Ensimmäinen aikajakso - neljä viikkoa itselle (lisätietoja aikajaksoista ja motivaatiokuvia tässä postauksessa) - on nyt takanapäin, noin yhdeksänkymmentä viisi prosenttia alkuperäisestä massasta on enää jäljellä.
Truth to be told - olen itsekin yllättynyt. Paino on pudonnut paljon olettamaani reippaammin.
But I like it. Nämä uudet ruokavalinnat, siis paljon proteiinia höttöruoan sijaan, tuntuvat jo hyvin luontevilta. Ylimmäiseksi ohjenuorakseni uusien ruokavalintojen parissa on muodostunut Patrik Borgin kovasti markkinoimasta 80/20 ajattelutapa syömisien suhteen (Patrik esittelee 80/20 ideologiaa niin hyvin, että haluan linkittää hänen blogitekstinsä tähän väliin, kipaise katsomassa). 80% terveellistä ja laadukasta ruokaa ja loppu 20% juuri sitä mitä mieli tekee. Pientä joustoa ja vapautta elämään - ei enää milloinkaan kiellettyjä/sallittuja ruokia. Kaikki on sallittua, määräsuhde on ratkaiseva.
Viimeisten viikkojen aikana olen syönyt kalaruokia varmasti enemmän kuin edellisen viiden vuoden aikana yhteensä - eipä sillä minä pidän salaa kalasta paljon.
Kalaruoan haastavuus - suhteessa ranskanleipään ja juustosiivuihin - on siinä, että kalaruokaa joutuu oikeasti laittamaan. Ranskanleipä odottaa kiltisti leipälaatikossa nappamista, sitten muutama edestakainen veto leipäveitsellä, paljon voita ja juustoa - voila! ateriasi on valmis. Ajatellaanpa lohifilettä, siellä selötköttelee jääkaapissa raakana fileenä ruotoineen kaikkineen - siis daa, mitä tälle oikein pitäisi tehdä? Että tässähän menee tunteja ennenkuin tämä on syömiskelpoista.
Totuuden nimissä minä huijaa aika usein kala-aterioiden kanssa - ostan kaupasta valmiiksi laitetun lohipalan ja pilkon salaattikerän, tomaatin ja kurkun sen seuraksi lautaselle. Aikaa kului ehkä yhtä paljon kuin kahden ranskanleivän kokoon riipaisuun. Hintaa aterialla - no hiukan enemmän. Tai no toisaalta ei oikeastaan, jos nappaa kalatiskiltä sitä kaikkein halvinta lohta, sitä jossa saattaa olla ruotoja ja itsensä tietäen laskee säästöksi ne suklaapatukat jotka jäivät lohen perään syömättä. Ranskanleivän perään ne olisi syönyt kuitenkin, suklaapatukat kun kuuluivat olennaisena osana hiilarihimojen ja mielipahan (ja nälkävelan, sillä 2/3 päivästä on ikään kuin paastottu illan ranskanleipämättöä silmälläpitäen) tyydytykseen ranskanleipädieetilläni.
Ilmeisesti tuo maaginen kalarasva tekee ihmeitä ihmisen aivoille, olen havainnnut että kala-aterian päätteeksi ei ilmesty, kuin tyhjästä, esille sellaista aikaisemmin minulle niin jokapäiväistä suurta mielipahaa, joka vähän laimentuakseen vaatisi suklaalevyn (tai kolmen) napostelun teeveenääressä ennen nukkumaanmenoa.
Kummallisia tavaraa nuo proteiinit, pitävät ihmislapsen mielen ihmeellisen tyytyväisenä.
Tänään siis haluan jakaa tälläisen onnistumiskertomuksen kanssanne.
Tsemppiä sinulle, joka olet juuri ottamassa ensimmäisen askeleen kohti muutosta. Myös sinulle joka harkitset sitä. Samoin kuin sinulle, joka epäilet koko asiaa.
Ai niin, tsemppiä ja rohkeuden toivotukset kaikille omaa tietään jo kulkeville - olipa suunta mikä hyvänsä.
Viimeinen työpäivä ennen joululomaa.
Rakkaudella,
Sallamari
ps. tuo Patrik Borg mahtavine ajatusmalleineen on aika kovassa huudossa minun maailmassani. Tiedän monen tuttavani ajattelevan yhtä hurmioituneesti Patrikista. Rouvakerhossa Kirsin kanssa päätettiin, että meisän kerhossa Patrik on vähän niinkuin pyhimyksen asemassa - hyvällä tavalla salaa palvottu.
Ruovakerhon Suojelupyhimys.
Ei kommentteja