Rouvakerho goes Minna Parikka

Rouvakerhoystäväni Kirsi kirjoittaa aamulla Facebookiin iloisena ensimmäisestä työpäivästä ja siitä, miten päivä kuluu Helsingissä koulutuksen merkissä. Jäin kiinni uuteseen saman tien - kyselyä ja viestittelyä, että missä junassa sä olet ja milloin olet lähdössä kotiin. Sovittiin viestittelyn päätteeksi, että tavataan työpäivän jälkeen rautatieasemalla kivimiesten alla ja mennään hetkeksi kahdestaan kaupungille. Uusi kaupunki, vanhat Rouvakerhoperinteet - kahvia ja vähän ostoksilla kävelyä.

Kivimiehet tapaamispaikaltamme katsottuna

Kahvi on olennainen osa Rouvakerhon rituaaleja

Rouvakerhon teemana oli lopputili ja Minna Parikka. Meillä on hupaisa tilanne, sillä olemme molemmat (toisiemme tilanteista autuaan tietämättöminä silloin päätöksi tehdestämme) sattumalta vaihtaneet juuri samaan aikaan työpaikkaa. Minä ilmoitin FB sivulla palkitsevani itseni uudesta työpaikasta Christian Louboutinin Wallis/Charleen avokkailla - moraalisesti kenkiin investoitava summa on jo siirretty bujettiin, fyysisesti ajattelin lohkaista lopputilistäni osan odottamaan Louboutinieni sopivaa ostohetkeä ja paikkaa. Kirsi ymmärsi ajatukseni itseni palkitsemisesta täydellisesti ja mietti itse, olisiko hänen maailmassaa Minna Parikan ihastuttavat korkokengät 'se oikea' kiitos itselle hyvin tehdystä työstä. Totesimme yhteisymmärryksessä, että Parikoita pitää päästä ihailemaan ja hipelöimään, jotta sisäinen rahavartija suo mielelle budjetin Parikka-pari investointiin. Ajattelemme kauniista esineistä ja niihin sijoittamisen merkityksestä hyvin samanhenkisesti tuon Kirsin kanssa, huolimatta siitä että tyylimme ja makumieltymyksemme eroavat toisinaan aika verran.

Joten todettuamme, että hei nythän me ollaan molemmat Helsingissä ja meillä on Rouvakerhotreffit sovittuna Rouvakerhon päivän teema oli selvä

 - Mennään käymään Minna Parikan liikkeessä katsomassa kenkäihanuuksia. 

Kirsi ja Kirsin unelma Parikkapari - kauniit jalat kauniissa kengissä.
Match made in Heaven

Mieltäni villitsee Nude - aarrekartassa on palkkiokenkinä nuden väriset Wallisit

Sovittelua - sääret saa näyttämään puolet todellista paksummilta
kun laittaa kuvaa ottaessaan jalkaansa vain yhden kengän  ja tasapainoilee
toisen päkiän varassa kuvattavan jalan takana

Näihin minä investoin seuraavaksi.
Kevyet keltaiset kesäballeriina.

Kiitos Kirsille aivan parhaasta Parikka seurasta!

Oli kiva Rouvakerhoilla kanssasi tänään.

Rakkaudella,

Sallamari

Sunnuntai jäällä

Mulla oli eilen aivan mahtava ilta kaupungilla!

Iltaan sisältyi, mitä parhain, vuoden ensimmäinen Ruovakerhon tapaaminen - ihan sellainen puolittain  suunnitelematon tapaaminen vaikka tiedettiinhän me jo ennakolta että ollaan molemmat, Kirsi ja minä,  menossa samaan paikkaan. Ympäristö, jossa me eilen tavattiin oli meille molemmille - rouvakerhon kannalta - täysin uusi ja tilanteena vähän jännittävä, vaikkakin molemmat omalla tahollaan häpeilemättä illanviettopaikkaan itsemme kuuluvaksi tunnetaankin. Sekä Kirsille että minulle tapaaminen eilisessä ympäristössä oli Rouvakerhoilu näkökulmasta katsottuna pieni, ja äärimmäisen tärkeäsksi lopulta osoittautuva,  loikka varmaksi todetun mukavuusalueen ulkopuolelle. Ei sillä että ympärövässä tilanteessa tai paikassa olisi ollut mitään outoa tai hämmentävää kummalekkaan, me vain yksinkertaisesti emme koskaan ennen ole olleet samalla tavalla täysin sydämin toistemme kanssa läsnä samantyyppisessä ympäristössä. Meillä on ollut koko ystäyytemme ajan sellaiset puolivahingossa muotoutuneet, tutut ja turvalliset, hyvinkin neutraalit tapaamisympäristöt - sellaiset mitkä eivät aiheuta juurikaan ulkoapäin tulevia tunneärsykkeitä, sillä tähän astisessa ystävyydessämme me olemme molemmat tarvineet paljon tilaa tutkia yhdessä omia sisältäpäin kumpuavia tuntemuksiamme ja itseämme.

Historiassamme on paljon yhteistä, ja paljon eroavaisuuksia. Ystävyyden ensipäivistä lähtien meitä on yhdistänyt kyky kuunnella toinen toisiamme ja olemme yhdessä kulkeneet yli kovin vaikeidenkin päivien. Eilinen Rouvakerhon vuoden 2014 ensimmäinen tapaaminen oli hieno osoitus molemmille siitä, että tänä vuonna meidän ystävyytemme on valmis kukoistaamaan erilaisena aivan uusissa tilanteissa.

Kumpikin meistä on löytänyt elämäänsä sellaisen onnellisen Flow-tilan.

 Rehellisesti keroten Kirsi on yksi niistä asioista, jotka tekivät eilisillastani ikimuistoisen ja niin ihanan. Se, että kymmenen vuoden ystävyyden jälkeen, onnistuu jälleen kerran rakastumaan ystäväänsä, siis ystävänä, uudelleen, on jotakin niin sanoinkuvaamatonta. On hienoa saada olla omin silmin todistamassa ystävän kasvua ihmisenä ja käytännössä huomata lauantai-illan hämyssä miten ystävä on juuri tässä hetkessä vapaa ja onnellinen - salaperäisellä tavalla loistaa sitä kaikkea itsessään tapahtunutt ihmisenä kasvua ympärilleen. Im so proud of you,

Huomasin miten illan aikana tämän tästä me katsotiin kumpikin toisiamme ja vaan hymyiltiin - hymyiltiin sitä miten ihanaa elämä juuri tässä ja nyt on. Olen onnellinen, miten vahvalta  ystävyytemme tuntuu ja miten hienoa onkaan kasvaa ystävyydessä täysin uusiin vaiheisiin.

Thank you for being my friend.

Muitakin syitä hyvään iltaan oli, kuin Kirsi - vaikkakin Rouvakerhon epätavallinen tapaaminen olikin iltani kohokohta. Ilokseni huomasin oman maailmankuvani avartuen ja tehden näin tilaa ottaa avoimin mielin vastaan uudet ihmiset ja lämpimät ihmiskontaktit. Minähän suljin vuosia sitten uudet ihmiset elämäni ulkopuolelle - suojellakseni itseäni tietenkin -  sillä kuka minusta nyt oikeasti kiinnostuisi, missään mielessä. Ei kukaan, näin syömishäiriön ääni minulle vakuutteli.

 A Coldhearted Anal Cunt in self build High Ivory Tower

Tuon suoremmin ei minun syömishäiriön minuun istuttanutta ajatusmalliani voi määritellä - olemalla omasta mielestäni huono ja täysin kelvoton, minä rakensin itselleni kylmänviileästi ylenkatsoen kaiikkeen ympärilläni tapahtuvaan - uusiin ihmisiin ja tutustumisyrityksiin - suhtautuvan ulkokuoren,  jonka ainoa tarkoitus oli torjua ja viestittää koko maailmalle, että minä olen aivan liian hyvä ihminen. Aivan liian hyvä aivan kaikkeen ja kaikille.

Minuun ei saanut katsoa, puhumattakaan siitä että kukaan olisi saanut koskea.

Hyviä uutisia minulle. Olen laskeutunut tornista maanpinnalle.

Olen valmis sekä kylliksi rohkaistunut antamaan ja saamaan ystävyyttä - olen raivannut elämääni tilaa uusille kokemuksille. Elämäntuskan helpotettua mieli on avoin tutustumaan mielenkiinnolla uusiin ihmisiin. Löytämään yhteistä säveltä ja etsimään yhdessä ihmisten kanssa melkeinpä mitä tahansa uutta ja ennenkokematonta kivaa - kaikkea sitä, mitä elämä eteemme voikaan tarjota.

Joten kiitos vielä tätäkin kautta, sinulle, kivasta illasta ja uusista miellyttävistä kokemuksista. 

Thank you, pleasure was mine. 

Eilen bailattiin ja tänään kotoillaan.

PikkuS ja minä suuntasimme vuoden ensimmäiselle luisteluretkelle. Jää oli paljon odottamaani paremmassa kunnossa ja viimevuodesta poiketen, tällä luistelukerralla kentällä oli paljon muitakin luistelijoita. PikkuS löysi kanssaluistelijoiden parista saman ikäisen luistelutoverin itselleen, mikä oli kerrassaan loistavaa, sillä minä jouduin luovuttamaan ja riisumaan luistimet vartin luistelun jälkeen. Vanhastaan tuttja jalkaongelmia noiden luistinten kanssa, vartin jälkeen jalkapohjan lihakset kramppaavat niin paljon, etten pääse enää etenemään - jalan päälle kun ei kertakaikkiaan voi enää laittaa painoa jalkapohjan kivun yltyessä niin kovaksi.

Mutta hyvässä seurassa ulkona vierähti toista tuntia ihan huomaamatta. Minä sain paljon kaipaamaani ulkoilmaa ja PikkuS, lapsen omia sanoja lainaten, sai tänään olla ihan riittävän tarpeeksi pitkään luistelukentällä. Jalat olivat kuulemma väsyneet ja vähän kipeät kotiinlähtiessä.

Näin antoisan viikonlopun jälkeen jaksaa taas pitkästi arkea.

Millainen sinun viikonloppusi oli?

Kukaan muu käynyt luistelemassa?

Rakakudella,

Sallamari

Caribian lämpöä ja bikinivartaloita

Posankka ja posankan tuima tuijotus

Miten ihanaa olisikaan lähettää terveisiä Karibian lämmöstä turkoosin veden ääreltä. Sellainen oikea Karibian loma on vielä haave aarrekartassa tämän tarinan kirkaat (ja kevyesti kloorilta tuoksahtavat) vedet tarjosi  Turun Caribia kylpylä. 

Heti kättelyssä tunnustettakoot, etten ole koskaan ollut viihdekylpyläfani. Minusta on jokseenkin hämmentävää rentoutumisen ja hemmottelun nimeen vannoen lillutella itseään tuntitolkulla haaleassa kloorivedessä. Pidän kyllä kovasti uimisesta, sellaisesta rauhallisesta vajaan tunnin mittaisesta altaan päästä toiseen kauhomisesta jota seuraa lämmin suihku, kuuma sauna ja kotiinpaluu. Kolme tuntia lillumista minun makuuni aavistuksen liian viileissä vesissä on asia aivan erikseen. 

Minä en siis odottanut kylpylävierailua erityisen innokkaana. Alkuasenteeni  kylpyräreissua kohtaan oli jokseenkin negatiivissävytteinen, että onkai sinne mentävä kun PikkuS kylpylävierailua joululomalla niin kovasti toivoo ja kun kerran yksi isovanhemmista on meidät sinne luvannut viedä niin kaippa minä nyt sitten lähden.  Lovely Attitude, eikö.

Caribiavierailusta löytyi paljon positiivista, kun uskaltautuin irroittamaan itseni negatiivisistä energioista ja tää-vaan-on-niin-epämiellyttävää -ajattelumalleista. Päätin antaa kylpylälle tilaisuuden ja lähteä matkaan avoimella mielellä varustettuna - kuulostella mikä viihdekylpyläpäivässä voisi tuntuu minusta kivalta ja mukavalta.

love the skin your in

Äiti-tytär-suhteen ylläpidon kannalta reissu oli kerrassaan onnistunut ja ihana kokemus. Tunnen nimittäin ajoittain  pientä syyllisyyttä siitä, miten vähän yhteistä aikaa minulle ja PikkuÄssälle jää kaikkien arjen kiireiden keskellä. Pikku S oli silmin nähden iloissaan saadessaan ennen kovasti bikineihin sonnustautumista vaativia tilanteita vältelleen äidin hyvällä mielellä uimaseuraksi.  PikkuS ei mitenkään tarkoitetusti ole koskaan ollut tietoinen siitä, että minä olen vältellyt kaikkia niukkaa pukeutumista vaativia tilaisuuksia. Tunnetilojaan on  vaan mahdotonta kätkeä lapselta, jollakin tasolla PikkuS on varmasti ollut tietoinen siitä, miten kylpylässä vierailuun/uimiseen liittyy jotakin äidille epämukavaa ja että äiti harvoin on lähtenyt yhteisille kylpylävierailuille hyvillä mielin. Epävarmiellyttävyyttä on sanomattoman vaikeaa kätkeä reippaan naamion taakse, tavalla tai toisella se pyrkii aina paistamaan läpi.

Hienoa on huomata, miten omaa kehoa kohtaan löytynyt rakkaus on vapauttanut minua. Enää bikinit eivät ole kirosana minulle, eikä uimiseen liittyvät riisuntuminen/suihku/sauna/pukeutuminen -tilanteisiin yhdistyvä julkinen alastomuus ahdista minua enää mitenkään. Vietin kolmisen tuntia kylpylässä bikinit päällä havahtumatta kertaakaan ajatuksiin

mitähän nuo tuossa ajattelevat minusta

näytänkö mä nyt läskiltä ja rumalta

apua, mun läskit hyllyy/maha roikkuu/jalat näyttävät paksuilta

apua, en mä voi

Im finally comfortable in my own skin.

Ja mitä ympäröivän maailman mielipiteisiin tulee, no jokaisella on omansa.

You opinion is registered, but totally irrelevant.

Oma sisäinen kokemus on se ratkaiseva. Se mitä sinä ajattelet itsestäsi, vain sillä on oikeasti merkitystä.

Feel good about yourself, 

and let the feeling shine!

  Ihana yllätys oli treffit Rouvakerhon Toisen jäsenen Kirsin kanssa Caribialla. Viestittelin FBssä kylpyläsuunnitelmistani ja Kirsi kommentoi päivitystäni hihkuen, että kummitytön kanssa ollaan tulossa mekin Caribialle ja niin yntyi, ennakkosuunnitelmista poiketen, meidän vuoden viimeinen Rouvakerho tapaaminen. Kiitos Kirsille ja kummittölle seurasta.

Olenkohan ainoa, jonka mielestä viihdekylpyläaltaiden vesi voisi olla asteen tai pari lämpimämpi?

Liittyykö altaissa palelu jotenkin vanhenemisen mukanaan tuomaan viluisuuteen, vai onko kyseessä kylpylöiden salaperäiset säästötoimenpiteet ja altaiden veden lämpötilaa on todella laskettu? Oli miten oli,  mielestäni vesi Cariabian altaissa oli siellä viimeksi käydessäni lämpimämpää Niin, edellisestä käynnistä on toki vierähtänyt vuosia, joten mahdollista on että aika kultaa nuo muistot.

 Kenties alitajuntani vain hetkellisesti sekoittaa muistoja toisiinsa ja viihdekylpyläaltaisen kuuluukin olla hivenen viileitä, jotta niissä viihdyttäisiin - lämmintä kylpyvettä kaipaillessaan, mieleni yksinkertaisesti vaeltelee hakemaan miellyttäviä muisotoja kesäisen Budapest reissumme muistojen joukosta. Kesällä Budapest reissulla nautin ensimmäistä kertaa elämässäni  aidosti kylpylävierailusta. Terveyskylpylä Széchenyi todella kuumissa altaissa oli ihanaa lillua. Tuolla reissulla nautin ensimmäisiä kehovihasta vapaita hetkiä - nauroin, hymyilin ja koin positiivisiä onnistumisen hetkiä uimapuvussa.

happy summer days

Tämän vuoden viimeiset tunnit lähestyvät.

Mitä sinä haluat ottaa muistoissasi mukaan kuluneelta vuodelta,

entä mistä muistoista haluat vapautua?

Kaikki muistoja ei tarvitse kantaa mukanaan tulevaan.

Uudenvuodenaaton lahjani teille, olkoot niksi muistoista vapautumiseen.

step one - tee lista sellaisia vuoteesi 2013 liittyvistä asioista, joista olet oikeasti valmis uuden vuoden kunniaksi luopumaan

step two - kun lista on valmis, revi se pieniksi palasiksi ja polta takassa tai vedä alas vessapöntöstä (mitä teetkin, varmista että hankkiudut kirjaimellisesti eroon listasta - listan tulee kadota kokonaisuudessaan)

Listan olemassa olon lakkaamisen myötä  vapautat itsesi kaikesta sellaisesta vanhasta energiasta, joka ei olemassaolollaan tuota iloa ja onnellisuutta elämääsi.

Mukavaa Uudenvuodenaattoa!

Rakkaudella,

Sallamari

Tosifaneille analyysiä

S: mua häiritsee topgunissa yksi asia
K: no?
S: olisko goose jäänyt eloon jos iceman olis tarpeeks ajoissa väistänyt siitä niiden kahden koneen välistä?
K: olisi. mutta mä olen ihan varma, että ice ei silti tehnyt sitä tahallaan!
S: ei tietenkään. tai oikeastaan, ehkä se tahallaan tahtoi viedä goosen maverickiltä
K: no, voihan sen noinkin nähdä. salaliittoteoria? ehkä goose tiesi maverickin isästä jotain raskauttavaa? jos goose olikin oikeasti maverickin velipuoli? ja se piti siksi tappaa?
S: tai goose odotti maverickin lasta?

 

 

 

Rouvakerho Proudly Presents : The Annual Top Gun -evening 2012

Kiitos Kirsi ja Kimmo mahtavasta elokuvahetkestä.
Ensi vuonna uudelleen!

<3 Sallamari