Hei Äiti-rakas,
Sori kun mä unohdin sun päiväsi eilen, mutta näin jälkikäteen sitten
- Happy 22nd Anniversary of your Death!
Eilinen tosiaan multa lipsati ohi ihan huomaamatta. Musta on kyllä oikeati tosi iloista saada kertoa sulle että enää mun keho ei reagoi noihin meidän tarinan vaikeiden hetkien merkittäviin päiviin mitenkään, se raastava kipu mun sisältä on ihan oikeasti kadonnut.
Ja sen sijaan, että mä aktiivisesti yrittäisin kynsin-hampain pitää susta kiinni ja muistaa sen miltä sä näytit kun sä hymyilit ja miltä se kuulosti kun sä naurat, mä nykyään keskityn nauttimaan täysillä tässä hetkessä olevista hymyistä ja naurusta elämässäni. Ja miettimään hiljaa yksinäisinä hetkinä rakkaudella niitä hymyjä ja mahtavia tyyppejä niiden hymyjensä kanssa.
Enkä mä nykyään sure enää yhtään sitäkään, etten koskaan saa tietää miten hyvä äiti sä olisit mulle kaikkien kipuiluvuosien keskellä ollut, se olkapää jota vasten mun olis niin monta kertaa tarvinut saada itkeä. Suremisen sijaan mä opettelen itse olemaan se kovin hyvä äiti ja nautin joka hetkestä, niistä vaikeista ja kiukuntäyteisitäkin, tuon pienen tytön rinnalla. Niin, että me mentiin eilen yhdessä luistelemaan ja mä olin ihan täysillä siinä hetkessä - joten unohdin sut.
Ei mulla sen kummempaa asiaa sulle oikeastaan ollut. Kunhan vaan tahdoin kertoa, että mulla on kaikki tänään hyvin. Niin ja pitäähän mun pitää sut ajantasalla mun elämästä, kuten huomaat syvistäkin traumoista toipuminen on näemmä ihan oikeasti mahdollista.
Take care and stay cold.
Olet rakas. Gone, but not forgotten.
Rakkaudella,
Eilinen tosiaan multa lipsati ohi ihan huomaamatta. Musta on kyllä oikeati tosi iloista saada kertoa sulle että enää mun keho ei reagoi noihin meidän tarinan vaikeiden hetkien merkittäviin päiviin mitenkään, se raastava kipu mun sisältä on ihan oikeasti kadonnut.
Ja sen sijaan, että mä aktiivisesti yrittäisin kynsin-hampain pitää susta kiinni ja muistaa sen miltä sä näytit kun sä hymyilit ja miltä se kuulosti kun sä naurat, mä nykyään keskityn nauttimaan täysillä tässä hetkessä olevista hymyistä ja naurusta elämässäni. Ja miettimään hiljaa yksinäisinä hetkinä rakkaudella niitä hymyjä ja mahtavia tyyppejä niiden hymyjensä kanssa.
Enkä mä nykyään sure enää yhtään sitäkään, etten koskaan saa tietää miten hyvä äiti sä olisit mulle kaikkien kipuiluvuosien keskellä ollut, se olkapää jota vasten mun olis niin monta kertaa tarvinut saada itkeä. Suremisen sijaan mä opettelen itse olemaan se kovin hyvä äiti ja nautin joka hetkestä, niistä vaikeista ja kiukuntäyteisitäkin, tuon pienen tytön rinnalla. Niin, että me mentiin eilen yhdessä luistelemaan ja mä olin ihan täysillä siinä hetkessä - joten unohdin sut.
Ei mulla sen kummempaa asiaa sulle oikeastaan ollut. Kunhan vaan tahdoin kertoa, että mulla on kaikki tänään hyvin. Niin ja pitäähän mun pitää sut ajantasalla mun elämästä, kuten huomaat syvistäkin traumoista toipuminen on näemmä ihan oikeasti mahdollista.
Take care and stay cold.
Olet rakas. Gone, but not forgotten.
Rakkaudella,
tyttäresi Sallamari
Ei kommentteja