Project 333 - haastetta elämäntaparemonttiin

Elämäntaparemontissani ei yksistään ole kyse hukatuista kiloista tai kadotetuista senttimääristä vaan tavoitteenani on elämäntaparemontin kuluessa kokonaisvaltaisesti parantaa elämäni laatua. Minulle luopuminen on jokseenkin haastavaa, olen sellainen hamsterityyppi joka tuntee olonsa jotenkin turvallisimmaksi suuren tavaramäärän keskellä. Tuo hamsteriominaisuus minussa on, oman sisäisen tutkimusmatkaani perustuvan itsetulkinnan mukaa, aika suurelta osin yksi syömishäiriöni käyttäytymismalleja. Sisäinen minäni on käytännönläheisempi - milteipä minimalisti - näkyvä minä puolestaan on aina pelännyt kaiken loppua, tai sitä että kaikki loppuu ja syömishäiriön avustuksella opettanut minut toimimaan niin,  että hamstrailin ympärilleni tavattomat määrät kaikkea tarpeetonta vain tunteakseni olon edesä jossakin määrin turvalliseksi - ettei juuri tuo juuri tässä kohtaa lopu, tai etten jää ilman tuota.

kaappi 1 kaikessa kaameudessaan

Kuten kuvista näkyy, kaappini (ja varastotilat) pursuilevat vaatteita ja asusteita. Suurin osa omistamistani vaatteista on hankittu ostamisen ilosta - vielä mä näihin mahdun...ja sitten kun aika koittaa. Vaatevalikoimani kokovaihtoehdot vaihtelevat kokojen 36-50 ja tyylillisesti vaatevarastostani pukee valinnan mukaan kaikkea gootin ja 90-luvuusta Power Woman -tyylisuunnasta innostuneen väliltä.

Anteeksi mitä ?

Yep, luit aivan oikein. Että kinda pretty sad, eikö?

kaappi kakkosen sisällään pitämä surkuhupaisa totuus

Tätä karua totuutta reilusti katsellessani sisälläni on kasvanut tarve muutokseen - tarve sisäisen minäni todellisen toiveen toteuttamiseen. Hamsterista minimalistiksi - onko se oikeasti mahdollista?

Olen muutaman vuoden ollut tietoinen Project 333 olemassaolosta. Tutustuin blogi hoppailun kautta joskus Pitsiunelmia -blogia kirjoittavan Rinnan innoittamana Project 333 - Väliuutisena kerrotaakoot tässä kohtaa, että Rinnalta on ilmestynyt Hyvän Mielen Vaatekaappi -niminen kirja, joka pohjaa Project 333 ajatteluun jossakin määrin. Itse en ole kirjaa saanut vielä luettua. - 

Project 333 avautuu ytimekkäästi ajatukseksi 33 vaatetta/asustetta 3 kuukauden ajaksi. Karsitaan vaatekaapin tarjonnasta pois kaikki muu ja haastetaan itsensä kehittelemään toimivat asukokonaisuudet kaikkiin tilanteisiin noiden 33 vaatteen/asusteen joukosta. Vaatteiksi lasketaan kaikki vaatekappaleet alusvaatteita lukuunottamatta (se lasketaanko sukkahousut vaatteeksi tai asusteeksi vaiko alusvaatteiden joukkoon, on jokaisen itsensä päätettävissä ja minulle nuo sukkahousut ovat alusvaate). Alusvaatteiden määrä on  rajaton, eivätkä ne siis ole mukana näissä 33 pukeutumiskappaleessa. Urheiluvaatteet ovat toinen erillinen osa sillä erilainen liikunta kaipaa erilaisia vaatteita, ja niin rajattomissa määrissä on myös yöasujen laita (tässä kohtaa voi huokaista, ei siis tarvitse pelätä joutuvansa tilanteeseen, jossa hiippailee lähikauppaan yöpuvunhousuissa - ellei niin itse tykkää tehdä muutenkin). Asusteisiin luetaan sitten kengät, laukut, hatut, huivit, hansikkaat ja korut (pysyviä koruja, niinkuinn vihkisormusta lukuunottamatta). Korut ovat minulle uusi ja haasteellinen asia, joten joudun ehkä tässä ensimmäisessä kokeiluvaiheessa pitämään korut hieaman niinkuin erillisinä yksikköinnä - tavaroina 34 ja 35 (sisäisen hamsterini viimeinen hätähuuto ja yritys pitää kiinni edes pienestä määrästä tavaraa, no se sallittakoot kun opetteluahan tämä elämä kokonaisuudessaan on - askel kerrallaan)

kaikki ne 'ylimääräiset' vaatteet ja asusteet

Projekti 333 on polkaistu käyntiin tänään - kaappini ammottavat tyhjyyttään ja varastotilassa pahvilaatikot ovat pullollaan 'tarpeettomia' vaatteita. Puna poskilla katselin vaateröykkiöitä - ja kaiken tuon keskellä minä oikeasti kutsun itseäni vihreäksi ihmiseksi.  Alennusmyynnistä vitosella hame (lappu yhä kiinni hameessa), kirpparilta kolmella eurolla housut (joihin en hyvällä tahdollakaan saa takapuoltani ikinä mahdutettua) - itketti ja hävetti. Kolikon kääntöpuolena on sielullisesti puhdistunut olo, kantaessani laatikoita varastoon eräänlainen paino putosi harteiltani - mun on lupa vapauttaa itseni kaikesta tästä tavaramäärästä

En muista milloin viimeksi olisi ollut näin vapaa olo.

Project 333 - part I - runko 25 kappaletta
muutamaa kappaletta uupuu vielä
(ja niin, nuo lekkarit eivät ole mukana laskussa)

Siinä rekillä lepäävät nyt Project 333 vaatteet ja asusteet,  kaikki mitä käytettävissäni  on tulevan kolmen kuukauden ajan (alusvaatteita, uikkareita, urheilupukuja ja yöasua lukuun ottamatta) ja virallisestihan tämä projekti alkaa siis huhtikuun ensimmäinen päivä. Huhtikuun alkua odotellessa teen pieniä 'hienosäätöjä' vaate ja asustevalikoimaani. Ostoslistalle joudun laittamaan yhdet mustat suora/kapealahkeidet farkut, college/neulepaidan, 2 hihatonta alustoppia (olemassa olevat ovat kuluneet niin ruokottoman näköisiksi) ja tennarit. Vaatekasoja tarkastellessani mietin omaa hullunkurisuuttani, omistan kymmenien - useiden kymmenien- eurojen kappalehintaisia täysin käyttämättömiä vaatteita - oudon mallisia hameita, liian pieniä housuja, karmean värisiä puseroita - tuhlaan rahaasilmittömästi näihin ikinä päälleni kelpaamattomiin vaatteisiin ja siinä samalla pihistelemällä pihistelen jokapäiväisessä käytössä olevien, alle kymmenen euroa maksavien, alustoppien ostosta. Ovat niin kalliita, ja meneehän nää nyt vielä.

Oikeasti, WTF?

Tajuan taas kerran, että terve mieli ei kykene ymmärtämään syömishäiriön sumentaman mielen liikkeitä. En siis itse pysty ymmärtämään omaa toimintaani - en osaa perustella tänään miksi olen tuon tai tämän vaatteen ostaessan toiminut, niinkuin olen toiminut. Kerrassaa hölmistyttävä tunne - tekee itselle selkeän eron sairaan mielenj a terveellä tavalla ajattelevan todellisen minän välillä.

Helpottaa tosiasian, minä olen ollut todella sairas, ääneensanomista.

Projekti 333:sta  lisää huhtikuussa. 

Palaa projektin onnistumiskuulumisiin asukuvien kera.

Miltä kuulostaa?

Tahdotteko kuulla kokemuksiani tästä projektista?

Haluaisitteko, että esittelen koko Project 333 vaatevaikoiman erillisenä postauksena?

Ideoita ja toiveita vastaanotetaan ja ne ovat enemmän kuin tervetulleita.

Mä olen niin innoissani tästä projektista!

Rakkaudella,

Sallamari