Pitkästä aikaa haluan tänään kirjoittaa kaikesta taustalla tapahtuvasta - ilosta, rakaudesta ja onnellisuudesta.
Olen aloittanut lauseen uudelleen ainakin kymmenen kertaa, saamatta yhdelläkään kertaa lausetta sellaiseen muotoon, kuin se päässäni on. Miten vaikeaa onkaan kirjoittaa tavallisesta elämästä ja onnellisuudesta, siitä että tänään vain olen todella onnellinen. Sillätavalla, ettei ole sattunut mitään erikoista, mitään sellaista syytä josta looginen mieli sanoisi heti, että tuostahann sitä on onnelinen yksi jos toinenkin elämässä. Syväluotaaavassa valossa toisaalta asioita oikein perinpohjaisessti tarkassti katsellessa muutamaan viimepäivään mahtuu roppakaupalla juuri kaikkea sitä yleismaailmallesesti helposti käsittävää onnellista ja hyvää - uusi työpaikka, uusiin ihmisiin tutustumista, ääneen rohkeasti sanottuja mielipiteitä.
Koko sanomani ydin on se, että haluan julistaa koko maailmalle olevani viimein täysillä rakastunut elämään.
Heads over the heels in love with Life.
Miten ihmeelliseltä ja jännittävältä minusta nykyään tuntuu herätä jokaiseen päivään, myös niihin jotka eivät edellisenä iltana nukkumaan käydessä ennakolta vaikuta mitenkään merkitykselisiltä ja jännittäviltä. Miten sallivaa ja ihastuttavaa elämästäni on yhtä'äkkiä tullutkaan.
Suomaan herääväni toistuvasti ajatukseen, etten halua minkään olevan elämässäni toisin.
Blogini täyttää pian kaksi vuotta ja ajatuksissani olen jo hetken manifestoinut ajatusta siitä, että tuo taitekohdan saapuessa blogini siityy uudellen aikakaudelle - uusi vuosi, uusi luku. Siirtymä ei ole ensimmäinen tai mitenkään ainutlaatuinen. Tässä kohtaa blogihistoriaa on helppo hahamottaa miten hienolla tavalla blogiteksteistäni muodostuu ikäänkuin jatkokertomuks - yksi blogivuosi on toipumistarinassani yksi itsenäisen suuremman kokoelman osa.
Ensimmäisen vuoden tekstit kertovat raadollista tarinaa syömishäiriön sairastamisesta
Toisnn blogivuosi on omistettu oivalluksille ja toipumiselle.
Kolmas, tuo ensi kuussa alkava osa tätä blogisaagaani,
olkoon omistettu elämään rakastumiselle ja itsensä löytämiselle.
Tai siis sellainen siitä muodostuu, sillä elämään itseensä rakastuminen ja rakastaminen sekä oman todellisen ääneni löytäminen ovat keskeiset teemat minulle tänään. Miten minä näen itseni ja elämäni nyt toivuttuani vaikeasta sairaudesta, millaiselta tuntuu löytää hyvää itsensä sisältä ja peilata sisäisiä tuntemuksiaan koko maailman kautta. Että kun lakkaa tietoisesti etsimästä rauhaa, täydellisyyttä ja rakkautta löytääkin ne.
Miten hienoa onkaa olla ehjempi minä - todeten samalla, ettei ydin minä ole miksikään muuttunut, minusta on ainostaan tullut paljon sallivampi ja anteeksiantava.
Elämää ja maailmaa rakastava.
En olisi ikinä uskonut, että lauseen
Olen syömishäiriöstä toipunut,
rehellinen ääneensanominen, niin että tietää lauseen todella tarkoittavan tällä kertaa juuri tätä, voisi olla samanaikaisesti vapauttavaa ja äärimmäisen pelottavaa. Sanomalla ääneen tuon lauseen minä luovun yhdestä identiteetistä - astun ulos tutusta (ja ajoittain turvallisesta) valokeilasta jossa minut on vuosia totuttun näkemään Valokeilan ulkopuolella on valokeilassa vielä seisoessa katsottuna aika pimeää. Oikeammin herää epäilys, että onkohan siellä yhtikäs mitään, kun en kerta juuri tässä pysty yksiselitteisesti näkemään ja hahmottamaan kaikkea tuota valokeilani ulkopuollelle jäävää.
Siellä minä nyt olen, pimeällä alueella, tutun ja mukaturvallisen valokeilani ulkopuolella.
Tänne aijon myös jäädä - vaikka hetkittäin pelottaakin aivan valtavasti - uskoen, että kun silmäni viimeinen tottuvat tähän hämäryyteen näen tuhansittain valoa ympärilläni.
Tekstien osalta blogi pysyy samanlaisena - yksittäisiä, toisinaan toisiinsa kiinteästi liittyviä tarinoita arkipäivästä,elämästä, inspiraatiosta ja oivalluksista - eräänlainen novellikokoelma.
Joskus bloggauksen aloittaessai haaveilin 'muotiblogista' täynnä inspiroivia ja innostavia asukuvia - haaveilin, että osaisinpa minäkin kirjoittaa yhtä inspiroivasti valinnoistani ja epätyypllisistä vaateoivalluksistani, samaan tapaan kuin nuo minua inspiroivat bloggaajat. Aika pian selvisi, että minun polkuni on toisenlainen - erilailla maailmaa inspiroiva. Tässä seuraavaa 'taitekohtaa' lähestyessä huomaan joidenkin haaveiden nostavan päätään pinnalle - jokin takaraivossa pohtii, haluaisiko sittenkin kombinoida muutamia innostavia elementtejä aatteiden lisäksi myös vaatteiden maailmasta blogiini.
Mietintämyssyä lämmitellessäni päätin jakaa tälle päivälle muutaman asuotoksen menneiltä viikoilta.
Voisiko vaate ja asukuvistani annostaa inspiraatiota?
hjeeeelp!
 |
| 60-vuotis synttäreiden asu mekko - Hellbunny kengät vitosen 2nd Hand ostos sukkahousut marketista asuun liitetty JunttiPeen kuvalla varustettu rintakoru - Self Made |
 |
| Ihan tavallinen tiistaiminä ja Helsinkikodin eteinen Villapaita - Lindex, Holly&Whyte villapaidan alla valkoinen wife beater vuosia vanhat Halens farkut (mahtuvat jälleen) keittiöjakkaralla kissankorvahattu - Seppälä |
 |
| Perhelounas ja alekorin värikkäät sukkahousut Mekoissa suosin mustaa ja leveähelmaista - tämä mekko Lindex - mutta näitä minulla on useita musta leveähelmainen mekko on luottovaatteeni sukkahousut - cittarin alelaari kengät - omin käsin tuunattu 2nd hand löytö laukku - Seppälä väri-iloittelun kruunaa Favopticin turkoosit lasit, vievät huomion pois tuosta armotta ylikasvaneesta kampauksestani |
 |
| Kiss My Turku ja ravintolalaiva Bore Suomen kevät (ja kesä, talvi sekä syksy) tuo haasteita pukeutumiselle - tarve ulkovaatekerrokselle Minusta ulkovaatteet ovat tylsiä - pullukan vihollisia. Vitosen kirpputorilöytö, välikausitakki, mahtuu päälle ja huvia asuun saa huiivilla - miten montaa väriä voi huoletta käyttää yhtenä päivänä? Ja miksi juuri nämä värit - väriterapeutit hoi, mitä sieluni janoaa juuri nyt |
Asukuvissa on teknisenä haasteena tuo kuvien laatu - ei haluaisi tarjota maailmalle aivan sutta ja suttua. Toisaalta, minulla on kaapissa tuo vähän käytetty Canon, jolle jalustan saa marketista ja kaukolaukaisijan EBayn valikomista. Kamera jalustalle ja yksi nurkka kotoa 'asukuvanurkaksi' - ei hankalaa, jos sitä todella sisin haluaa. Ai niin, voisikai sitä nurkkan käyttöä sitten laajentaa vielä hieman - yksi osa minusta haaveilee aktiivisemmasta Vloggailusta.
Otan lämpimästi vastaan kaikkia vinkkejä, miten näistä haaveista voisi oikeasti saada totta.
Mukavaa Sunnuntaita!
Minä lähden kohta katsomaan, mitä eurooppa edustajalla Tarja Cronbergillä on mielesään.
Rakkaudella,
Sallamari
Ei kommentteja