaan mukaan ja otettava ilo irti kaikesta siitä mikä eteen annetaan.
Ei tullut kinkybileitä, tuli koti-ilta.

Tunnelmasta toiseen.

BID tilaisuudesta poistuessamme Maxinen aulassa takkia pukiessa saa JunttiPeeltä puhelinsoiton; Herra Hartikaisella on kuono golfpallon kokoiseksi turvonnut, koira on kipulevan oloinen. Eläinlääkäripäivystykseen soitettu ja aika on kuudelta - Ehitään nappaamaan sut linja-autopysäkiltä ja lähetään siitä sitten suoraan Turkuun. ; kuuluu JunttiPeen toimintasuunnitelma puhelimen toisessa päässä.

Hiljaiseksi vetää.

Itkettää toisen kipuilu.

Silmänräpäyksessä yleisfiilis vaihtui BodyLove -bloggarista

 huolestuneen lemmikinomistajan ajatusmaailmaan. 

Tiesin heti että hampaista tässä puhutaan - Kiinanharjakoirilla rotuominaisuutena on huonot hampaat. Silti surettaa välittömästi, että toista sattuu. Olenko mä ollut oikeasti niin huono omistaja, että nyt toinenon sitten todella kipeä. Olisiko mun pitäinnyt osta ennakoida tämä.

Rauhallinen potilas.
Halloween tunnelmissa - pinen harjakoiran kuono on turvonnut ja muistutti enemmän bit bull -koiran kuonoa

Bussipysäkillä minua odottaa pirteähkö potilas. Hänntä vispaa ja korvat on innokkaasti hörössä.

Ei tämä onneksi kuolemanvakavaa olekaan.

Eläinlääkärin toteamus on sama - vakava ja kivualias ongelma, muttei välintöntä hengenvaaraa. Koiralla on mitä todenäköisimmin mätäpaise hammasjuuressa. Antibioottia ja kipulääkettä kotiin viemiseksi, maanantaina aika leikkaushoitoon. 

Näillä mennään.

Matka pysähtyy odotusaulaan - sisälle saapuu kireisempää huomiota vaativa potilas.

Reseptinkirjoitus jää hetkeksi odottamaan.

Siinä hetkessä astun jälleen uuteen rooliin - kuuntelevaksi kanssaihmiseksi.

Kiireinen tapaus on ison koiran hyökkäyksen kohteeksi iltalenkillä joutunut pieni koira. Tilanne on vakava, omistaja sydän syrjällää itkuisena odottaa uutisia. Minä lohdutan minkä voin - olen läsnä ja kuuntelen. Annan tilaa toisen ihmisen huolelle ja surulle - elän mukana.

Kyyneleet kastelevat posket toistamiseen,

toisen ihmisen huoli ja suru on niin käsinkosketeltavasti läsnä.

Onneksi tää teidän potilas on iloisen oloinen ja pirteä,

toteaa nuori tyttö viimein ja kumartuu rapsuttamaan Hartikaista.

Jotakin hyvää sentään.

Toisen potilaan omistaja poistuu kuulemaan lääkäriltä toimintasuunnitelmaa,

 meidät kutsutaan hakemaan resepti.

Ovella kohtaamme vielä kerran,

"Toivottavasti teilläkin kaikki päättyy hyvin"

rohkaiseva hymy, johon vastataan kiitollisella hymyllä.

Enempää en tässä tilanteessa enää voinut tehdä.

Muuta en osannut sanoa.

Kohtaamisesta jäi lopulta hyvä mieli.

Sain olla hetken läsnä ihmisen elämässä ja lohduttaa.

Osoittaa inhimillisyyttä ja vilpitöntä lähimmäisenrakkautta.

*****

Apteekin edessä jäädään hetkeksi kaksin Hartikaisen kanssa.

Rapsutusta ja jutustelua - niinkuin silloin kun oltiin nuoria ja oli vaan me. Ei alituista kiirettä, ei uraa, ei lapsia eikä muita lemmikkejä jakamassa huomiota puolin ja toisin.

Olenkohan mä ollut ihan liian vähän sun kanssa viime aikoina?

Ollaan nyt vaan ihan kaksin ja nautitaan tästä hetkestä.

Sydän täyttyy kiitollisuudesta.

Kaksitoista ihmeellistä vuotta meidän ystävyys on kestänyt.

Toivon hiljaa vielä useita lisävuosia.

Tunnelmavalaistus

Kotona odottaa Halloween.

Vampyyriksi pukeutunut pieni tyttö, 

joka iloisesti pulputtaa eilisen yökyläilyn kuulumiset.

Äitinä olon hetki.

- Äiti, miksi sä aijot pukeutua tänä vuonna?

- Mä oon jo pukeutunut

Tänä vuonna mä olen täydellistä unelmaelämä elävä Bloggaaja.

Vitsi menee lapselta ohi,

palkkioksi vastauksesta saa rutistuksen ja toteamuksen

"Äiti sä oot ollu nättinä taas tänään."

Itseä tuppaa naurattamaan.

Maxinesta poistuessa tuntematon ihan tyttö lausui kehun

"Ootpa sä tosi kauniisti pukeutunut tänään."

Huolien sumentamat aivot kehittää vastauksen

"Niin no, tää on mun arkilook."

Seuraa hämentävä hetki ja puolihiljainen lause, 

"Niin ööö, mä siis tarkoin että sä yleisesti näytät tosi nätiltä."

En tajua pahoitella töksäytystäni.

Se tuli vähän niinkuin selkäytimestä tuo töksäytys, kun viime Halloweeninä joku kehui nättiä Halloweenasua ja mä olin arkivaatteissa tulossa töistä. Että sitä minä vaan, että en ole erityisemmin pukeutunut tänään ja kiitos kun sanoit minua kauniiksi.

*****

Takan päälle vilkaistessani huomaan kynttilät.

- "Kulta, tuu sytyttään kynttilät."

-"Miks?"

-"Koska tänään on vainajien muistopäivä ja kynttilän valolla mä haluan ilmentää mun ikävää ja rakkautta niitä ihmisiä kohtaan jotka ei oo enää täällä."

-Onks sulla sun äitiä ikävä?"

"No vähän. Mut ennemmän kuin sitä ikävää mä haluan ajatella sitä vaan ja olla tosi kiitollinen siitä, että se oli mun äiti. Se mun äiti vähän niinku elää sussa ja mä saan rakastaa sitä kovasti rakastamalla sua kovasti."

äitiä - ikävää - rakkautta - ystäviä joita ei voi enää tavata

Mietin hiljaa mielessäni kiitollisena kaikkea tuota kynttilää katsellessani.

*****

"Tuu kattoon käärmettä!"

Seuraavan proggiksen vuoro 

- edelleen samoissa meikeissä samalla mekolla mennään.

Käärmeen vatsa vaikuttaa munattomalta.

Munattomalta vaikuttaa myös munintaa varten tehty pesä.

Ehkä ne oli hedelmättömiä munia ja käärme sulatti ne takaisin itseensä.

Tai sitten sillä oli paha ummetus.

Käärme on kaiken puolin virkeä ja eloisan oloinen.

Syntyy päätös paketoida munitusprosessi ja siirtää käärmeet takaisin samaa terraarioon.

Sydän täynnä kiitollisuutta.

Onneksi kaikki meni näin,

ettei tullutkaan koko joukkoa käärmeenmunia.

Toista kertaa tänään lemmikinomistajan roolissa pohdin omaa toimintaani;

Voiko saman päivän aikana olla sekä superhuolellinen 

ja ehkä liian huolettomasti lemmikkiään tarkkaillut lemmikin omistaja?

*****

Suihkun lattialla lämpimän vesisuihkun alla istuessani itken viimein ulos kaiken.

Itken ulos

vilpitöntä kiitollisuutta,
huolta,
rakkautta,
ikävää,
surua,
iloa,
 naurua,
riemua,
hyvää oloa,
joukkoon kuuluvuuden tunnetta,
ystävän seurassa olemisen helppottua,
uusien ihmisten tapaamisen synnyttämää mielenkiintoa,
oman kodin tuomaa turvallisuuden tunnetta

koko tunteiden kirjoa

Palaan hetkeksi ihmisyyden alkulähtelle,

kiitollisuuden ääreen.

Kokemaan syvää kiitollisuutta kaikesta tämän päivän aikana tapahtuneesta.

Sydämessä asuu onnellisuus.

Mä oon onnellinen ja kiitollinen.

Kiitollinen aivan kaikesta, mitä elää on mulle eteen tämänkin päivän aikana heittänyt.

Ajatelkaa, joskus mä mietin että mä olisin vaan luovuttanut.

Vapaaehtoisesti luopunut tästä kaikesta omanlla valinnallani.

Miten pahalta musta onkaan silloin tuntunut.

Miten raskaiden ajatusten alle mä olen itseni antanut hautautua.

Kiitos, että mussa oli vahvuutta kivuta sieltä ulos.

Itken vielä lisää.

Rakkautta.

Onnellisuutta.

Kiitosta.

Ikävää.

Itken Elämää.

*****

Käperryn sohvalle syömään iltapalaa.

On vaimona olemisen vuoro.

"Voidaanko kattoa se uusin Rambo

- mä kaipaan mättöä elämään?"

"Mä en tiennyt, että sä tykkäät Ramboista."

"Nii, ei kolmessatoistavuodessa ihmisestä vielä kaikkea opi.

Jotakin pitää jättää tuleville vuosille.

Kato nytki taas sait irti musta jotakin uutta tietoa."

"Just."

"Ja katotaan vaan."

---

"Oliko sulla muuten kivaa siellä bloggarimiitissä?"

*****

Rakkaudella,

Sallamari

ps. lisää BID tunnelmia luvassa myöhemmin.

ps II - Tämä elämä kaikkine yllättävine käänteineenkin on mun unelma elämää - sellainen joksiolen tämän elämän itse omilla valinnoillani luonut. Enempää en voisi toivoa.