Twingle-twingle little bat, how I wonder what you at

Pohjanlepakko hämärtyvää iltataivasta vasten

P333 projektihuumassa meinasi kokonaan unohtua kirjoittaa perjantain kohokohdasta - vuotuisesta lepakkobongaus Mathildalenin ruukilla. Tänä vuonna myöhästyttiin kiintoisalta vaikuttaneesta alustusosuudesta, mutta itse bongausretkelle onneksi ehdittiin mukaan.

Minua vähän hirvitti miten tuo kipeä jalka kestää metsässä tarpomisen - tämähän nyt kuulostaa aivan urbaanilegendalta siinä suhteessa, että eivähän lepakot itseasissa ole mitään synkissä metsissä yksinomaan viihtymivä otuksia. Tuota ennakolta miettimääni metsäosuutta ei oikeastaan ollut ollenkaan, ruukkirakennusten läheisyydessä on vesialueita ja aukeita paikkoija joissa lepakot oli hienosti nähtävillä, että oikein hyvin retkestä selvisin kipeällä jalalla ja metsässä tarpomiseen soveltumattomilla kaupunkiballeriinoilla.

Lepakkotarjonta oli tänä vuonna huikeaa - niin paljon lepakoita, että lepakoista suunnattomasti innostuva PikkuS joutui lopulta toteamaan, että nyt näitä lepaoita on jo ihan liikaa ja ei näitä jaksa enää katsella.

Minä olen aivan haltioissani jokaisesta näkemästäni lepakosta.

Ovat ne vaan jotenkin niin kovin hupaisia otuksia.

"Lepakko on lentäessään vähän kuin humalainen lintu.

Lintu periaatteessa on systemaattinen ja lentää sillätavalla pisteestä a pisteeseen b,

paitsi joskus kun ne hairahtuvat ajatuksissaan ja lentävät miten sattuu.

Lepakko on sitten asia erikseen, ne vaan näyttää lentelevän sinne sun tänne fiiliksen mukaan.

Että lennosta ne tunnistaa, 

humalaisen oloisesti lentävä lintu on todennäköisesti lepakko."

Onnistuin nappaamaan kännykän kameralla pari kelvollista kuvaakin nopeasti lentelevistä kohteista.

Eihän nämä nyt National Geographic tasoa ole, enemminkin sellaista Seiskan papparazzi laatua

- kohde on tunnistettavissa jokatapauksessa

(hyvä mielikuvitus auttaa sinua tässä tunnistustehtävässä)

Veden pinnan tuntumassa liitelevä viiksisiippa

Huomenna se sitten on käsillä - tittelinvaihto

alle kouluikäisen lapsen äidistä, koululaisen äidiksi.

Minua jännittää varmasti enemmän kuin koululaista itseään.

Aamulla on luvassa kyyneliä.

Jännittääkö joku teistä lukijoista koulun alkua juuri nyt?

Rakkaudella,

Sallamari