Mulla oli eilen aivan mahtava ilta kaupungilla!
Iltaan sisältyi, mitä parhain, vuoden ensimmäinen Ruovakerhon tapaaminen - ihan sellainen puolittain suunnitelematon tapaaminen vaikka tiedettiinhän me jo ennakolta että ollaan molemmat, Kirsi ja minä, menossa samaan paikkaan. Ympäristö, jossa me eilen tavattiin oli meille molemmille - rouvakerhon kannalta - täysin uusi ja tilanteena vähän jännittävä, vaikkakin molemmat omalla tahollaan häpeilemättä illanviettopaikkaan itsemme kuuluvaksi tunnetaankin. Sekä Kirsille että minulle tapaaminen eilisessä ympäristössä oli Rouvakerhoilu näkökulmasta katsottuna pieni, ja äärimmäisen tärkeäsksi lopulta osoittautuva, loikka varmaksi todetun mukavuusalueen ulkopuolelle. Ei sillä että ympärövässä tilanteessa tai paikassa olisi ollut mitään outoa tai hämmentävää kummalekkaan, me vain yksinkertaisesti emme koskaan ennen ole olleet samalla tavalla täysin sydämin toistemme kanssa läsnä samantyyppisessä ympäristössä. Meillä on ollut koko ystäyytemme ajan sellaiset puolivahingossa muotoutuneet, tutut ja turvalliset, hyvinkin neutraalit tapaamisympäristöt - sellaiset mitkä eivät aiheuta juurikaan ulkoapäin tulevia tunneärsykkeitä, sillä tähän astisessa ystävyydessämme me olemme molemmat tarvineet paljon tilaa tutkia yhdessä omia sisältäpäin kumpuavia tuntemuksiamme ja itseämme.
Historiassamme on paljon yhteistä, ja paljon eroavaisuuksia. Ystävyyden ensipäivistä lähtien meitä on yhdistänyt kyky kuunnella toinen toisiamme ja olemme yhdessä kulkeneet yli kovin vaikeidenkin päivien. Eilinen Rouvakerhon vuoden 2014 ensimmäinen tapaaminen oli hieno osoitus molemmille siitä, että tänä vuonna meidän ystävyytemme on valmis kukoistaamaan erilaisena aivan uusissa tilanteissa.
Kumpikin meistä on löytänyt elämäänsä sellaisen onnellisen Flow-tilan.
Rehellisesti keroten Kirsi on yksi niistä asioista, jotka tekivät eilisillastani ikimuistoisen ja niin ihanan. Se, että kymmenen vuoden ystävyyden jälkeen, onnistuu jälleen kerran rakastumaan ystäväänsä, siis ystävänä, uudelleen, on jotakin niin sanoinkuvaamatonta. On hienoa saada olla omin silmin todistamassa ystävän kasvua ihmisenä ja käytännössä huomata lauantai-illan hämyssä miten ystävä on juuri tässä hetkessä vapaa ja onnellinen - salaperäisellä tavalla loistaa sitä kaikkea itsessään tapahtunutt ihmisenä kasvua ympärilleen. Im so proud of you,
Huomasin miten illan aikana tämän tästä me katsotiin kumpikin toisiamme ja vaan hymyiltiin - hymyiltiin sitä miten ihanaa elämä juuri tässä ja nyt on. Olen onnellinen, miten vahvalta ystävyytemme tuntuu ja miten hienoa onkaan kasvaa ystävyydessä täysin uusiin vaiheisiin.
Thank you for being my friend.
Muitakin syitä hyvään iltaan oli, kuin Kirsi - vaikkakin Rouvakerhon epätavallinen tapaaminen olikin iltani kohokohta. Ilokseni huomasin oman maailmankuvani avartuen ja tehden näin tilaa ottaa avoimin mielin vastaan uudet ihmiset ja lämpimät ihmiskontaktit. Minähän suljin vuosia sitten uudet ihmiset elämäni ulkopuolelle - suojellakseni itseäni tietenkin - sillä kuka minusta nyt oikeasti kiinnostuisi, missään mielessä. Ei kukaan, näin syömishäiriön ääni minulle vakuutteli.
A Coldhearted Anal Cunt in self build High Ivory Tower
Tuon suoremmin ei minun syömishäiriön minuun istuttanutta ajatusmalliani voi määritellä - olemalla omasta mielestäni huono ja täysin kelvoton, minä rakensin itselleni kylmänviileästi ylenkatsoen kaiikkeen ympärilläni tapahtuvaan - uusiin ihmisiin ja tutustumisyrityksiin - suhtautuvan ulkokuoren, jonka ainoa tarkoitus oli torjua ja viestittää koko maailmalle, että minä olen aivan liian hyvä ihminen. Aivan liian hyvä aivan kaikkeen ja kaikille.
Minuun ei saanut katsoa, puhumattakaan siitä että kukaan olisi saanut koskea.
Hyviä uutisia minulle. Olen laskeutunut tornista maanpinnalle.
Olen valmis sekä kylliksi rohkaistunut antamaan ja saamaan ystävyyttä - olen raivannut elämääni tilaa uusille kokemuksille. Elämäntuskan helpotettua mieli on avoin tutustumaan mielenkiinnolla uusiin ihmisiin. Löytämään yhteistä säveltä ja etsimään yhdessä ihmisten kanssa melkeinpä mitä tahansa uutta ja ennenkokematonta kivaa - kaikkea sitä, mitä elämä eteemme voikaan tarjota.
Joten kiitos vielä tätäkin kautta, sinulle, kivasta illasta ja uusista miellyttävistä kokemuksista.
Thank you, pleasure was mine.
Eilen bailattiin ja tänään kotoillaan.
PikkuS ja minä suuntasimme vuoden ensimmäiselle luisteluretkelle. Jää oli paljon odottamaani paremmassa kunnossa ja viimevuodesta poiketen, tällä luistelukerralla kentällä oli paljon muitakin luistelijoita. PikkuS löysi kanssaluistelijoiden parista saman ikäisen luistelutoverin itselleen, mikä oli kerrassaan loistavaa, sillä minä jouduin luovuttamaan ja riisumaan luistimet vartin luistelun jälkeen. Vanhastaan tuttja jalkaongelmia noiden luistinten kanssa, vartin jälkeen jalkapohjan lihakset kramppaavat niin paljon, etten pääse enää etenemään - jalan päälle kun ei kertakaikkiaan voi enää laittaa painoa jalkapohjan kivun yltyessä niin kovaksi.
Mutta hyvässä seurassa ulkona vierähti toista tuntia ihan huomaamatta. Minä sain paljon kaipaamaani ulkoilmaa ja PikkuS, lapsen omia sanoja lainaten, sai tänään olla ihan riittävän tarpeeksi pitkään luistelukentällä. Jalat olivat kuulemma väsyneet ja vähän kipeät kotiinlähtiessä.
Näin antoisan viikonlopun jälkeen jaksaa taas pitkästi arkea.
Millainen sinun viikonloppusi oli?
Kukaan muu käynyt luistelemassa?
Rakakudella,
Sallamari
Ei kommentteja