Kissakuvia ja laumautumiskuulumisia

Kissalassa kaikki hyvin.

 Laumautuminen on loistavalla mallilla. Kuukauden yhteiselon jälkeen kaikki kolme kissaamme viihtyvät sulassa sovussa samassa kiipeilypuussa. Mau tarkkailee uteliaana pienen etäisyyden päästä rexien liikkeitä. Murina ja sähinä on vaiennut, lauman jäsenet kohtaavat toisensa uteliaana ensi päivien jännitteiden täyteisen kohtaamisten sijaan.

Ruokailut sujuvat nekin mallikkaasti rauhallisissa tunnelmissa. Rexit ruokailevat kodinhoitohuoneessa yhden kupin ääressä, Miss Mau ylhäisessä yksinäisyydessä keittiön puolella. Kun pahin nälkä on tyydytetty kissat kiertelevät sulassa sovussa kupilta toiselle. Vettä juodaan vaivatta mistä kupista milloinkin. Meillä ollessaan rexit ovat oppineet kuivaruoan lisäksi syömään märkäruokaa ja antaumuksella kuivanappuloiden höysteenä märkäaterioita Miss Maun rinnalla.

Ainoa rexeiltä Miss Maun toimesta "bannattu" alue on meidän sänky. Sänkyyntulokielto on voimassa enimmäkseen yöaikaan jolloin Mau pitää sängyn tiukasti omana alueena ja ajaa muut sänkyyn pyrkijät tylysti pois.  Tämä tilanne ilmeisesti on peräisin ensimmäisten yhteisten päivien ajalta, jolloin  sängyssä tapahtui pieni kriisi tilanne - rexit yhdessä yllättivät nukkuvan Maun

Tästä ainoasta oikeasta kriisitilanteesta selvittiin onneksi vailla naarmuja, vaikkakin hurjan sähinän saattelemana. Viesti meni perille ja sänky on siitä lähtien öisin pyhitetty Miss Maun omaksi alueeksi. Rexit yrittävät Maun alueelle soluttautumista tasaiseen tahtiin - kirkkaassa päivänvalossa - mutta poistuvat ketterästi, kun Mau nousee päiväuniltaan makuuasennosta venyttelemään.

Leikki sujuu koko laumalta yhdessä ja erikseen. Leikkiin osallistuu ne, joita leikkiminen juuri tässä hetkessä huvittaa. Päivisin kissat kuljeskelevat ja loikoilevat lunkisti ympäri taloa. Sylihetkiä jokainen varastaa meiltä ihmisiltä oman fiiliksen mukaan, eikä yhden kissan hengailu ihmisten liepeillä estä muita kissoja liittymästä seuraan.

Laumautuminen onnistunut.
Rexit ovat tulleet jäädäkseen.

Rakkaudella,
Sallamari

11 vuotta sitten minusta tuli äiti

Minusta tuntuu edelleen ihmeelliseltä, että huomenna tulee kuluneeksi 11 vuotta siitä hetkestä, kun minusta tuli äitii. Rakas tyttäreni S täyttää  tänään 10 vuotta ja siirtyy  lapsen elämästä avoimin sydämin teini-ikään.

Pikku S syntymäpäivien aikaan sydämessäni tuntuu aina pieni pistos; minua hieman harmittaa sellainen seikka, etten kykene muistamaan juurikaan mitään oman lapseni pikkuvauva-ajoista.

Muistikuvissa on tyhjää harmaata, joitakin satunnaisia pilkahduksia. Ensi askeleet ovat hämärän peitossa, ensimmäinen hymy ei ole tallentunut mielikuviin. 

Onneksi on valokuvia sentään, jotta voi mielelle kertoa olleensa paikalla.

Niin huonossa jamassa minä olin lapsen syntymän aikoihin, mieleltäni epävakaa ja aidosti pahan olon vallassa.  Surullisena oman elämän kanssa kipuileva, ollen samaan aikaa hyvin vakaan ja vahvan oloine,  niin että ulkopuolisten oli miltei mahdotonta havaita mieleni todellista tilaa. 

Onnekseni kuitenkin niin hyvässä ja tasapainoisessa tilanteessa elämän suhteen, että ympärilläni oli ihmisiä joihin osasin turvautua - oli puoliso, au-pairit, ystävät - heitä joidein varaan saatoin luottaa lapsiarjessa selvitymiseni eikä minun tarvinnutkaan yrittää jaksaa kantaa kaikkea vastuuta itse. 

Saattaa olla mahdotonta käsittää tälläistä, jos minut oppii tuntemaan tässä kohdassa matkaa.

Minua ei pelota enää kertoa, että lapsen syntymän aikaan (ja vielä vuosia sen jälkeenkin) minulla on ollut akuutti mielenterveysongelma. 

Lohduttavina sanoina voin omalla esimerkilläni osoittaa mikään ei ole lopullista - tilanteet elämässä muuttuvat.  Syvistäkin ongelmista on mahdollista päästä eteenpäin. Toipuminen on kyllä ihan hiton hidasta hommaa, mutta mahdollista - sitä pitää toisinaan haluta enemmän kuin mitään muuta elämässä. Siinä joutuu sitten kohtamaan vastuun jakamisen pelottavuuden, sen että sanoo ääneen "Yksin en jaksa, tarvitsen apua teiltä."

Kaikessa pelottavuudessaankin avun vastaanottaminen on vaivannäön arvoista.

Olen kiitollinen siitä, että saan tänään aidosti tuntea rakkautta omaa lastani kohtaan. Olen iloinen ja onnellinen siitä, että osaan tänään juhlia lapsen kanssa onnellisena hänen syntymänsä juhlapäivää.

 Olen saanut oppia isoja asioita.

Kiitos.


Rakkaudella,
Sallamari

Kesän 2017 Bucket List

Kesän 2017 osalta Unelmieni Lista kasautuu aika vahvasti yhden yksinkertaisen teeman ympärille - Mä jokapäivä töitä teen.

Olen tietoisesti työllistänyt itseni koko kesäksi muutamaan hassua päivää lukuunottamatta. Kesäkuulle on vaarattuna vapaita 4 päivää, heinäkuulle toinen mokoma ja elokuulle suunnilleen saman verran. Toki työvuoroissa on kevyesti liikkumavaraa, joten kun mielenkiintoisia kutsuja saapuu tietoisuuteeni olen valmiina vastaamaan niihin myöntävästi.

Bucket Listanni ensimmäisen kohta onkin simppelisti - Töitä

Monipuolisesti sopivasti haastavia ja minua ammattiuralla eteenpäinvieviä asiakastöitä. Uusien värien opiskelua, tämän hetkentrendileikkauksia ja iloisia ennakkoluulotomia asiakkaita. Naisia, miehiä, lettikapauksia, muutama juhlakalu sekä partoja.

Muutaman vapaapäivän puitteissa toivon tänä kesänä pääseväni risteilylle Tukholmaan. Syyskuussa kutsuu Tukholma partafestareiden osalta, mutta ennen syyskuuta olisi kiva käydä kahdestaan armaan puolisoni kanssa nautiskelemasta risteilyaluksen buffetpöydät tarjontaa ja katsastamssa Tukholman Sephorasta uutuustarjontaa. Hyvänä kakkosvaihtoehtona pienelle viikonlopun mittaiselle kesäreissulle on Hanko.

Pin-Up kuvauksia on suunnitelmissa tälle kesälle muutamat. Yksi kilpailukin edessä vielä syksymmällä ja tässä kohtaa toivon, että kuvauspäivät ja muut yhteiset hetket tämän kisan osalta osuvat sujuvasti aikatauluihini.

Ystävien kanssa jaetut yhteiset hetket on tällä toivelistallani äärimmäisen tärkeinä ja suuresti arvostettuina asioina. Lyhyetkin hetket riittävät, kunhan jossakin välissä vaan saa nauttia ystävien seurasta.

Itsestä huolen pitäminen, jotta jaksaa reippaana työssä koko kesän. Lupaan itselleni säännöllistä kehonhuoltoa hieronnan avulla - toivoen että lupaus myös toteutuu. 

Yhteisiä hetkiä perheen kanssa ei koskaan ole liikaa. Eikä sen puoleen hyvää grilliruokaakaan. Parhaimmassa tapauksessa nämä kaksi yhdityvät yhdeksi vielä paremmaksi toiveeksi.

Mansikoita, vaahtokarkkia ja shampanjaa
- sekä jokin niihin sopivasti yhdistyvä tilaisuus.

Isääkin olisi kiva nähdä edes kerran kesän aikana.

Aika yksinkertaisen ja vaatimattoman toivelistan kanssa suuntaan kesää kohti.
Vähäinen toiveiden lukumäärä ei onneksi ole korrellaatiossa onnellisuuteen. Pienellä haaveiden määrällä pärjää ja niitä todeksi elämällä saa luotua itselleen unelmien kesän.

Millainen on sinun bucket list toiveineen kesälle 2017?


Mukavaa kesäkuun ensimmäistä viikkoa sinulle!


Rakkaudella,
Sallamari