Ongelma itsessään on olemassa ainoastaan niin kauan kuin käsillä on tilanne, josta ei näe yhtäkään tietä ulos.
Yksinkin polun alku tekee umpikujasta mahdottoman.
Yllä oleva kuva on täydellinen ikkuna minuun.
Juuri tuolta minusta tuntui eilen.
Että elämässäni on tie joka johtaa liikenneympyrään.
Tämä elämäni liikenneympyrä on rakennussuunnitellun osalta pahasti keskeneräinen - yksi ainoa tie vie sisään ja ulos.
Viimeiset kymmenen vuotta mä olen pyörinyt tätä samaa tuttua reittiä - ympyrään ja ulos päätymättä oikeastaan mihinkään.
Paitsi turhautumiseen.
Tämä seuraava kuva ilmentää kokemustani terapian perimäisestä tarkoituksesta.
Terapiassa kaivellaan esiin kykyä nähdä olemassa olevan tilanteen toimimattomuus - herätellään hiljalleen kykyä havaita sisäinen tarve uusille suunnitelmille.
Annetaan avoimesti lupa tehdä huomioita siitä, että mikään elämässä ei ole pysyvää
kiveen kirjoittettua ehdotonta lakia
jotakin sellaista jota ei voisi uudelleen suunnitella.
Terapeutti toimii kuin projektipäällikkö.
Esittelee uusia ideoita - kertoo tietoa vaihtoehtoisista ratkaisumalleista.
Ohjaa ja opastaa.
Mutta ei tee päätöksiä puolestani.
Eikä aloita rakennusurakkaa.
Projektipäälikön roolissa terapeutti kulkee asiakkaan kanssa parhaimmillaan kohti uusia suunnitelmia.uusien Suunnitelmien selkiydyttyä toteutusvaiheeseen projektipäällikkö seisoo rakentajien rinnalla
opastaa - neuvoo - auttaa
ja järjettömpinä hetkinä projektipäällikön roolissa terapeutti valaa uskoa hankkeen onnistumiseen.
You can make it.
Tekstistä voitte päätellä, että eilinen terapiakäynti oli jälleen kerran kaikin puolin hedelmällinen.
Pienin askelin olemme edenneet isojen asioiden parissa.
Myönnän turhautuneeni - tuhansia kertoja.
Niinkuin eilen.
Painelin Henriikan juttusille ajatuksella
'tässä maailmassa ole mitään järkeä'
'tää tästä miksikään muutu'
en tiiä, en nää, ei huvita
miksi jaksaisin
mitään ei tapahdu
samaa paskaa
ajatukseni key point oli tietoisuus siitä että mä olen taas palannut alkuun
lähtöpisteeseen
kirtänyt ympyrässä lenkin - kruisannut samaa tietä ulos
mä olen matkalla yhä kauemmas toipumisesta
takaisin samaa tietä jota tulin kerran tuohon elämäni kiertoliittymään
haaveenani löytää tie ulos
saavuin Henriikan käsiin tihkuen 'mä oon niin vitun kyllästynyt tähän' mielialaa
päälimmäinen tunne oli tyhjyys.
tyhjyys siitä että toipuminen ei etene
tyhjyys siitä että yritysksestään huolimatta sitä palaa lähtöpisteeseen
nyt mä olen toista mieltä
itseasiassa mä ole edennyt aika paljon toipumisessani
löytänyt itsestäni uusia työvälineitä elämään
analyyttisen maailmantarkastelun tilalla on tunnepohjainen maailmantarkastelu
aikaisemmin pystyin analysoimaan asiat halki järjellä
kanavoimaan kivuntunteen järkevän ajattelun kautta
niin minut oli ohjattu tekemään
tunnepohjaisen maailmantarkastelun paskin puoli on se, että kirjaimellisesti kaikki tuntuu
sattuu
vituttaa
ilahduttaa
tekee onnelliseksi
ja itkettää
jokainen pienikin juttu saa kyyneleet valumaan
huomaa itkevänsä
ilosta
surusta
kiukusta
vihasta
pettymyksestä
onnellisuudesta
toisinaan ihan muuten vaan
ja tietenkin on tähän väliin kerrottava pettymyksestä
liian suurista odotuksista toipumisen osalta
siitä, että kuin taikaiskusta uskoin voivani kutsua itseäni toipuneeksi syömishäiriöiseksi
10 terapiakerranjälkeen uskoin painavani 50 kiloa ja uhkuvani elämänvoimaa
ahminta olisi vain kaukainen muisto
läskiajat ikävä tosiasia historiassani
näin sairaus kuiskutti korvaani
kuiskutti että näin kävisi
koska sairauden mielestä tervettä elämään on vain laihana
50 kilossa
onnellisena ja eteerisenä
nousevat painolukemat lisäsivät sairauden ahdistavaa otetta
epäonnistuja! - huutaa häiriö täyttä kurkkua
petit itsesi ja minut
et parantunut haluamallani tavalla
minun määrittelemiin mittoihin
yhä edelleen pyörin samassa kiertoliittymässä
kuten huomaatte
vasta nyt kykenen täysin ymmärtämään, että todellinen muutos lähtee uusien suunnitelmien hyväksymisestä.
toipuminen alkaa muutoksesta
harkinnassa on uusi tiehanke elämäni kiertoliittymään
pohja hankkeelle on olemassa
väylä raivattuna
umpikujasta on olemassa tie ulos
tai ainakin hyvä alku sellaisen rakentamiselle
voidakseen rakentaa uutta, on luovuttava vanhasta
päästettävä irti
annettava tilaa kivulle
tilaa tunteille
tilaa itkulle
oloni on tänään kaikinpuolin rikkiraadeltu
silti mukana on paljon hyvää
paljon pohjaa ja materiaa mistä rakentaa uutta
sain kotiivietäväksi eiliseltä kaksi tehtävää
yhden suoran ja toisen epäsuoran
suoran tehtävän aiheena on piirtää vuosiympyrä lihomisesta ja laihtumisesta
sillä niin minä elän
lihoen ja laihtuen
kaudesta riippuen
kevät laihdutetaan syksy lihotaan
kesällä alahaisimmillaan
talvella huipussaan
painoni siis
mieliala kulkee päinvastaiseen suuntaan
epäsuoratehtä on puolestaa kirje
kirje parantuneelle minälle
sellainen jossa kuvaan ajankohtaa jolloin kaikki on hyvin
syömishäiröpotilaan näkokulmasta siis hyvin
millainen on parantunut minä
mitä se tekee
mitä ajattelee
oletko koskaan yrittänyt -
minäkin kirjoitin itselleni ja olen nyt pitkälti sellainen kuin kirjoittamassani kirjeessä uskoin olevani
Henriikan epäsuorasti heitetty kehoitus kirjeen laadintaan
rohkaisu katsoa tulevaisuuteen
projektipäälikön ehdotus piirtää suunnitelma rakennettavasta tiestä
että näin.
Tarina tulee jatkumaan.
tiedätte sen.
Rakkaudella,
Sallamari
Ei kommentteja